Routakoto

Kansi: Frank Frazetta

Tuomas Saloranta on ehtinyt paljon. Hän aloitteli kirjallista uraansa Deathwriters-kirjoittajafoorumilla, ryhtyi sen jälkeen vetämään kirjallista liikettä nimeltä URS ja oli perustamassa kirjoittajakustantajien osuuskuntaa nimeltä Osuuskumma. Koska entropia kasvaa, nukkuva kivi sammaloituu ja kuollut kirjailija ei ruokaisaa kättä pure, on Saloranta tehnyt jälleen uuden aluevaltauksen. Hän on perustanut oman kustantamon nimeltä Lantakuoriaiskirjat, jonka kautta voi julkaista omia tekstejään kioskipokkareina silloin kun haluaa. Aiottu tahti on tiukka, kymmenen kirjaa Finnconin mennessä, mutta materiaalia on vuosien mittaan kertynyt varastoon. Kyse on enemmänkin enää taittonopeudesta.

Nyt Lantakuoriaiskirjojen ensimmäinen teos on ulkona ja avaus on säpinää täynnä. Edgar Rice Burroughgsin kuuluisa Mars-sankari John Carter on jo jonkin aikaa ollut public domainissa ja vanhan liiton viihdekirjailijana Saloranta on iskenyt nimenomaan tähän loveen. Tuloksena on räävitön scifiseikkailu John Carter vastaan hienomecaaniset penicset.

Eletään 2000-lukua, Mars-luotainten aikaa. Itä-Aasian avaruusjärjestön yhteistyönä syntynyt luotain on laskeunut Marsiin aikeenaan aloittaa tieteelliset tutkimukset, mutta vaara uhkaa. Epäonnisen sattumuksen vuoksi ilmakehän spektrometriseen tarkasteluun tarkoitettu laite on jäänyt Maahan ja mukaan on lastattu laatikollinen japanilaisia älydildoja. Niitä ei tietenkään ole suojattu kosmisia säteitä vastaan ja matkan aikana ne saavat tietoisuuden. Härdelli on valmis. Pian Marsin pinnalla vaanii kymmeniä matelemalla liikkuvia dildoja, hienomecaanisia penicsiä.

Kieli on uskollista 1900-alkupuolen rönsyilevän kuvaavalle tyylille. Vanhahtavuutta korostaa hivenen agricolamainen tapa käyttää arkaaista kirjoitustapaa, kuten kirjan nimi jo osoittaa. Se toimii, kunhan siihen tottuu. Parikymmentä sivua kesti, ennen kuin itse laccasin ciinnittämästä siihen huomiota.

Siitä on tuhottomasti aikaa, kun olen Mars-kirjoja viimeksi lukenut, joten en osaa sanoa, miten hyvin hahmot pitivät kutinsa ylipäätään. Perusluonteenpiirteet olivat varmaan kohdillaan, mutta aihealue huomioiden ei ole yllättävää, että John Carterin ja Dejah Thoriksen seksuaalielämää kuvattiin vapautuneemmin kuin sata vuotta sitten. Muistatteko muuten ne vihreänahkaiset tyypit, joilla on kaksi paria kättä? Saatte neljä arvausta, mitä muuta heillä on kaksi, ja kolmea ekaa arvausta ei lasketa.

Saloranta on päässyt tarinaa iskiessään hyödyntämään ammattitaitoaan, täytyyhän seksivälineliikkeen myyjän osata kertoa tuotteistaan, ja mm. anustapit osoittautuvat kriittisen tärkeiksi puolustusvälineiksi, kun hienomecaaniset penicset hyökkäävät Heliumin kaupunkiin. Eikä hän edes ole ensimmäistä kertaa näillä apajilla, voittihan hänen novellinsa Peniskuiskaajat Atoroxin vuonna 2009.

Pelkäksi pornoparodiaksi tarina ei kuitenkaan jää. Siinä on oikeaa seikkailullista otetta ja huimien vieraan planeetan maisemien kuvailu on Salorannalla hallussa. Seksiä käytetään säästeliäästi ja pahantahtoisten älydildojen armeija herättelee enemmän uhan ja vaaran tunteita kuin puhdasta komiikkaa. Heliumin asukkaiden monimutkaiset perhejärjestelyt tuovat oman osansa keskusteluun tasa-arvoisesta avioliittolaista ja on toisaalta selvä tribuutti Robert Heinleinin kirjalle Stranger in a Strange Land. Luotaimen nimeksi on annettu Valentine Michael Smith Probe.

Sarjan muista kirjoista ei ole vielä vuodettu mitään ennakkotietoja, mutta avauksen perusteella on lupa odottaa paljon. Lantakuoriaissarja on tulossa myös lehtipistemyyntiin huhtikuun aikana. Kirjoja voi tilata myös URS:n Facebook-sivun kautta.