Raapale 225 – Paholaisen paino (12.8.)

Paholaisen paino

Oli synkkä ja pimeä keskiaika. Pikkupirut toivat aina vain vähemmän sieluja ja paholainen oli raivoissaan.

”Mikä mättää?” hän karjui. ”Milläs helvetin vuokra pian maksetaan?”

”Me ollaan ostettu jo kaikki mikä oli myynnissä, ja hurskas ei myy”, pikkupirut vinkuivat.

”No keksikää jotain”, paholainen ärähti. ”Muuten ollaan kohta kodittomia koko pirun poppoo.”

”Jos tehtäisiin valesieluja ektoplasmasta?” ehdotti pikkupiru.

”Aivan liian hidasta”, manasi paholainen. Hetken oli hiljaista. Sitten paholainen räjähti nauramaan. ”Siinä se! Ryhdymme väärentämään sieluja, mutta emme käsin vaan koneella.”

”Millaisella koneella, oi mestari?” pikkupirut ulisivat.

”Olen kuullut uudesta keksinnöstä, josta otamme mallia. Rakennamme sielunpainatuskoneen.” Paholainen virnisti. ”Tuokaa minulle mies nimeltä Gutenberg.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s