Aihearkisto: Kirjoittamisesta

Taas tuli tehtailtua arvosteluja, jopa sen verran, että niistä kannattaa koonti jälleen tehdä. Edelleenkään en varsinaisesti lähtenyt väkisin tekemään arviota per päivä, mutta hankittu tahti pysyi ja tässä tulos, marraskuun aikana syntyneet 30 muiden tekemisiä kommentoivaa tekstiä.

Arvosteluja on linkattu ja julkaistu Routakodon lisäksi saiteilla Kvaak, Kirjaseuranta ja Kirjavinkit.

Marraskuussa ilmeni myös anomalia. Arvosteluni kirjasta Nyt vittu nukkumaan lähti leviämään kuin supernovan shokkirintama. Yhdessä vaiheessa arvostelun aiheuttama liikenne ylitti koko muun blogin yhteenlasketun liikenteen ikinä ja nyt se on luettu jo yli 30000 kertaa. Olen selvästi kirjoittanut suosituimman tekstini ikinä. Mikään muu koskaan ei voi saavuttaa tuollaista lukua. Ainoa realistinen tie on alas. Se älköön olko kuitenkaan esteenä yritykselle ylittää tämäkin saavutus. Optimismi on mitä voimallisin itsensäsumutusmetodi.

Marraskuun arvostelut
1. The Walking Dead – Ensimmäinen kirja
2. Nyt vittu nukkumaan
3. Yö huutaa armoa
4. Pilakuvia perseestä, osa 1
5. Surunkorento
6. The Walking Dead – Toinen kirja
7. Conan Barbaari – Aarrelaiva
8. Linnunpaino
9. Teräsmies
10. Pakanat
11. Ed – Iloinen klovni
12. Valkoinen tiikeri 1. Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa
13. Shokki juhla-albumi
14. Taivaan kaikki värit
15. Kostajat – Saarroksissa
16. Valkoinen tiikeri 2. Persikkaiho ja silkkisolmio
17. Valkoinen tiikeri 3. Viidennen onnen taito
18. Johannes – poliittisesti epäkorrekti
19. Villimpi pohjola
20. Kostajat: lahjakirja
21. Merkintöjä Jerusalemista
22. Rämeen olento
23. Valkoinen tiikeri 4. Vakooja katolla
24. Star Wars: The Old Republic * Ensimmäinen kirja: Imperiumin verta
25. Huuhkaja – Kuin noidat yössä
26. Valkoinen tiikeri 5. Feeniksin vuosi
27. Star Wars: The Old Republic * Toinen kirja: Rauhan uhka
28. Musta hevonen
29. Rämeen olento toinen kirja
30. Huuhkaja – Toveri Lilja

Kiitän kustantajia arvostelukappaleista, lukijoita kiinnostuksesta & kommenteista sekä Zarquonia ulkona riehuvasta lumimyräkästä. Sinnepä on hauska suunnata fillarin selässä.

Vuoden lähetessä loppua huomaan selvän muutoksen asennoitumisessani työlistaa kohtaan. Kuukausitavoitteet? Mitkä? En tainnut edes päivittää lokakuun kohtaa sitten kuun alun jälkeen saatikka tarkastellut, mitä pitikään vielä tehdä.

Suurin syy tähän on marraskuu. Silloin on Nanowrimo ja silloin ei tehdäkään muuta kuin romaania. Se, etten ole vielä aloittanut on toinen juttu. Lokakuussa funtsin, että nyt teen sen minkä ehdin, marraskuussa nanotan ja joulukuussa katson, mitä kaikkea sinne jäänyttä ehdin hoitaa. Tässähän ei ole mitään järkeä.

Tässä kohtaa vuotta olen sitä mieltä, että kalenterivuosittain katkeava työlista ei ole fiksu. Joulukuussa relevanttia pitäisi olla vain ne työt, joiden deadline on joulukuun lopussa, tai joita pitää valmistella tammikuuta varten. Se, että joulukuu pääsi muodostumaan tylsien ja työläiden juttujen vuoden syvyiseksi likasammioksi, ei yllätä lainkaan. Joko annan piut paut vuosisuunnitelmalleni (fiksua) tai sitten yritän väkertää mahdollisimman monta toisarvoista projektia kasaan viime metreillä (tyhmää). Katsotaan joulukuussa, kummalla tielle lähden. Toisaalta voi olla, että nanotus jää kokonaan, jolloin voin käyttää yhden sijasta kaksi kuukautta turhien räpellysten kasaamiseen.

Vaan katsotaan nyt se lokakuu. Mitä tuli tehtyä?

Lokakuu
Viikko 1 (1.-7.)
– Turun kirjamessut
Kävin messuilla, ”esiinnyin” tunnin, toisin sanoen istuskelin sf-seuran osaston sohvalla. Eipä tainnyt kukaan käydä jututtamassa mua ja Tuomas Salorantaa. Paitsi Anne Leinonen, jonka kanssa juonimme juttuja, joista en tässä paljasta mitään. Myöhemmin sitten, kun on ajankohtaista.

Viikko 2 (8.-14.)
– Arvostele Planetes 1-4
Sain Finnconissa Planetesin kaksi jälkimmäistä osaa haltuuni ja ihmettelin, mitä niistä sanoisin. Sitten keksin, että sarja pitää käsitellä kokonaisuutena. Vihdoinkin pulkassa.

Viikko 3 (15.-21.)
Viikko 4 (22.-28.)
– Viimeistele juonirunko vuoden 2012 nanoromaania varten.
Viikko 5 (29.-31.)

Ööö, häh? Mitään muuta en ole näille viikoille merkannut ja tuota yhtä juttua en edes tehnyt. Pääsyy siihen, miksi nanotus mahdollisesti jää. Kirjoittajapiirikin tuolla oli, mutta sitä en ole edes merkannut.

Koko kuukausi
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Tämä pyrkimys rullaa omalla painollaan. Toisin sanoa vähintään kahtena iltana viikossa kiroan sitä julkeasti. Yksi erikoisempi työkin tuli tehtyä. Disneyn ja Lucasfilmin liitto poiki ensimmäisen kuvitetun raapaleen.

– Kirjoita ainakin kolme arvostelua. VALMIS
Ahahahahaa! Kirjoitin sitten 31 arvostelua, yksi arvostelu kuun joka päivälle. Ihan vain siksi, että se oli mahdollista! Henkilökohtaisia ennätyksiä on hauska rikkoa aina siihen saakka, että tajuaa, että tähän ei pysty enää koskaan.

– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Raportoin syyskuusta, pohdin nanotusta, osallistuin meemiin, ilmoitin olevani kirjamessuilla ja koostin arvosteluputken tuotokset yhden blogauksen alle.

Muuta

Julkaisin Kvaakissa pari ns. virallista arvostelua, jotka päätyvät portaalin etusivulle. Palaute niistä on ollut positiivista. Ilmoittauduin myös vapaaehtoiseksi toimittamaan materiaalia Kirjavinkkeihin, jota olen seurannut Facebookissa jo joitakin kuukausia. Minut hyväksyttiin mukaan, mutta vielä ei ole arvosteluja ehtinyt sieltä läpi. Tahti on tasainen ja jono pitkä. Kylle ne sieltä, aikanaan.

Kolmas yritys maailmanloppuantologian novelliksi lähti sujumaan, mutta sen valmistuminen nitkahti marraskuun puolelle.

Kumman rakas tuli vihdoin arvosteltua sekin. Hiekkasotilaat on edelleen kesken, koska kirja onnistui piiloutumaan kämppään. Nyt usutan kirjakeijut sen kintereille (jaa jaa, olisiko siinä päivän raapaleen aihe?)

Osuuskummasta tuli tieto, että minut on virallisesti hyväksytty osakkaaksi. Nettikokousta siis pukkaa jokusen viikon välein. Kaikkea kivaa on tulilla, vartokaa vaan!

Ei minun ollut tarkoitus kirjoittaa valtavaa määrää arvosteluja. Niin vain pääsi käymään.

Kun lokakuuta oli ehtinyt vierähtää reilu kolme viikkoa, huomasin tuotettuja arvosteluja olevan melkein yhtä monta kuin kuluneita päiviä. Välittömästi pään sisällä syntyi tavoite kirjoittaa arvostelu kuun joka päivälle. Saan aina välillä tällaisia pakkomielteitä. Helpointa on antautua niille.

Tavoitteen saavuttaminen ei ollut lopulta temppu eikä mikään. Olinhan jo jonkin aikaa takonut arvosteluja liukuhihnalta, joten mitään ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä ei tarvittu. Sen kun pidin työtahdin päällä hieman pinnistäen. Ja nyt, päivän ollessa 30.10.2012, arvosteluja on kertynyt 31 kappaletta, siis jopa hieman etuajassa.

Mitään käytäntöä en aio tästä ottaa, mutta oneshottina tempaus oli jotain uutta ja tavoitteen saavuttaminen motivoivaa. Arvostelut ovat saaneet kehuja ja päätyneet aina vain useampaan paikkaan. Kvaak, Kirjaseuranta ja aivan pian Kirjavinkit.

Suoritan siis pienen tuuletuksen ja painun takaisin sorvin ääreen.

Lokakuun arvostelut
1. Shokki – Tekijänä Bernie Wrightson
2. Mustapukuinen mies
3. Kapteeni Amerikan kuolema
4. Moby Doll
5. Kapteeni Amerikka: Mies joka osti Amerikan
6. Jäätynyt Kokytos
7. Cocco Bill: Osa 1 – Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin
8. On Suurten Muinaisten Aika
9. Arzak
10. Tähtikuunarin aarteet
11. Hautuukoti
12. Mannerheimin seikkailuja
13. Jere Kostamus – The Big Joki
14. Rhenus
15. Sillage 5
16. Sillage 6. Maailmojen sota
17. Marcosin piippu
18. Flash Gordon – Avaruuden rauhanlietsoja
19. Planetes
20. Salainen agentti X-9 Corrigan 1
21. Mikä-mikä-maan saari
22. Kumman rakas
23. Ylivertaiset
24. Robot 13: Kolossi
25. Ylivertaiset 2
26. Hullu joki
27. Merkintöjä Burmasta
28. Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga – 1910
29. Maattomien mailla
30. Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga – 1969
31. Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga – 2009

Saara Henriksson julkaisi omassa blogissaan Margaret pennyn muistikirja oman listansa Harrastajakirjoittajan viisi virhettä. Tuumin, että olisi rakentavaa katsoa peiliin ja funtsia, mihin kaikkiin itse syyllistyn ja kuinka pahasti.

Kärsimättömyys. ”Kokeilen lähettää tämän tällaisenaan, jos joku vaikka haluaisi kustantaa.”

Kustantajia en ole vielä lähestynyt. Kaikki senlaatuinen kama on niin bielä raakiletasolla, ettei tulisi mieleenikään kiusata ketään työkseen lukevaa sellaisella. Kirjoituskilpailujen tuomarit, ammatistaan riippumatta, eivät toisaalta ole yhtä onneikkaita. Jokaiseen osallistumaani kisaan olen lähettänyt printterilämmintä kamaa ja kirjaillut loppulauseita joskus minuuttien marginaalilla niin, ettei oikolukuakaan ehdi.
Tuomio: SYYLLINEN KUIN ITSE PERKELE

Idean hämäräksi jättäminen. Jokainen kirjoittaja rakastuu joskus omaan ideaansa niin, että pitää sitä ensimmäisestä lauseesta lähtien myös lukijalle kirkkaana.

En ole kirjoittanut vielä niin paljon, että olisin ehtinyt tuskastumaan itseni tähän puoleen. Yleensä taidan tavata vääntää asioita rautalangasta ehkä liiankin kanssa, joten tämä tuskin on se huono ominaisuus, jota minussa eniten kirotaan.
Tuomio: LAUTAMIEHET TUPAKKITAUOLLA, PALATAAN ASIAAN

Palautteen torjuminen. Kyky sisäistää palaute ja sisällyttää se tekstiinsä on taito, joka kehittyy hitaasti.

Kotona saadun palautteen osaa aika hyvin saattaa tekstin sisään ja tiettyyn pisteeseen saakka myös toimitukselliset huomiot. Sen pisteen jälkeen vaaditaankin jykeviä otteita, jotta minut saadaan ruotuun ja tekemään ne viimeiset välttämättömät säädöt, joihin lopulta taivun, koska perusteet ovat kuitenkin pitävät.
Tuomio: SYYLLINEN

Oheistoimintoihin hukuttautuminen. Kirjoitusoppaiden, kirjoittajablogien ja foorumien loputon lukeminen, jämähtäminen yhdentekeviin keskusteluihin, Facebook.

Kirjoitan kaksi kappaletta ja vilkaisen Facebookiin. Koko sunnuntaipäivän saldo: 500 sanaa. Ei näin.
Tuomio: SYYLLINEN, AMMUTAAN AAMUNKOITTEESSA

Ylhäiseen yksinäisyyteen jääminen. Kurkistus aidan toiselle puolelle ei kiinnosta. Huono itsetunto estää toisten kirjoittajien seuraan hakeutumisen tai suunsa aukaisemisen kirjoittajapiirin tapaamisessa.

Hengaan aika monessa yhteisössä ja jutustelen muiden kirjoittajien kanssa, ellen ihan päivittäin niin melkein. Tosin lähinnä oman genren sisällä. Voisi olla syytä etsiytyä kokonaan muista asioista intoilevien kirjoittaen keskuuteen aina silloin tällöin.
Tuomio: SYYTÖN

Lopputulema näyttää pahasti siltä, että työsarkaa piisaa ensi vuodellekin.

Ryhdyn tämän kirjoittamiseen enemmän kuin pientä kauhua tuntien. Ei, tämä ei ole onneton H.P. Lovecraft -pastissi. Tämä kertoo unesta, jonka näin viime yönä.*

Unessa puhuin jollekulle, jonka henkilöllisyyttä en enää herättyäni muistanut. Eikä se ole tärkeääkään. Tärkeää on se, mistä hänelle puhuin. Kerroin kokeneeni valaistumisen. Kerroin, miten vuoden alussa päätin panostaa kirjoittamiseen rutkasti energiaa nähdäkseni, olisiko minusta siihen.

Olen halunnut kirjoittaa fiktiota jo teini-ikäisestä saakka. Olen nähnyt päiväunia Portin kirjoituskilpailun voitosta varmaan 18-vuotiaasta alkaen, ellen aiemminkin. Sitä ennen pidin kovasti ainekirjoituksista äidinkielessä ja englannissa, samalla kun moni muu vihasi ainekirjoitusta yli kaiken. Ei siis ole liioiteltua sanoa, että kirjoittaminen ja kirjailijuus on ollut unelmani lapsesta saakka.

Jostain syystä en kuitenkaan nuorempana ryhtynyt kirjoittamaan. Ajelin kavereiden kanssa Turun yössä flippereitä huoltoasemilla pelaillen, siirryin siitä opiskelijaelämän rientoihin bileineen ja ainejärjestöineen, ja lopulta päädyin sf-yhdistystoimintaan. Silti, vaikka puheenjohdin jopa Suomen Tieteiskirjoittajia, toimitin lehtiä ja kirjoitin arvostelujen lisäksi artikkeleita, se viimeinen askel fiktion pariin jäi aina ottamatta. Miksi? En osaa sanoa. Asioiden priorisointia toisin? Laiskuutta? Pelkoa?

Aina aika ajoin tapasin kirjailijoita tai muita päteviä kirjoittajia, kuuntelin heidän neuvojaan Finnconeissa ja aina päätin, että nyt lähtee. Nyt katsotaan, mistä minut on tehty. Lopulta vuosituhannen vaihteen jälkeen aloin raapustella juttuja kasaan, mutta se katkesi sitten fandom-toiminnan myötä. Uudelleen ryhdyin kirjoittamaan suomeksi vasta parisen vuotta sitten, mutta vajaatehoisesti ja ilman näkyvää jälkeä. Viime vuonna pistin pystyyn tämän blogin toivoen, että se saisi minut aktivoitumaan. Irtiotto jäi edelleen tapahtumatta.

Kuten sanottu, vuodenvaihteessa vedin syvää henkeä ja päätin, että nyt se veri punnitaan. En lainkaan tahdo dissata sitä, miten muut tekevät ja kirjoittavat, mutta minun täytyy heittäytyä aina kokonaan mukaan, muuten hommasta ei tule yhtikäs mitään. Panostaisin kaiken, osallistuisin kaikkeen. Tavoite jakaantui kahteen yksinkertaiseen kysymykseen.

Pystynkö tuottamaan tekstiä, josta muut pitävät niin paljon, että se menestyy kilpailuissa tai sitä julkaistaan muuten? Pystynkö tuottamaan tekstiä erilaisista aiheista eri tarpeisiin pitkäjänteisesti ja lannistumatta?

Unessa selostin, miten olen nyt saavuttanut menestystä kolmessa kirjoituskilpailussa tänä vuonna. Novassa, URSin kisassa ja Usvan äänikirjakilpailussa. Lisäksi novellejani ja raapaleitani on hyväksytty lehtiin ja antologioihin. Vastaus kysymykseen ”kelpaavatko tekstini” on kyllä.

Unessa selitin myös, miten olen kirjoittanut 250 päivän ajan raapaleita, kirjoitin yhden pitkän novellin alle kahdessa viikossa joka päivä siihen panostaen ja nyt kirjoitan arvostelusarjaa tietyn aikataulun mukaan. Siispä vastaus ”saanko aikaiseksi tekstiä tarpeen mukaan ja pitkäjänteisesti” on myös kyllä.

Sen jälkeen sanoin, että olen nyt valmis. Minulla on vastaukset. Minun ei tarvitse odottaa vuoden loppuun ja puntaroida tilannetta älyllisesti ja numeroita analysoiden. Tunnen että olen valmis ja voin ryhtyä etsimään uusia paikkoja saada tekstejäni läpi. Olen oikea kirjoittaja, en vain tyyppi, joka nyt kirjoittaa ja ensimmäisen pahan paikan tullen sulkee bloginsa ja luovuttaa.

Sitten heräsin. Muistin, että uni oli ollut jollain tavalla tärkeä. Unet joskus tuntuvat siltä. Muistelin heti unen läpi ja koitin löytää sitä loogista heikkoa lenkkiä, jonka vuoksi se unen neronleimaus pelkistyy joksikin täysin hölmöksi ajatusrakennelmaksi, joka kvanttimaailman korttitalon lailla sortuu, kun sitä ensimmäisen kerran tarkastelee. Silti unessa kertomani loppupäätelmä tuntui järkevältä. Kerroin unen ja siitä saamastani fiiliksestä partnerilleni, mutta edes toiselle ihmiselle ääneenlausuttuna ajatus ei muuttunut ääliömäiseksi.

Nyt kirjoitan aiheesta blogiini, ja koko juttu tuntuu jotenkin nololta. Suureellista pömpöösipaisuttelua, ihan kuin tässä oltaisiin nyt siirtymässä olemisen seuraavalle tasolle. Hulluuskohtaus, joka menee ohi kunhan aivojen endorfiinitasot taas laskevat normaaliin. Lievän maanisdepressiivisyyden maaninen vaihe päällä. Asetan siis itseni naurulle alttiiksi, koska joskushan se on tehtävä. Viimeistään sitten, kun jokin kirjoittamani teos julkaistaan, sillä onhan tunnettua, että jokainen, joka julkaisee kirjan, esiintyy vapaaehtoisesti julkisuudessa ilman housuja.

On monia asioita, joita minusta ei koskaan tule. Joko siksi, etten vain jaksa (valmistuminen yliopistosta) tai siksi, että vaadittu työmäärä olisi jotain aivan posketonta (laulaja oikeaan bändiin). Mutta kirjailija minusta voi tulla. Ahkeralla puurtamisella ja jatkuvalla oppimisella saan inhimillisellä vaivalla kirjoitettua kirjan, jonka voin vakavissani olettaa kelpaavan kaupalliselle kustantamolle.

Enää en voi sanoa, etten tiedä olisiko minusta siihen. Tiedän, että on. Nyt lopputulos on enää kiinni siitä, että edelleen panostan kaikkeni enkä luovuta ongelmatilanteiden edessä.

En siis sano, että minusta voi tulla kirjailija. Minustahan tulee.

* Hauduttelin tätä blogausta yhden ylimääräisen yön ennen julkaisua.

Elokuu

Viikko 1, 1.-5.
– Kirjoittajapiiri. Käsiteltävänä kolme novellia. Palautteet valmiina pe klo 18. VALMIS
– Osallistu kirjoittajapiiriin. VALMIS
Näin kuukauden jälkeen en edes muista, mitkä novellit olivat tarkastelun kohteena, mutta palautetta tuli annettua.

– Novelliarviot Kosmiseen kolosseumiin, 4 kpl. Deadline sunnuntai-ilta. VALMIS
Usvan leirillä lupauduin tekemään leirin jälkeen neljä novelliarvostelua STK:lle. Duuni oli yllättävän vähän stressaava, kun se meni vielä vanhalla höyryllä. Onneksi niillä oli kiire, eli sain ne hoidettua pois alta ennen kun isot tiilet alkoivat putoilla.

– Käy läpi heinäkuun saldo. VALMIS
Tämäkin on syytä hoitaa aina ensi tilassa. Nytkin pitäisi kirjoittaa novellia, mutta raportoin elokuusta. Mielenrauha on vakaampi, kun saldot on laskettu.

Viikko 2, 6.-12.
– Lue loppuun Yöpartio. VALMIS
Finnconissa sain arvosteltavaksi Yöpartion Into-kustantamon edustajalta. Jotkin arvostelukirjat ovat takunneet pahasti, joten tämän päätin hoitaa sutjakkaasti. Vaikka luenkin hitaasti, tietoinen panostus paikkaa tätä luontaista heikkoutta.

– Kirjoita kaksi raapaletta Punaiseen antologiaan. VALMIS
Lähetin toimitukseen neljä raapaletta, joista pari kirjoitin nimenomaan antologia varten. Novelliakin yritin, mutta aika loppui.

– Osallistu Fantasiapitojen bardikisaan VALMIS
Fantasiapidoissa olen ollut muutamaan otteeseen, mutta ensimmäistä kertaa osallistuin bardikisaan. Olisi ollut fiksu temppu kirjoittaa jotain valmiiksi, mutta se olisi ollut liikaa odotettu. Raapustelin kasaan yhden raapaleen alkuillasta ja sain sen valmiiksi ruhtinaalliset puolitoista minuuttia ennen kuin avasin kisan.

Viikko 3, 13.-19.
– Oikolue Edeline-sarjakuva ja lähetä korjaukset VALMIS
Tässä taas tyhmyys punnittiin. Ihan kuin tekemistä ei olisi muutenkin, mm. Portin novellikisa, lupauduin oikolukemaan sarjakuvan. Se ei ollutkaan mikään vajaa 50-sivuinen Asterixin malliin vaan bonusmateriaaleineen reilusti päälle sata sivua, mutta urakka tuli valmiiksi päivässä, kun siihen paneutui. Kaikki materiaalipaketit eivät ensin auenneet, mutta onneksi kustantaja oli hereillä ja sain toimivat matskut nopeasti.

– Kirjoita Yöpartion arvostelu VALMIS
Lukemisen jälkeen piti toki tehdä arvostelukin. Linkin arvosteluun viskasin Facebookiin ja kustantajalle. Palaute, kuten usein käy, oli laihanlaista. Aina sitä toivoo enemmän, mutta realistinen oletus kyllä on, että harvempi mitään ääneen sanoo.

– Kirjoita novelli steampunk-antologiaan. VALMIS
Tämän piti olla parin-kolmen päivän rykäisy. Päädyin takomaan tekstiä kahdentoista päivän ajan käytännössä kaiken vapaa-ajan. Lopputulos oli sekin aika huima, 10000 sanan raja meni rikki. Kolmen tonnin kohdalla tarina alkoi sujua ja normaalin itsensä ruoskimisen sijaan suorastaan säntäsin aina jatkamaan epistolaa eteenpäin, kun tilaisuus koitti. En tiennyt, että kirjoittaminen voi olla niin hauskaa. Nyt kun vielä tavoittaisi sen saman fiiliksen uudelleen. Ehkä se vaatii pitempää tekstiä.

Viikko 4, 20.-26.
– Osallistu kirjoittajapiiriin. VALMIS
Portin kannalta oli hyvä, että kuukauteen mahtui kaksi piiriä. Kahdelle novellille annoin palautetta. Liian myöhään saapuneen romaaninalun jätin lukematta. Viikon lukuaika ennen piiriä on siitä syystä, että materiaaliin ehtii tutustumaan rauhassa. Viime metreillä saapuva pidempi ei-kiireellinen teksti, joka kilpaili ajasta steampunk-novellin lopetuksen kanssa jäi armotta sivuun.

Viikko 5, 27.-31
– Laajenna Mäkelän esittelyä ohjelmalehteen. VALMIS
Paras päivä on deadline-päivä. Kuun viimeiseksi lupasin tekstin ohjelmalehteen ja sinä päivänä sen kirjoitin. Yhtään aiemmin ei olisi ollut mahdollistakaan. Koko nakkia tarjottiin ylipäätään 10. päivä ja siihen sisältyi viiden romaanin lukeminen. Samaan aikaan piti kirjoittaa höyrypunk-tarina, joka vei melkein kaksi viikkoa. En edelleenkään usko, että selviydyin tästä.

Koko kuukausi
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Muutama hyvä onnistuminen osui joukkoon, mutta nekään eivät aina kerää lukijoita. Tuntuu siltä, että lukijammärät olisivat pudonneet kesän aikana ja jääneet matalalle tasolle. Ehkä yleisön kyllästymispiste on saavutettu kahdensadannen raapaleen kohdalla? Vaikka tieto siitä, että joku niitä tekstejä lukeekin on arvokkaampaa kuin kulta, on tuhoisaa lähteä siitä, että lukijoiden määrä määrittää raapaleprojektin arvon. Suosio on mukava bonus, syyt ja tarpeet löytyvät muualta. Se on syytä pitää mielessä tai koko tempaus kuolee siihen paikkaan.

– Kirjoita yksi arvostelu. VALMIS
Olin jo nostanut kuukausittaisten arvostelujen määrän yhdestä kolmeen, mutta vannomatta paras. laskin tavoitteen takaisin yhteen. Elokuussa kunnianhimo ja jaksaminen eivät enää olleet se pullonsuu, vaan puhtaasti käytettävissä oleva aika. Jos olisin kirjoittanut yhdenkin arvostelun enemmän, Mäkelän esittely ohjelmalehteen olisi jäänyt vajavaiseksi lukemattoman kirjan vuoksi. Yöpartiosta kirjoitin ja se jäi ainoaksi.

– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Ensimmäinen oli jälleen saldo. Toisena tekstinä syntyi kannanottoni Atoroxia kohtaan. Se oli pyörinyt mielessä jo alkuvuodesta, mutta Annen postaus aiheesta nosti Atoroxin prioriteetin muiden ajatelmien yli.

– Lue J. Pekka Mäkelän tuotanto. VALMIS
Viisi romaania, yksi novelli. Normaaliolsoissa kolmen kuukauden savotta. Nyt aikaa oli kolme viikkoa. Kertakaikkisen mahdotonta jo ihan ajatuksena, mutta päätin katsoa, pitkällekö pääsisin. Onneksi romaanit olivat inhimillisen mittaisia, 200-300 sivua, ja hitaallakin vauhdilla edistyminen mitattiin huikeissa prosenteissa per sessio. Kirjat olivat hyviä, mikä lisäsi tavoitteen mielekkyyttä, mutta samanlaiseen hulluuteen en heti toivo heittäytyväni uudelleen.

Siirtyneet

Punaisen antologian novelli lähti sujumaan, muttei millään ehtinyt valmiiksi. Jälkikäteen arvioiden se on usean tuhannen tarina sekin ja vie varmasti viikon intensiivisen työn valmistua. Ei siis ehdi edes tämän vuoden Porttiin.

Myös Porttiin aikomani kaksi novellia jäivät täysin ilman panosta. Kilpailuhenkisesti ajatellen olisi pitänyt keskittyä nimenomaan sf-kirjoittamisen suurimpaan koitokseen, mutta lupaukset velvoittivat satsaamaan muihin asioihin. Toisaalta parempi näin. Opin paljon uutta omista kyvyistäni kirjoittaja ja lukijana, ja se palvelee tulevia tavoitteita paljon enemmän kuin kunniamaininta Portin kisassa koskaan.

Oli myös monta kirjaa, jotka piti lukea kokonaan tai osittain, kirjoja jotka ovat nyt rästissä. Kuitenkin yhden kirjailijan koko tuotannon läpikäyminen lyhyessä ajassa auttoi näkemään uudesta vinkkelistä maneerien ja teemojen käyttö, ja miten jonkin keskeisen ajatuksen kierrättäminen ei ole lainkaan paha asia. Parhaimmillaan se jalostaa tuota ajatusta entistä tyylikkäämpään, selkeämpään ja spekulatiivisempaan suuntaan.

Summa summarum

Elokuu saattoi olla työteliäin kuukausi tänä vuonna, ja hyvin antoisa. Nyt alan jo nähdä, mihin kaikkeen pystyn, kun homma on mielekästä ja deadlinet sopiviksi mitoitettuja.