Avainsana-arkisto: Osuuskumma

Julkisuutta!

Novellikirjoittelun keskellä on oiva tilaisuus pitää pieni tauko ja paukauttaa henkseleitään ennen paluuta sorvin ääreen. Jo Oscar Wilde tiesi vinhan totuuden:

”The only thing worse than being talked about is not being talked about.”

Ketun peräviuhtimen ollessa tiukasti kainalossa lainaan lähialueen kissaa hännännosto-operaatioon, sillä viime aikoina on julkisuutta tullut useastakin lähteestä.

Ensiksi mainitsen kirjailijaesittelyni Osuuskumman sivuilla. Merkittävintä lienee se, että vaikka itse esittelyssä ei nimitystä käytetäkään, nimeni löytyy Kirjailijat-otsakkeen alta. Jostain sen on lähdettävä, ja ehkä joku toimittaja erehtyy kutsumaan minua tämän perusteella kirjailijaksi. Seuraavaksi vain pitää jallittaa joku toimittaja kirjoittamaan itsestäni.

Mistä puheenollen, minua haastateltiin Kosmoskynään viime vuoden raapaleprojektin johdosta. Edelleen odottelen, josko kotikuntani lehdykkä äkkäisi maagisen saavutukseni, mutta sitä vartoillessa hymyilen leveästi Kosmaria 1/2013 selaillessani. Tarja Sipiläinen kyseli kiinnostavia juttuja ja mailitse tehdyssä haastiksessa on parasta, ettei toimittaja pääse keskeyttämään pitkiä vastauksia.

Omalla tavallaan merkittävin huomio tuli Tähtivaeltajan kautta, kun itse Toni Jerrman arvosteli Osuuskumman julkaiseman steampunk-antologian Koneita ja korsetteja. Annetaan Tonin kertoa ihan omin sanoin:

”Kokoelman parhaasta novellista vastaa Shimo Suntila.”

Nythän on niin, että vaikken Jerrmanin kanssa kaikkien juttujen parhaimmuudesta olekaan aina samaa mieltä, vetää hänen ylisanansa aina huomion puoleensa. Tähtivaeltajan sarjispalstoilta olen bongannut monia kiinnostavia nimiä, jotka muutoin olisivat livahtaneet täysin huomiokynnyksen alta, ja huippuluokan kirjailijoita Tähtis on esitellyt enemmän kuin pystyisin luettelemaan. Joten jos Toni sanoo että olen paras, kumarran syvään ja panostan seuraavan steampunk-kokoelman novelliini kahta kauheammin. Tämmöinen palaute motivoi kummasti.

No niin, nyt on henkselit läpsytelty tältä erää. Takaisin oikukkaan novellin pariin. Scifistelkää toisianne.

Marraskuun saldo

Kymmenen kuukautta, tammi-loka, seurasin tiiviisti kuukausisuunnitelmia. Laadin listan tehtävistä hommista ja jossain vaiheessa aloin jakaa niitä viikkopaloihin. Se oli sinänsä tehokas tapa pysyä selvillä siitä, mitä kaikkea oli ilmassa ja missä järjestyksessä niihin pitäisi osua, mutta marraskuun kohdalla tämä käytäntö jäi täysin.

Tapahtui parikin asiaa. Suunnitelmaan oli merkitty Nanowrimo, jonka sitten päätin skipata. En koskaan päivittänyt koko suunnitelmaa. Siellä seisoo edelleen se Nano, eikä juuri muuta.

Toisaalta näin selkeästi, että läheskään kaiken vuosisuunnitelmaan merkityn tunkeminen marras-joulukuulle ei ollut mielekästä. Tälle vuodelle on ehtinyt kuukausien saatossa pesiytymään niin paljon suunnittelematonta, että kaiken tekeminen ei ole mahdollista, ja jos vapaaehtoisesti olen jo poikennut suunnitelmasta, uusi tekeminen on hauskempaa kuin aiottu. Miksi siis roikottaa turhia, mahdottomia ja tylsempiä tavoitteita mukana?

Suunnitelmista viis, mitä sitä tuli tehtyä?

Raapaleet
Raapaleputki pitää! Tein myös ensimmäisen erikoisversion liittämällä raapaletekstin kuvan päälle. Aiheena oli Lucasfilmin myynti Disneylle.

Arvostelut
Sarjakuvia saa kun pyytää ja niistä kirjoittaa. Tämä on loppuvuoden kutsumukseni. Arvostelu kuun joka päivälle, nyt jo toisen kerran, enkä näe syytä tehdä vähemmän joulukuussakaan. Marraskuussa kirjoitin myös suosituimman tekstini ikinä. Arvostelu kirjasta Nyt vittu nukkumaan on käyty lukemassa reilut 30000 kertaa. Samassa hössäkässä tämä yksi arvio ohitti liikenteellään koko muun liikenteen Routakodossa aikojen alusta saakka. Saatoin luoda hirviön. Miten se tehdään uudelleen?

Portti
Puhelin soi ja Portin päätoimittaja Raimo Nikkonen onnittelin sijoituksesta Tampereen seuran sf-kirjoitusskabassa. 3. sija irtosi novellilla Milla ja Meri, jonka aihe raapaleita lukeneille onkin tuttu. Pidempi kertomus kahdesta vallattomasta tytöstä ja heidän isästään.

Palkintogaalassa juteltiin sijoittuneista novelleista ja sieltä irtosi paljon pohdittavaa, mm. Millan ja Merin tausta. Mitä he ovat, millaisia lapset siinä maailmassa ovat, kuuluuko perheeseen äiti ynnä muuta. Ne ovat asioita, jotka eivät ole olleet tärkeitä raapaleita kirjoittaessa, mutta novellimitassa tausta alkaa olla tärkeämpi. Pitäisi kai näitäkin juttuja pohtia, jos aiheeseen palaan novellimuodossa.

Julkaisuja
Osuuskumman uudessa steampunk-antologiassa Koneita ja korsetteja julkaistiin novellini Kruunun vihollinen. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin URSin kirjoituskisan voittanut tekstini Prestonin keikka, joka ilmestyy vuodenvaihteen jälkeen Kultakuoriaisessa. Lisäksi uudessa Kosmoskynässä 3/2012 julkaistiin Usvan kesäleirillä kirjoittamani raapale Kotimatka sekä tekemäni haastattelu Tuomas Salorannasta.

Kunhan saan haltuuni muutaman kappaleen Koneita ja korsetteja, niitä voi ostaa minulta 15 euron hintaan. E-kirjanakin (8,90€) sitä on saatavilla, samoin kuin Osuuskumman toista antologiaa nimeltä Kumman rakas. Edelläkävijöinä olemme jättäneet pois käyttöä haittaavat DRM-suojaukset.

Necrocomicon
Turussa järjestettiin sarjistapahtuma Necrocomicon, jossa kävin kääntymässä. Oli mukava tavata joitain vain netistä tuttuja tyyppejä ja tutustua täysin uusiin. Kumiorava antoi kassillisen painotuotteita mukaan ilman arvostelukytkyjä. On kyllä niistäkin tullut jo kirjoitettua. Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman antoi minun arvosteluuni kohtalaisen himoitun kirjan, Alastair Reynoldsin romaanin Muistoissa sininen Maa. Tämä siitä huolimatta, että häntä eivät olleet nettiin naputtelemani kepeät arvostelut säväyttäneet. Luotto on siis kova ja pyrin olemaan sen arvoinen. Ensi vuoden ekasta Tähtivaeltajasta näette, riittikö tasoni Suomen rokkaavimman sf-lehden sivuille.

Muuta
Lisäksi tein ”kaksi bloggausta kirjoittamisesta”, toisin sanoen lokakuun raportin ja marraskuisen arvosteluputken listauksen. Turhaa sälää lähinnä itseäni varten.

Jos jotain muuta oli, se ei nyt pälkähdä päähäni. Vaan kaipa se riittää, että joka päivä kirjoittaa. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Kumman rakas

Kumman rakas
Tuomas Saloranta, Kristel Nyberg, Kalle Lintunen, Jeff VanderMeer, Aleksi Kuutio, Siria Kohonen, M.G. Soikkeli, Antti Riimuvuori, Jussi Katajala, Christine Thorel, Tarja Sipiläinen, Liliana Lento, Maria Carole, Taru Luojola
Toimitus: Taru Luojola, Tarja Sipiläinen
Osuuskumma, 2012
ISBN: 978-952-6642-00-0

Arvostelen Kumman rakkaan, kun sen arvostelukappaleeksi sain. Tämä siitä huolimatta, että sittemmin liityin itsekin Osuuskumman osakkaaksi ja näin ollen en ole enää taloudellisesti sitoutumaton taho.

Kumman rakas on Osuuskumman ensimmäinen julkaisu ja laadukas avaus. Teemana on rakkaus erilaisissa muodoissaan spefistisellä tvistillä ryyditettynä. Useassa tarinassa kyse on nimenomaan rakkaudesta tai rakastumisesta, ei pelkästään petipuuhista, kuten kokoelman alkuaikojen projektinimi Pinkki antologia olisi antanut odottaa. Mukana on kattava joukko nykyhetken URS-kentän kovia nimiä ja vierailevaksi tähdeksi on saatu itse Jeff VanderMeer, joka heitti viime vuonna kirjallisen kesäkiertueen Suomessa.

Kuten aina usean kirjoittajan antologioissa, taso tarinasta toiseen vaihtelee. Selvää kultaa on pari novellia. Kerronnan kauneuden vuoksi nostan esiin Aleksi Kuution tarinan Raskas isä sekä Maria Carolen Pahanilmanlinnun. Kuution tarinassa päähenkilö on jäänyt pelättyjen hyirynoitien vangiksi ja saa orjan aseman. Yhtä paljon uteliaisuutta kutkuttaa niin orjan ja hänen emäntänsä määrittelemätön suhde kuin itse hyiryjen monimutkainen kulttuuri. Carolen tarinassa toisensa kohtaavat punatukkainen nuori nainen ja metsässä asustava tyttö, joista kumpikaan ei ole oikeastaan ihminen. Kummassakin novellissa sekä maailma että henkilöt herätettiin henkiin niin taiten, että haluan lukea kummaltakin kirjoittajalta romaanin. Nyt heti. Ei voi kuin kauhistella sitä työn määrää, mitä on tehtävä, jotta itse pystyisin joskus tuottamaan saman kaliiberin kamaa.

Skaalan toisesta päästä taas löytyy Liliana Lennon Rose & May, jonka mukanaoloa tässä kirjassa ihmettelen suuresti. Se jäi tasoltaan niin paljon muiden varjoon, että laskee koko antologian kokonaispisteitä. Rose on orpo, kaltoinkohdeltu puolikeiju, joka elää tyrannimaisten lähisukulaisten hoteissa. Hänen avukseen rientää perheen palveluskuntaan kuuluva May ja yhdessä rakastavaiset päättävät karata. Ote hahmoihin ja Rosen harrypottermaisiin ongelmiin oli lähinnä lapsekas eikä kerronta onnistunut paikkaamaan tätä puutetta. Rakastuminen ei tuntunut, lähentyminen ei säväyttänyt. Jännite uupui.

Toinen, joka sai kulmakarvat nousemaan, oli Taru Luojolan Kuuntele Tomppaa, jossa tietynlaista taikavoimaa siirretään eteenpäin persepanon välityksellä, suostumuksella tai väkisin. Tuossa ei kulmakarvaa hetkauta tuo persepano, vaan väkisin. Jäin miettimään, miten olisin suhtautunut tarinaan, jossa nainen raiskataan eikä se kenenkään mielestä ole huono asia, ei lopulta edes naisen itsensä. Kirjan viimeisestä tarinasta ei jäänyt niinkään mieleen rakkaus vaan homostelevat palkoihmiset.

Hieman odottamaton helmi oli Tuomas Salorannan Diplomaattinen selkkaus, joka tapahtuu samassa versumissa Tiamatin väreistä löytyvän Palkkasoturin arkipäivän kanssa. Jälkimmäisestä en välittänyt juurikaan, mutta Diplomaattinen selkkaus oli loistava! Gremadonilaisten soturien leirissä ei homoja siedetä lainkaan, mutta kahden miehen välinen toverillisuus voi käydä öisin kovinkin fyysiseksi. Pelkästään sotaan tottunut Zargyn lähetetään neuvottelemaan sotilaallista sopimusta täydellisen pasifististen sukupuoltaan ajatuksellaan muokkaavien draenilaisten kanssa. Soppahan siitä syntyi, ja söin sen tiuhaan pyrskähdellen.

Muut novellit eivät herättäneet aivan näin voimakkaita tunteita, mutta niidenkin joukosta löytyi paljon kauneutta ja kiihkoa. Koskaan ei voinut tietää varmuudella, minne tarina lopulta veisi.

Syyskuun saldo

Syyskuu
Viikko 1 (1.-2.)
– Kirjoita novelli Portin kisaan. VALMIS
Otin vanhan novellin ja muokkasin sitä hieman. Ei se loistokkaalta vaikuttanut vieläkään, mutta samat fiilikset oli siitäkin novskusta, joka Novassa sijoittui kärkikymppiin. Parempi myöntää, etten minä tiedä mikä muille kelpaa, ja kirjoittaa mitä syntyy.

– Tarkastele elokuun saldoa. VALMIS
Elokuun raportti tuli tehtyä. Parempi hoitaa tämmöiset alta heti alkukuusta. Ainakin on sellainen olo, että jokin pieni tavoite on saavutettu.

Viikko 2 (3.-9.)
– Kirjoita toinen novelli Porttiin. VALMIS
Tämän kanssa kamppailin. Kelasin läpi alkuja ja raakileita ja mietin, minkä kimppuun kävisin. Ehdin jo luovuttaa, ryhtyä, luovuttaa, ryhtyä toiseen ja luovuttaa jälleen, ennen kuin päätin että tuo se nyt on, tulee mitä tulee. Siitä tuli ihan hauska. Mahkuista en rohkene veikata muuta, paitsi että jos jompi kumpi novskuistani nousee edes bubbling underiin, se on tämä jälkimmäinen. Kerron sitten, kun tuloksista tiedetään.

– Lähetä Portin novellit. Lähetys 4.9. VALMIS
Kamat kuoreen ja menoksi. Jotenkin luotan siihen, että normikusti polkee päivässä. Fiksumpi olisi lähettänyt jo maanantaina (3.9.), mutta kun jälkimmäinen novelli valmistui vasta yöllä.

– Kirjoita arvostelut Mäkelän romaaneista. VALMIS
Tässä mentiin arvostelu per päivä -mentaliteetilla. En tiennyt pystyväni sellaiseen tahtiin. Nyt kun sen kerran keksin, voin hyvin vetää samanlaisia settejä ilman naputtavaa itsekampitusta takaraivossa, että kusetan itseäni omien voimavarojeni suhteen.

Viikko 3 (10.-16.)
– Lue pari näytelmäkäsikirjoitusta VALMIS
Hankin käsiini pari käsistä, ihan jotta näkisin, mitkä kohdat on tapana kirjoittaa kapiteeleilla tai suluissa. Pohjatyötä jotain tulevaa projektia ajatellen.

Viikko 4 (17.-23.)
– Editoi steampunk-novelli VALMIS
Valmis my ass, mutta ensimmäinen, isoin ja työläin rykaisy saatiin tehtyä. Otti sellaiset neljä iltaa tervanjuontia. Ei, ei ole editointi muuttunut helpommaksi, mutta taaskin pitää kiittää toimittajaa (tällä kertaa Markus Harju) siitä, ettei päästä helpolla. Suurin osa meni ohjeistuksella tai neuvottelulla, parissa kohtaa piti uppiniskaisen kirjoittajan käsi taittaa selän puolelle hetkeksi.

– Osallistu kirjoittajapiiriin VALMIS
Siellä käytiin, fiktiota ruodittiin. Ihan hetkeen en ole ehtinyt omaa tekstiäni piirin kautta kierrättää, kun koko ajan elän kädestä suuhun, tai tekstieditorista toimittajalle. Kotikriitikko sentään ruotii pahimmat aivonyrjähdykset heti alkuunsa, ettei muiden tarvitse niitä kauhistella.

– Turconen 22.9.
* Juonto VALMIS
* Mäkelän jututtaminen VALMIS
– Tee raportti Turcosesta VALMIS
Turconen meni hyvin, kuten raporttikin kertoo. Sain kiitosta Mäkelän haastattelusta, jota itse hermoilin etukäteen, ja scifihahmopaneeli oli viihdyttänyt ihmisiä ilmeisen kohtalaisesti. Otan siitä kunniasta 1/4 itselleni. Välispiikeistä kukaan ei sanonut mitään. Kiitos siitä.

Viikko 5 (24.-30.)
– Lue ja arvostele Tex Willer -tietokirja VALMIS
Länkkärit eivät koskaan ole ollut sitä ydinaluetta itselleni, mutta Tex-tietoteos oli kiinnostava ja siitä oli kiva raportoida.

Koko kuukausi
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Muutama hitti, muutama huti ja useampi viime minuuteille venähtänyt ilta kauhunhetkineen, ehdinkö minä vai vaihtuuko vuorokausi. Päivästä hötkyily on pöljää, koska joka tapauksessa periaate on paikata jälkikäteen, jos jokin päivä jää välistä. Aito kämmi kävi, kun luulin löytäneeni käyttämättömän raakileen, editoin sitä hieman ja julkaisun jälkeen kuulin, että olin julkaissut kovasti samanlaisen jutun aiemmin. Sitten kirjoitin siltä istumalta uuden ja kiroilin koko ajan.

– Kirjoita ainakin kolme arvostelua. VALMIS
Tällä saralla karkasi mopo käsistä. 14 arvostelua plus Turcos-raportti. Viisi niistä oli Mäkelä-arvioita alkukuusta, seitsemän viimeisintä syntyi viikon sisään loppukuusta. Osasyy intoo on, että pyysin Lempolta ja Egmontilta arvosteltavaa ja sitten oli sellainen olo, että nämä voisi hoitaa vauhdilla pois.

– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Kuukausiraportti. Ja enteelliseuforinen uni, jossa kerroin näiden kirjallisten rientojen olevan nyt vakavasti tehtävää hommaa. Itsensä kanssa ei kannata lähteä kinaamaan, etenkin jos puhuu fiksuja.

Siirtyneitä
Liikaa. Ihan liikaa siirtyi. Lokakuulle on jo 2-4 novellia, älyttömästi sarjiksia, kipeästi kirjoja ja sitten sinne lykkääntyi sateenkaarisatu ja matkaopas. Ensi vuonna en taida ainakaan noita kahta projektia jahdata enempää. Ne eivät ole tuntuneet kiinnostavan ihmisiä eikä niiden kirjoittaminenkaan tunnu olevan niin hekumallista, että syrjäyttäisin jotain muuta niiden tieltä. Katsoo nyt, jaksanko noita takoa enää loppuvuonnakaan vai myönnänkö tappioni. Jos lokakuu qsee kintuille, kaikki rästit siirtyvät joulukuulle. Luvassa kinkkua ja kirjallista stressiä. Vai ottaisinko sittenkin kalkkunaa?

Muuta
Lisäksi tapahtui muutama henkilökohtaiselta kannalta positiivinen kehitys.

Sarjakuva-aiheinen arvostelukimarani herätti erään Kvaak.fi-sarjakuvasivuston nokkamiehen (Jukka Laine) kiinnostuksen ja sain kutsun ryhtyä julkaisemaan uutusarvioitani myös Kvaak.fi:n etusivulla. Kun niitä joka tapauksessa kirjoitan, jo vain se käy. Nyt täytyy kärppänä iskeä kiinni kuumaan uutuuskamaan. Kiitosta vaan Jouko Ruokosenmäelle Egmontin suuntaan, joka luotti puskista ilmestyvään blogaajaan niin paljon, että lähetti kiitettävän kokoisen laatikollisen työsarkaa.

Sitten löysin palvelun nimeltä kirjaseuranta.fi, jota ilmeisesti isännöi HS. Palvelu kerää linkkejä kirja-arvosteluihin ja niitähän minulle on siunaantunut. Pyysin tunnareita ja sain ne jo samana päivänä. Nyt nakkelen tuotoksiani sinne muutaman päivätahtia, kunnes laarin pohja tulee vastaan.

Viimeiseksi jätin kenties suurimman askeleen. Ei se juuri nyt tunnu siltä, vielä, mutta kuka tietää, mihin tie vie. Ryhdyin osakkaaksi Osuuskummaan, osuuskuntaan, joka kustantaa kirjoja.

Jos kirja tulee kirjan luo, myös duuni tulee duunin luo. Mutta senhän minä jo tiesinkin. Joskus aikanaan olin vain rivihallituslainen yhdessä seurassa ja avustin yhtä lehteä…

Raapale 201 – Peniskuiskaajan tuomio (19.7.)

Peniskuiskaajan tuomio

On Finncon, suuri suomalainen tieteistapahtuma. Olen etsiytynyt auditorioon hyvissä ajoin saadakseni eturivin paikan. Puhujanpönttö on korvattu giljotiinilla.

Salin halki kulkee kohahdus, kun Tuomas Saloranta saatetaan sisään tuima ilme nostettu uhmakkaasti kohtaamaan lukevan yleisön viha. URSin tutti di capo, Osuuskumman harmaa eminenssi. Tuomittu mestattavaksi rikoksista kotimaista kirjallisuutta vastaan.

On aika toimia! Ryntään liikkeelle ja tönäisen kaksi vartijavänkäriä kumoon. Pääsen vangin luo ongelmitta.

”Signeeraisitko nämä?” pyydän ja lykkään Salorannalle kynän ja pinon antologioita, joissa on hänen novellejaan.

”Onko tämä pelastusoperaatio?” Saloranta kuiskaa ja vilkuilee toiveikkaasti ympärilleen. Kynä raapustaa nimilehtiä tottuneesti.

”Valitettavasti ei”, vastaan. ”Mutta on viimeinen tilaisuus. Nimikirjoituksestasi tulee hyvin pian harvinaisuus.”