Avainsana-arkisto: Kvaak

Olipa kerran Ranskassa Suuri gansterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta

Olipa kerran Ranskassa 1Olipa kerran Ranskassa
Suuri gansterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta

Käsikirjoitus: Fabien Nury
Kuvitus: Sylvain Vallée
Suomennos: Markku Salo
Gummerus, 2011
ISBN: 978-951-20-8651-1

Joillakin kirjoilla, sarjakuva mukaanlukien, on kyky säväyttää. Se ei ole välttämätön ominaisuus teoksesta nauttimisen kannalta, mutta kohdalle sattuessaan jättää lukijan kaipaamaan lisää. Minulle Fabien Nury kirjoittama albumi Olipa kerran Ranskassa – Suuri gangsterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta oli juuri sellainen.

Aika nostaa kytkintä

Aika nostaa kytkintä

Kerronta kulkee useassa eri ajassa ja leikkaukset näiden välillä voivat sattua keskellä sivuakin, mutta se ei haitannut kertaakaan tarinan hahmottamista. Jo yksistään tämä kertoo tarkasta suunnittelusta ja huolellisesta toteutuksesta. Sylvain Valléen kuvitus ja ruutusommittelu tukevat siirtymiä erinomaisesti.

Päähenkilö on Joseph Joanovici, Romanian juutalainen, joka asettuu vaimoineen Ranskaan 20-luvulla. Aikaa myöten Josephista sukeutuu suurta vaikutusvaltaa käyttävä liikemies, joka sodan aikana teki kauppaa niin Ranskan vastarintaliikkeen kuin natsienkin kanssa. Vaikka hänellä on taskussaan niin poliitikkoja kuin poliisejakin, Joseph ei myöskään epäröi käyttää vähemmän kauniita metodeja vapautensa turvaamiseksi.

Kytkin on nostettu

Kytkin on nostettu

Erityisesti arvostin Josephin henkilökuvaa. Omat aivoni ovat ehdollistuneet lokeroimaan fiktiivisiä hahmoja, luultavasti myös reaalimaailman ihmisiä, hyviksiin ja pahiksiin. Joseph hymyilee muikeasti moisille määreille ja tuuppii lukijaa laatikoiden ulkopuolelta löytyvälle epämukavuusalueelle. Hän on rikollinen, perheenisä, opportunisti ja mahdollisesti maanpetturi, mutta yhtä mahdollisesti hän on vapaustaistelija ja sankari. Kaikki riippuu tilanteista, siitä mikä on edullisin toimintatapa.

Kvaakin arvostelussa Mika Lietzen kiinnittää huomiota albumin elokuvamaisuuteen. Terävä huomio, joka itseltäni olisi jäänyt tekemättä. Ruudut ovat leveitä, kuin laajakuvaa, ja monesti dialogiton ruutu todella kertoo paljon enemmän kuin mikään selostava tekstilaatikko koskaan voisi. Se on epäilemättä yksi syy siihen, miksi tämä kirja jäi kiehtomaan niin kovasti.

Rauta-Lucie saa paikan

Rauta-Lucie saa paikan

Herra Josephin valtakunta on ensimmäinen osa ilmeisesti kuusiosaiseksi kaavailtua saagaa, joka kattaa kuusikymmentä vuotta. Meille näytetään alku, ja meille näytetään lopputilanne, mihin päädytään, mutta välivaiheita saamme odottaa kirja kerrallaan. Ratkaisu on mitä mainioin, koska jo avaus koukuttaa lukijan vääjäämättömästi. Tarina perustuu tositapahtumiin, vaikkei noudatakaan niitä orjallisesti.

Sarjakuva voi olla hyvää eli viihdyttävää sarjakuvaa tai laadukasta eli koskettavaa ja ajattelemaan kutsuvaa. Olipa kerran Ranskassa on kumpaakin.

Mainokset

Syyskuun saldo

Syyskuu
Viikko 1 (1.-2.)
– Kirjoita novelli Portin kisaan. VALMIS
Otin vanhan novellin ja muokkasin sitä hieman. Ei se loistokkaalta vaikuttanut vieläkään, mutta samat fiilikset oli siitäkin novskusta, joka Novassa sijoittui kärkikymppiin. Parempi myöntää, etten minä tiedä mikä muille kelpaa, ja kirjoittaa mitä syntyy.

– Tarkastele elokuun saldoa. VALMIS
Elokuun raportti tuli tehtyä. Parempi hoitaa tämmöiset alta heti alkukuusta. Ainakin on sellainen olo, että jokin pieni tavoite on saavutettu.

Viikko 2 (3.-9.)
– Kirjoita toinen novelli Porttiin. VALMIS
Tämän kanssa kamppailin. Kelasin läpi alkuja ja raakileita ja mietin, minkä kimppuun kävisin. Ehdin jo luovuttaa, ryhtyä, luovuttaa, ryhtyä toiseen ja luovuttaa jälleen, ennen kuin päätin että tuo se nyt on, tulee mitä tulee. Siitä tuli ihan hauska. Mahkuista en rohkene veikata muuta, paitsi että jos jompi kumpi novskuistani nousee edes bubbling underiin, se on tämä jälkimmäinen. Kerron sitten, kun tuloksista tiedetään.

– Lähetä Portin novellit. Lähetys 4.9. VALMIS
Kamat kuoreen ja menoksi. Jotenkin luotan siihen, että normikusti polkee päivässä. Fiksumpi olisi lähettänyt jo maanantaina (3.9.), mutta kun jälkimmäinen novelli valmistui vasta yöllä.

– Kirjoita arvostelut Mäkelän romaaneista. VALMIS
Tässä mentiin arvostelu per päivä -mentaliteetilla. En tiennyt pystyväni sellaiseen tahtiin. Nyt kun sen kerran keksin, voin hyvin vetää samanlaisia settejä ilman naputtavaa itsekampitusta takaraivossa, että kusetan itseäni omien voimavarojeni suhteen.

Viikko 3 (10.-16.)
– Lue pari näytelmäkäsikirjoitusta VALMIS
Hankin käsiini pari käsistä, ihan jotta näkisin, mitkä kohdat on tapana kirjoittaa kapiteeleilla tai suluissa. Pohjatyötä jotain tulevaa projektia ajatellen.

Viikko 4 (17.-23.)
– Editoi steampunk-novelli VALMIS
Valmis my ass, mutta ensimmäinen, isoin ja työläin rykaisy saatiin tehtyä. Otti sellaiset neljä iltaa tervanjuontia. Ei, ei ole editointi muuttunut helpommaksi, mutta taaskin pitää kiittää toimittajaa (tällä kertaa Markus Harju) siitä, ettei päästä helpolla. Suurin osa meni ohjeistuksella tai neuvottelulla, parissa kohtaa piti uppiniskaisen kirjoittajan käsi taittaa selän puolelle hetkeksi.

– Osallistu kirjoittajapiiriin VALMIS
Siellä käytiin, fiktiota ruodittiin. Ihan hetkeen en ole ehtinyt omaa tekstiäni piirin kautta kierrättää, kun koko ajan elän kädestä suuhun, tai tekstieditorista toimittajalle. Kotikriitikko sentään ruotii pahimmat aivonyrjähdykset heti alkuunsa, ettei muiden tarvitse niitä kauhistella.

– Turconen 22.9.
* Juonto VALMIS
* Mäkelän jututtaminen VALMIS
– Tee raportti Turcosesta VALMIS
Turconen meni hyvin, kuten raporttikin kertoo. Sain kiitosta Mäkelän haastattelusta, jota itse hermoilin etukäteen, ja scifihahmopaneeli oli viihdyttänyt ihmisiä ilmeisen kohtalaisesti. Otan siitä kunniasta 1/4 itselleni. Välispiikeistä kukaan ei sanonut mitään. Kiitos siitä.

Viikko 5 (24.-30.)
– Lue ja arvostele Tex Willer -tietokirja VALMIS
Länkkärit eivät koskaan ole ollut sitä ydinaluetta itselleni, mutta Tex-tietoteos oli kiinnostava ja siitä oli kiva raportoida.

Koko kuukausi
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Muutama hitti, muutama huti ja useampi viime minuuteille venähtänyt ilta kauhunhetkineen, ehdinkö minä vai vaihtuuko vuorokausi. Päivästä hötkyily on pöljää, koska joka tapauksessa periaate on paikata jälkikäteen, jos jokin päivä jää välistä. Aito kämmi kävi, kun luulin löytäneeni käyttämättömän raakileen, editoin sitä hieman ja julkaisun jälkeen kuulin, että olin julkaissut kovasti samanlaisen jutun aiemmin. Sitten kirjoitin siltä istumalta uuden ja kiroilin koko ajan.

– Kirjoita ainakin kolme arvostelua. VALMIS
Tällä saralla karkasi mopo käsistä. 14 arvostelua plus Turcos-raportti. Viisi niistä oli Mäkelä-arvioita alkukuusta, seitsemän viimeisintä syntyi viikon sisään loppukuusta. Osasyy intoo on, että pyysin Lempolta ja Egmontilta arvosteltavaa ja sitten oli sellainen olo, että nämä voisi hoitaa vauhdilla pois.

– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Kuukausiraportti. Ja enteelliseuforinen uni, jossa kerroin näiden kirjallisten rientojen olevan nyt vakavasti tehtävää hommaa. Itsensä kanssa ei kannata lähteä kinaamaan, etenkin jos puhuu fiksuja.

Siirtyneitä
Liikaa. Ihan liikaa siirtyi. Lokakuulle on jo 2-4 novellia, älyttömästi sarjiksia, kipeästi kirjoja ja sitten sinne lykkääntyi sateenkaarisatu ja matkaopas. Ensi vuonna en taida ainakaan noita kahta projektia jahdata enempää. Ne eivät ole tuntuneet kiinnostavan ihmisiä eikä niiden kirjoittaminenkaan tunnu olevan niin hekumallista, että syrjäyttäisin jotain muuta niiden tieltä. Katsoo nyt, jaksanko noita takoa enää loppuvuonnakaan vai myönnänkö tappioni. Jos lokakuu qsee kintuille, kaikki rästit siirtyvät joulukuulle. Luvassa kinkkua ja kirjallista stressiä. Vai ottaisinko sittenkin kalkkunaa?

Muuta
Lisäksi tapahtui muutama henkilökohtaiselta kannalta positiivinen kehitys.

Sarjakuva-aiheinen arvostelukimarani herätti erään Kvaak.fi-sarjakuvasivuston nokkamiehen (Jukka Laine) kiinnostuksen ja sain kutsun ryhtyä julkaisemaan uutusarvioitani myös Kvaak.fi:n etusivulla. Kun niitä joka tapauksessa kirjoitan, jo vain se käy. Nyt täytyy kärppänä iskeä kiinni kuumaan uutuuskamaan. Kiitosta vaan Jouko Ruokosenmäelle Egmontin suuntaan, joka luotti puskista ilmestyvään blogaajaan niin paljon, että lähetti kiitettävän kokoisen laatikollisen työsarkaa.

Sitten löysin palvelun nimeltä kirjaseuranta.fi, jota ilmeisesti isännöi HS. Palvelu kerää linkkejä kirja-arvosteluihin ja niitähän minulle on siunaantunut. Pyysin tunnareita ja sain ne jo samana päivänä. Nyt nakkelen tuotoksiani sinne muutaman päivätahtia, kunnes laarin pohja tulee vastaan.

Viimeiseksi jätin kenties suurimman askeleen. Ei se juuri nyt tunnu siltä, vielä, mutta kuka tietää, mihin tie vie. Ryhdyin osakkaaksi Osuuskummaan, osuuskuntaan, joka kustantaa kirjoja.

Jos kirja tulee kirjan luo, myös duuni tulee duunin luo. Mutta senhän minä jo tiesinkin. Joskus aikanaan olin vain rivihallituslainen yhdessä seurassa ja avustin yhtä lehteä…