Valkoinen tiikeri 3. Viidennen onnen taito

Valkoinen tiikeri 3. Viidennen onnen taito
Conrad
Apollo kustannus, 2010
ISBN: 978-952-5769-10-4

No nyt! Valkoisen tiikerin kaksi ensimmäistä albumia kutkuttelivat kivasti, kun seikkailtiin Hong Kongissa ja jahdattiin kolmatta atomipommia. Kaikki olivat hiukan pihalla, päähenkilö Alix repäistiin suoraan koulutustemppelistä ja ulkomaalaiset paholaiset olivat kotonaan kuin Lucky Luke Moskovassa. Alixilla oli kuitenkin organisaationsa Valkoiset tiikerit turvaverkkona ja muutenkin kotikenttäetu. Jenkkejä ja brittejä pahemmin kuutamolla oli vain lukija itse, jos oli ollakseen. Nyt Alix päätyy San Fransiscoon.

Vaan eipä kiirehditä asioiden edelle. Albumin alussa Alix Yin Fu ottaa osaa muiden kommunistiagenttien eli punaisten kärpästen kanssa käskynjakoon, jossa heidän tulevat roolinsa määritellään. Vaihtoehtoja on kaksi, joista ensimmäinen on mettä imevä kärpänen. Jos termin luoma mielikuva on seksuaalinen, olet oikeillä jäljillä. Kyseessä on ilotyttö, joka ei työskentele rahasta vaan puolueen hyväksi. Alix esittää kohtalaisen painavan vastalauseensa ja hänet nimitetään pistäväksi kärpäseksi. Puolueen palkkatappajaksi siis.

Kolmivärinen lohikäärme ei ole vaikuttunut.

San Fransiscossa hänet annetaan ranskalaisen kommunistin Rousseaun ohjaukseen. Pian alkaa käydä tuskallisen selväksi, ettei Alixista ole tunteettomaksi murhaajaksikaan. Tappaminen luonnistuu vain välttämättömän pakon edessä. Tilanne nappaa lisää kierroksia painovoimalingosta, jonka massakeskipisteenä on japanilainen sotarikollinen, joka väittää tietävänsä valtaisan kulta-aarteen sijaintipaikan. Sen avulla kumpi tahansa Kiinan sisällissodan osapuolista voisi hankkia itselleen vielä voiton.

Tässä kohtaa joudun myöntämään olleeni väärässä ensimmäisen albumin arvostelussani. Ajankohta ei voi olla 50-lukua, sillä Kiinan sisällissota on mitä ilmeisimmin edelleen käynnissä ja se saatiin jonkinlaiseen päätökseen 1950. Japani on joka tapauksessa jo kukistunut ja ensimmäisessä albumissa viitattiin Intian itsenäistymiseen 15. elokuuta 1947, joten haarukoikaa siitä.

Aiemmin Alix pelasi niillä korteilla, joita käteen sattui. Nyt hänet pannaan valintojen eteen ja perustelemaan itselleen, mihin on valmis puoleen hyväksi, ja mihin ei. Jälkimmäinen puoli kysymystä on hankala, sillä puolue vaatii ehdotonta kuuliaisuutta. Lisäksi Alixille nimetään vihdoin oma jadelohikäärme, joka toimii niin neuvonantajana, tukijana, suojelijana kuin ilmeisesti energianlähteenä. Ammattipiireissä tätä taidetaan kutsua hahmonkehitykseksi. Hienoa!

Valkoinen tiikeri olisi voinut jämähtää leikkimään viittaa ja tikaria Hong Kongiin. Sen sijaan sekä päähahmoa että koko valkoisten tiikerien järjestöä alettiin viedä eteenpäin. Olen jo täpinöissäni sen kanssa, mihin tarina vie, sillä ensimmäiset viisi albumia muodostaa yhtenäisemmän syklin, tarinakokonaisuuden.

Kyllä tämä sarja alkaa Viidennen onnen taidon myötä kurvata aika monesta muusta ohi sinne kärkeen.

1. Suuren ruorimiehen palveluksessa
2. Persikkaiho ja silkkisolmio
3. Viidennen onnen taito
4. Vakooja katolla
5. Feeniksin vuosi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s