Harrastajakirjoittajan viisi virhettä

Saara Henriksson julkaisi omassa blogissaan Margaret pennyn muistikirja oman listansa Harrastajakirjoittajan viisi virhettä. Tuumin, että olisi rakentavaa katsoa peiliin ja funtsia, mihin kaikkiin itse syyllistyn ja kuinka pahasti.

Kärsimättömyys. ”Kokeilen lähettää tämän tällaisenaan, jos joku vaikka haluaisi kustantaa.”

Kustantajia en ole vielä lähestynyt. Kaikki senlaatuinen kama on niin bielä raakiletasolla, ettei tulisi mieleenikään kiusata ketään työkseen lukevaa sellaisella. Kirjoituskilpailujen tuomarit, ammatistaan riippumatta, eivät toisaalta ole yhtä onneikkaita. Jokaiseen osallistumaani kisaan olen lähettänyt printterilämmintä kamaa ja kirjaillut loppulauseita joskus minuuttien marginaalilla niin, ettei oikolukuakaan ehdi.
Tuomio: SYYLLINEN KUIN ITSE PERKELE

Idean hämäräksi jättäminen. Jokainen kirjoittaja rakastuu joskus omaan ideaansa niin, että pitää sitä ensimmäisestä lauseesta lähtien myös lukijalle kirkkaana.

En ole kirjoittanut vielä niin paljon, että olisin ehtinyt tuskastumaan itseni tähän puoleen. Yleensä taidan tavata vääntää asioita rautalangasta ehkä liiankin kanssa, joten tämä tuskin on se huono ominaisuus, jota minussa eniten kirotaan.
Tuomio: LAUTAMIEHET TUPAKKITAUOLLA, PALATAAN ASIAAN

Palautteen torjuminen. Kyky sisäistää palaute ja sisällyttää se tekstiinsä on taito, joka kehittyy hitaasti.

Kotona saadun palautteen osaa aika hyvin saattaa tekstin sisään ja tiettyyn pisteeseen saakka myös toimitukselliset huomiot. Sen pisteen jälkeen vaaditaankin jykeviä otteita, jotta minut saadaan ruotuun ja tekemään ne viimeiset välttämättömät säädöt, joihin lopulta taivun, koska perusteet ovat kuitenkin pitävät.
Tuomio: SYYLLINEN

Oheistoimintoihin hukuttautuminen. Kirjoitusoppaiden, kirjoittajablogien ja foorumien loputon lukeminen, jämähtäminen yhdentekeviin keskusteluihin, Facebook.

Kirjoitan kaksi kappaletta ja vilkaisen Facebookiin. Koko sunnuntaipäivän saldo: 500 sanaa. Ei näin.
Tuomio: SYYLLINEN, AMMUTAAN AAMUNKOITTEESSA

Ylhäiseen yksinäisyyteen jääminen. Kurkistus aidan toiselle puolelle ei kiinnosta. Huono itsetunto estää toisten kirjoittajien seuraan hakeutumisen tai suunsa aukaisemisen kirjoittajapiirin tapaamisessa.

Hengaan aika monessa yhteisössä ja jutustelen muiden kirjoittajien kanssa, ellen ihan päivittäin niin melkein. Tosin lähinnä oman genren sisällä. Voisi olla syytä etsiytyä kokonaan muista asioista intoilevien kirjoittaen keskuuteen aina silloin tällöin.
Tuomio: SYYTÖN

Lopputulema näyttää pahasti siltä, että työsarkaa piisaa ensi vuodellekin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s