Peniskuiskaajan tuomio
On Finncon, suuri suomalainen tieteistapahtuma. Olen etsiytynyt auditorioon hyvissä ajoin saadakseni eturivin paikan. Puhujanpönttö on korvattu giljotiinilla.
Salin halki kulkee kohahdus, kun Tuomas Saloranta saatetaan sisään tuima ilme nostettu uhmakkaasti kohtaamaan lukevan yleisön viha. URSin tutti di capo, Osuuskumman harmaa eminenssi. Tuomittu mestattavaksi rikoksista kotimaista kirjallisuutta vastaan.
On aika toimia! Ryntään liikkeelle ja tönäisen kaksi vartijavänkäriä kumoon. Pääsen vangin luo ongelmitta.
”Signeeraisitko nämä?” pyydän ja lykkään Salorannalle kynän ja pinon antologioita, joissa on hänen novellejaan.
”Onko tämä pelastusoperaatio?” Saloranta kuiskaa ja vilkuilee toiveikkaasti ympärilleen. Kynä raapustaa nimilehtiä tottuneesti.
”Valitettavasti ei”, vastaan. ”Mutta on viimeinen tilaisuus. Nimikirjoituksestasi tulee hyvin pian harvinaisuus.”
Routakoto 
Kyllä tällä Tohtori kuolemattomien seuraan pääsee. Vähän kuin A. Dumas’n sankarit.
Kyllä tällä kuolemattomien sekaan pääsee, A. Dumas’n mestattujen sankarien seuraksi.
Tämä tarina perustuu siis Tuomaksen itsensä näkemään uneen, jonka kopioin tänne luvalla.
***
Unessa olin kirjoittanut jonkun niin loukkaavan novellin, että minut oli tuomittu mestattavaksi giljotiinilla. Teloitus tapahtui Finnconissa jossain isossa auditoriossa, ja kerrankin oli koko Suomen fandom katsomassa meikäläistä. Monet tietysti olivat kauhuissaan tilanteesta, mutta oli joukossa myös niitä, joita asia ei ollenkaan haitannut (onneksi en enää muista, ketä nämä olivat). No, en kuitenkaan menettänyt päätäni, sillä Lucilla Lin oli organisoinut Robin Hood -henkisen viimehetken pelastusoperaation (johon liittyi esim. iso joukko tolkienilaisiksi haltioiksi pukeutuneita cosplay-tyyppejä), ja siinä rytäkässä giljotiiniin päätyikin se, joka minut oli alkujaan mestattavaksi tuominnut. Samassa yhteydessä joltakulta jäi myös sormet sinne giljotiinin väliin.
Täpärä pelastus ei valitettavasti saanut minua viisastumaan, vaan kirjoitin uudemman kerran jonkun loukkaavan novellin ja päädyin seuraavassa Finnconissa taas mestauslavalle, ja tällä kertaa vaikutti siltä, ettei pelastusoperaatiota ole saatu järjestettyä. Onneksi naapuri tässä kohtaa herätti minut poraamalla seinää.