Nyt asiat ovat kehkeytyneet siihen pisteeseen, että tästä voi julkisesti jo jotain sanoa.
Milla ja Meri kääntyy animeksi!
(Jaa mikä Milla ja Meri? Lue toki pari pientä tarinaa.)
Projektin toteuttaa niinkin suuri studio kuin J.C. Staff, jolla on kontollaan sellaisia klassikoita kuin Food Wars, Azumanga Daioh ja High Score Girl. Varmaa aikataulua ei ole, mutta suunnitelmissa on saada sarja ulos talvella 2022 (Winter Season -22), tai sitten keväällä, eli ensimmäinen jakso pullahtaa ulos joko ensi vuoden tammikuussa tai sitten huhtikuussa. (Viivästyksiä voi tietenkin tulla, korona kun ei ole vielä mennyt minnekään.) Ohjaajaksi on kiinnitetty Tatsuyuki Nagai, joka ei varmaan sano monellekaan mitään, mutta on ohjannut mm Toradoran (linkin takana alkutunnari animaatioineen).
Millainen sarjasta tulee, sitä ei tiedä Totorokaan. Studio on saanut käyttöönsä kaikki Milla ja Meri –raapaleet sekä ne n. kolme novellia, jotka olen vuosien saatossa väsännyt. Sen pidemmälle ei minun panokseni kanna, vaan studio keittää aineksista oman soppansa. Genre-tägeiksi veikkaan: slice of life, comedy, shounen, supernatural. Sen näkee sitten kun sarjan tiedot kilahtavat MAL:n tietokantaan.
Sen verran on tiedossa, että ääninäyttelijöitä on valittu ainakin viisi, eli hahmokaarti on kahta tyttöä ja isää laajempi. Saattavat kehittää joukkoon jotain naapureita tai tyttöjen kavereita. Sen näkee sitten. Mutta oikeasti millään muulla ei ole väliä, koska yksi valittu seiyuu on suursuosikkini RIE TAKAHASHI! Jälleen nimi joka tuskin on meilläpäin sen suuremmin tunnettu, mutta hän on mm. Takagi-sanin (Karakai Jouzo no Takagi-san) ja Megumin (Konosuba) ääni, ja minulle tämä on SQUEEE-asteikolla samaa suuruusluokkaa kuin jos Juha Jyrkäksen barbaaritekstiin perustuvaan filmiin saataisiin mukaan Arnold Schwarzenegger. JUMMALAUTA. Rie Takahashi! Exploooosion!
En tiedä sitäkään, sijoittuuko sarja johonkin pseudo-eurooppalaiseen kaupunkiin vai lokalisoidaanko se Japaniin. Veikkaan kyllä jälkimmäistä. Vaikka Japanissa arvostetaan Suomi-eksotiikkaa, käsikirjoitustiimin on huomattavasti helpompi käyttää paikallista kulttuuria. Mikä ehkä tarkoittaa käyntiä kuumilla lähteillä. Harvassa on nimittäin animesarja, jossa ei sellaisessa käydä kylpemässä.
Homma on muhinut jo viime syksystä, kun Turun Animeseuran järjestämässä Bartender-tapahtumassa selostin kirjoittamisiani eräälle sekä japania että suomea puhuvalle natiiville ja humaluspäissäni annoin linkin Routakotoon. Kerroin että yksi Milla ja Meri -novelli on julkaistu englanniksi Words Without Borders –lehdessä (nimellä Daughters!, suom. Liisa Rantalaiho), mutta siihen se maailmanvalloitus on tyssännyt. Hän kysyi, sopiko niitä kääntää japaniksi ja sanoin että siitä vain.
Sattui vain olemaan niin, että joku hänen laajennetun sukunsa jäsen toimi aputuottajana J. C. Staffilla. Oli mennä kahvit väärään kurkkuun, kun marraskuussa sain mailia Nipponista.
Myyntiin meni vain animaatio-oikeudet. Live-leffan oikeudet pidin, koska ne olen jo luvannut Fyrille. Vaikka olenkin ollut työstämättä käsikirjoitusta pariin vuoteen. Jos sitä energiaa vaikka nyt riittäisi saattamaan sekin proggis maaliin. Tiedä vaikka joku päivä Millan ja Merin tapaa vielä Finnkinon valkokankaaltakin.
Routakoto 