Aihearkisto: Sarjakuva

Kostajat – Saarroksissa
Kirjoittanut: Roger Stern
Kuvittanus: John Buscema, Tom Palmer
Egmont, 2012
ISBN: 978-952-233-586-9

Muut pojat kiskoivat keppanaa, minä kulutin nuoruuteni scifiin, sarjakuviin ja roolipeleihin. Löydettyäni Marvel-universumin uppouduin sen sisään aina kvarkkitasoa myöten. Peruspalikoiden joukosta löytyi kaikenlaista häkellyttävää.

Tämä kaikki tapahtui aikana ennen Internetiä sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Tähtien sota -lehden kirjepalstalla lehden toimitus kertoi jostain sisäpiiriringistä, jossa saattoi keskustella Star Warsista ja vaikka Voiman olemuksesta muiden fanien kanssa, mutta mainitsi heti perään, ettei siihen osalliseksi pääse. Mystistä, kiihdyttävää, ja turkasen turhauttavaa! Ainut tietolähteeni oli siis ne lehdet, jotka käsiini sain. Mesen päässä oleva kaveriverkosto ja taustalla hyrräävä hakumoottori olivat silkkaa scifiä ellei jopa fantasiaa.

Lehdessä kuin lehdessä osa seikkailuista on aina, väkisinkin, puhdasta täytemateriaalia. Viihdyttävää kenties, muttei erityisen muistettavaa. Osa lehdistä taas muodostaa yhtenäisiä kokonaisuuksia, joissa päästään kehittelemään asioita syvemmin, ja niistä legendaarisimmat on sitä kamaa, josta puhutaan vuosikymmen tai kaksi jälkeenpäinkin. Tarkoitan nyt sellaisia tapauksia kuin Salatut sodat, Phoenixin taru, ja Daredevilin Born Again -saaga.

Suomijulkaisut 80-luvulla kattoivat ihan mukavasti Hämähäkkimiehen ja Ryhmä-X:n edesottamuksia, mutta muunmuassa Kostajat jäivät taustapelaajien rooliin. Silti lehtien pienimmätkin detaljit ulkoa opettelevana sain selville, että merkittäviä asioita tapahtui oman havaintokynnykseni tuolla puolen. Jokin pahansuopa joukko hyökkäsi melkoisen onnistuneesti Kostajien kimppuun eivätkä kaikki kävelleen kohtaamisesta omin jaloin.

Noissa arkaaisissa olosuhteissa jouduin tiedonmurusia kasaamalla spekuloimaan, mitä Kostajien kartanossa oikeastaan tapahtui. Vaikka vuosien saatossa osteskelin englanninkielisiä irtonumeroita, kun niitä vastaan käveli, en koskaan lukenut tätä tarinakaarta, luultavasti siksi, että osa numeroista uupuu yhä edelleen. Siksi oli kerrassaan kutkuttavaa huomata Egmontin pukanneen tämän minua vuosikausia riivanneen saagan ulos suomijulkaisuna.

Kostajat – Saarroksissa kertoo siis siitä, kun Paroni Zemo (v.2) tajuaa, että Kostajien voima piilee lukumäärässä ja yhteistyössä. Ainoa keino päihittää heidät on koota isompi joukko, isompi jo siksi, että yhteistyö psykopaattisten megalomaanikkojen kanssa on jo lähtökohtaisesti vähän sii ja soo. Pitkällisten valmistelujen jälkeen Pahuuden mestarit ovat valmiita ja valtaavat Kostajien kartanon… suunnattoman helposti. Mukana on paljon kovia tykkejä kuten koko Romutusryhmä, Hyde ja Goljatti, joten projektin onnistuminen ei ole ihme, mutta nähdyt esteet eivät kyllä vakuuttaneet. Tuli pikemminkin olo, että mikä tahansa Power Packia kovempi jengi olisi kävellyt sisään kuin hollitupaan.

Keskeisimmiksi kostajiksi nousivat Ampiainen ja Herkules. Noihin aikoihin Ampiainen oli Kostajien pomo ja Herkuleksella oli suunnattomia vaikeuksia ottaa vastaan käskyjä hameväeltä. Konflikti paisui, kuten niin tavallista, aina räjähdyspisteeseen saakka. Lopputuloksena oli aivan titaaninen selkäsauna ja tarina nimeltä ”Jopa jumalat voivat kuolla”. Toinen kasari-Marvelin standardeilla yllättävän väkivaltainen kohtaus oli, kun Hyde takoi hovimestari Jarvisin jauhelihaksi ihan puhtaasti pahuuttaan.

Saarroksissa oli minulle hieno löytö ja arvokas lukukokemus. Se antaa varmasti myös kivoja säväreitä jokaiselle, joille 80-luvun puolivälin Marvelit aiheuttavat muitakin kiksejä, nostalgisia tai ei. Toisaalta nykypäivän rankkaan sankarimenoon tottuneille tapahtumat voivat olla varsin mietoja, jopa kepeitä. Pahuuden mestarit eivät ehkä vaikuta niin kovin pahoilta, kun zombieviikingit tekevät kymmenen metrin korkuisen barrikadin manhattanilaisten päistä.

Kokoelma sisältää Avengersin numerot 270-277 ja kuuluu minun kirjoissani kultakauden tarinoihin. Hivenen yllättävä valinta julkaistavaksi tähän maailmanaikaan, mutta pois se minusta, että pahaa sanaa päätöksestä sanoisin. Ennemminkin lisää menneiden päivien parhaimmistoa tiskiin.