Vuoden lähetessä loppua huomaan selvän muutoksen asennoitumisessani työlistaa kohtaan. Kuukausitavoitteet? Mitkä? En tainnut edes päivittää lokakuun kohtaa sitten kuun alun jälkeen saatikka tarkastellut, mitä pitikään vielä tehdä.
Suurin syy tähän on marraskuu. Silloin on Nanowrimo ja silloin ei tehdäkään muuta kuin romaania. Se, etten ole vielä aloittanut on toinen juttu. Lokakuussa funtsin, että nyt teen sen minkä ehdin, marraskuussa nanotan ja joulukuussa katson, mitä kaikkea sinne jäänyttä ehdin hoitaa. Tässähän ei ole mitään järkeä.
Tässä kohtaa vuotta olen sitä mieltä, että kalenterivuosittain katkeava työlista ei ole fiksu. Joulukuussa relevanttia pitäisi olla vain ne työt, joiden deadline on joulukuun lopussa, tai joita pitää valmistella tammikuuta varten. Se, että joulukuu pääsi muodostumaan tylsien ja työläiden juttujen vuoden syvyiseksi likasammioksi, ei yllätä lainkaan. Joko annan piut paut vuosisuunnitelmalleni (fiksua) tai sitten yritän väkertää mahdollisimman monta toisarvoista projektia kasaan viime metreillä (tyhmää). Katsotaan joulukuussa, kummalla tielle lähden. Toisaalta voi olla, että nanotus jää kokonaan, jolloin voin käyttää yhden sijasta kaksi kuukautta turhien räpellysten kasaamiseen.
Vaan katsotaan nyt se lokakuu. Mitä tuli tehtyä?
Lokakuu
Viikko 1 (1.-7.)
– Turun kirjamessut
Kävin messuilla, ”esiinnyin” tunnin, toisin sanoen istuskelin sf-seuran osaston sohvalla. Eipä tainnyt kukaan käydä jututtamassa mua ja Tuomas Salorantaa. Paitsi Anne Leinonen, jonka kanssa juonimme juttuja, joista en tässä paljasta mitään. Myöhemmin sitten, kun on ajankohtaista.
Viikko 2 (8.-14.)
– Arvostele Planetes 1-4
Sain Finnconissa Planetesin kaksi jälkimmäistä osaa haltuuni ja ihmettelin, mitä niistä sanoisin. Sitten keksin, että sarja pitää käsitellä kokonaisuutena. Vihdoinkin pulkassa.
Viikko 3 (15.-21.)
Viikko 4 (22.-28.)
– Viimeistele juonirunko vuoden 2012 nanoromaania varten.
Viikko 5 (29.-31.)
Ööö, häh? Mitään muuta en ole näille viikoille merkannut ja tuota yhtä juttua en edes tehnyt. Pääsyy siihen, miksi nanotus mahdollisesti jää. Kirjoittajapiirikin tuolla oli, mutta sitä en ole edes merkannut.
Koko kuukausi
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Tämä pyrkimys rullaa omalla painollaan. Toisin sanoa vähintään kahtena iltana viikossa kiroan sitä julkeasti. Yksi erikoisempi työkin tuli tehtyä. Disneyn ja Lucasfilmin liitto poiki ensimmäisen kuvitetun raapaleen.
– Kirjoita ainakin kolme arvostelua. VALMIS
Ahahahahaa! Kirjoitin sitten 31 arvostelua, yksi arvostelu kuun joka päivälle. Ihan vain siksi, että se oli mahdollista! Henkilökohtaisia ennätyksiä on hauska rikkoa aina siihen saakka, että tajuaa, että tähän ei pysty enää koskaan.
– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Raportoin syyskuusta, pohdin nanotusta, osallistuin meemiin, ilmoitin olevani kirjamessuilla ja koostin arvosteluputken tuotokset yhden blogauksen alle.
Muuta
Julkaisin Kvaakissa pari ns. virallista arvostelua, jotka päätyvät portaalin etusivulle. Palaute niistä on ollut positiivista. Ilmoittauduin myös vapaaehtoiseksi toimittamaan materiaalia Kirjavinkkeihin, jota olen seurannut Facebookissa jo joitakin kuukausia. Minut hyväksyttiin mukaan, mutta vielä ei ole arvosteluja ehtinyt sieltä läpi. Tahti on tasainen ja jono pitkä. Kylle ne sieltä, aikanaan.
Kolmas yritys maailmanloppuantologian novelliksi lähti sujumaan, mutta sen valmistuminen nitkahti marraskuun puolelle.
Kumman rakas tuli vihdoin arvosteltua sekin. Hiekkasotilaat on edelleen kesken, koska kirja onnistui piiloutumaan kämppään. Nyt usutan kirjakeijut sen kintereille (jaa jaa, olisiko siinä päivän raapaleen aihe?)
Osuuskummasta tuli tieto, että minut on virallisesti hyväksytty osakkaaksi. Nettikokousta siis pukkaa jokusen viikon välein. Kaikkea kivaa on tulilla, vartokaa vaan!
Routakoto 
Mielestäni kenenkään ei pitäisi nanottaa enempää kuin enintään kaksi kertaa. Ellei sitten ole saanut jotakin konkreettista aikaan, ja sellaiseksi ei riitä että sainpa vaaditut sanat kokoon. On syytä siirtyä aikaavievempien ja kunnianhimoisempien romaaniprojektien pariin. (Vaikka onpa niitä ollut paljonkin sellaisia kirjailijoita, jotka suoltavat romaanin, pari kuukaudessa. Barbara Cartland ja Marton Taiga etunenässä.)
Aikeena oli kirjoittaa uusiksi jompi kumpi aiempi nanotus, mutta jäi sitten suunnitelmat tekemättä. Ilman niitä jälki on suunnilleen samaa, kuin aiempina vuosinakin, joten näillä eväin ei puuhaan kannata ryhtyä. Toisaalta, jos puolivälissä kuuta hypistelen valmista suunnitelmaa näpeissäni, se on ihan yhtä hyvä hetki ryhtyä kirjoittamaan kuin mikä tahansa muukin. Ehkä jopa hieman motivoivampi.