Avainsana-arkisto: bibliofiili

Raapale 519: Tilavampi sisältä

Tilavampi sisältä

Bibliofiili laski lattialle banaanilaatikollisen saalista. Ennen niin ahdas asunto oli nyt avara. Kirjastohuoneessa kaikki hyllyt olivat täynnä, mutta pelkkä eturivi.

Vuosien ajan taloyhtiön kantapeikot olivat kyselleet, että minne Bibliofiilin kirjakantamukset mahtuivat. Viime aikoina uteluihin oli tullut huolestunut sävy. Jotain oli tehtävä. Onneksi ratkaisu oli löytynyt, suorastaan ilmestynyt hänen eteensä. Naapureilleen Bibliofiili valehteli vuokranneensa varastohallin.

Totuuden paljastuminen kun ei käynyt laatuun.

Bibliofiili avasi uuden komeronsa oven ja kantoi laatikon sisään tuhansien muiden seuraksi. Oli aika viedä paikan aiemmalle omistajalle päivän ateria.

”Voisinko saada takaisin sen pitkulaisen kapineeni? Se on, tuota, elektroninen musiikkisoitin. Täällä on tylsää.”

Bibliofiili myöntyi. Mitä haittaakaan siitä olisi?

Advertisement

Atorox 2019 – vielä ehtii ehdottaa novelleja

Toverini kirjallisuudessa!

On jälleen Atoroxin aika. Olkaahan siis skarppina.

Ensiksi lyhyt summeeraus riittävällä tarkkuudella: Atorox on palkinto, joka jaetaan vuoden parhaasta suomalaisesta spefinovellista (spefi tarkoittaa science fictionia, fantasiaa ja kauhua). Prosessi jakaantuu kahteen osaan.

1) Ehdokasasettelu. Kuka tahansa voi ehdottaa Atorox-listalle mitä tahansa lukemaansa suomalaista spefinovellia.
2) Raatien äänestys. Eniten ehdotuksia saaneista novelleista (20-30 kpl) kootaan Atorox-lista, josta raatilaiset sitten äänestävät. Eniten pisteitä saanut novelli voittaa.

Vaikka kumpaankin vaiheeseen pääsee mukaan, erityisesti ensimmäiseen on suotavaa osallistua. Jos on lukenut yhdenkin viime vuonna (2018) julkaistun suomalaisen spefinovellin, jota pitää hyvänä (mitä se nyt kullakin sitten tarkoittaakaan), sitä voi ehdottaa. Jos murehduttaa, ettei ole lukenut kaikkea viime vuonna julkaistua, huoli pois. Ei kukaan ole, novelleja on on ihan posketon määrä. (Ja jos joku on, tarjoan tuopillisen Finnconin iltabileissä!)

Ehdotuksia voi tehdä uskomattoman helposti. Palkintoa jakava Turun Science Fiction Seura ry. on puljannut kasaan näppärän lomakkeen juuri tätä varten. Aikaa tosin ei ole enää tässä vaiheessa mahdottomasti. Ehdotukset pitää saada sisään maaliskuun 15. päivään mennessä.

Atorox-lomake – sen kun klikkaat

On tärkeää, että ehdotuksia tulee paljon. Vain se varmistaa, että merkittävät ja parhaimmat novellit kipuavat lopulliselle listalle. Siksi pyydänkin: Jos olet lukenut hyvän novellin, älä istu sen päällä. Ehdota sitä Atoroxiin.

Mitäs novelleja sitten on viime vuonna ilmestynyt? Minua huvittaa aina, kun kuulen puhetta siitä, miten novelleja ei enää kirjoiteta, tai miten novelli on tekemässä paluun. Suomen spefiskenen vuotuinen tuotanto näyttää tältä vuosi vuoden jälkeen: vuonna 2018 ilmestyneet Atorox-kelpoiset novellit

Itse olen lukenut hävettävän vähän, koska milloinkas minä ehtisin lukea, mutta jotain ehdotettavaa löydän aivan varmasti niistä teoksista, joihin olen tutustunut. Esiin nostan esimerkinomaisesti Stepanin koodeksi -kokoelman Tulikirjaimet, Suomen presidenttien salaisuuksista kertovan antologian Valitut ja Aikamatkaajan Espoon.

Lukemattakin voin suositella (vaan en ehdottaa niistä novelleja) kokoelmia Sirkus Synkkä, Sininen tiikeri, Verikuu, Naamiot, Genreblender, Avaruusajan unelmia, Kontiainen ja praedor-antologia Kahden maailman seikkailijat. Puhumattakaan muista kirjoista ja kaikista alan lehdistä. Huh ja puh.

Loppuun listaan muutaman viime vuonna julkaisemani novellin. Jos jokin niistä kutkutti, kaikin mokomin, ehdottakaa niitäkin listalle.

  • Hulluuden tuntureilla (On suurten muinaisten aika). Kyseessä on Lovecraft-pastissi, jossa keskeisenä elementtinä on Paavo Väyrynen. Kauhiaa!
  • Lepäämättä liitää (Muutos – ainoa pysyvä). Novelli-idea kahdenkymmenen vuoden takaa, jolle sain vasta nyt annettua muodon.
  • Korvakoru (Tulikirjaimet ja muita sivuja Stepanin koodeksista). Olen väsännyt jo muutaman Koodeksi-novellin, mutta tästä taisi tulla ensimmäinen varsinaisesti häijy.
  • Alkuteekkarin hauta (Aikamatkailijan Espoo). Ensimmäinen kirjoittamani vakava aikamatkatarina. Raapaleita en nyt tässä laske.
  • Viimeinen päivä (Valitut). Nyt paljastetaan, mikä todella aiheutti Suomen presidentti Kyösti Kallion kuoleman Helsingin juna-asemalla juuri eläkkeelle siirtymisen alla.
  • Kaupungin tuhmin tyttö (Pukin pimeä puoli). Lapsia aina varoitellaan olemaan kiltisti. Nyt paljastetaan, mitä tapahtuu niille tuhmille.
  • Varjokirjamessut (Kirja tulee kirjan luo). Alter egoni Bibliofiili seikkailee yöaikaan järjestettävillä Varjokirjamessuilla. Sieltä osaava kollektööri voi hankkia vaukka Necronomiconin. Oma asiansa toki on, kannattaako.
  • Hautarovio (Kirja tulee kirjan luo). Tulevaisuuteen sijoittuva Bibliofiili-tarina, joskin spefiä on hädin tuskin mausteeksi.

Linkkejä:
Atoroxin nettisivu
Ehdokaslomake
2018 ilmestyneet novellit
Atorox 2019 Facebookissa

Haamukirja

HaamukirjaHaamukirja – Antikvariaattitarinoita 3
Harri Haarikko, Boris Hurtta, Juha Salminen, Pietari Virtanen
Toimittanut Harri Haarikko
Wanhain herrain huone 240, 2013
ISBN: 978-952-999922-6-3

Antikvariaatti Uusi katakombi on jo vuosia toiminut Rauhankadun päässä ja myynyt kirjoja kohtuuhintaan tai kallimmalla satunnaisille asiakkaille. Todelliset aarteet piilotetaan huolellisesti ylähyllyille, takahuoneen varastoon tai kirjarivien taakse, mikä on toki luonnollista. Kun kolme kirjankerääjää pyörittää käytettyjen kirjojen kauppaa, voi luopuminen olla vaikeaa, edes rahaa vastaan. Tästä johtuen en itsekään ole koskaan sen vakavimmin harkinnut alalle ryhtyväni.

Herrat Torkkeli, Forss ja Ylissali ovat monissa liemissä kiehuneet ja imeneet itsensä aimo määrän kokemusta bibliofiiliseltä alalta. Vaan erehtymättömiä eivät hekään ole. Harkinnan pettäminen liittyy yleensä liian hyvältä kuulostavaan kaappausmahdollisuuteen, tai naiseen. Joskus molempiin. Ylissalin säntillinen taustatyö valottaa monen harvinaisuuden taustoja ja pelastaisi monelta pulalta, jos malttia löytyisi, mutta harvoinpa kirjojen kanssa löytyy.

Haamukirja on järjestykseltään kolmas Wanhain herrain huoneen antikvaarisia tarinoita sisältävä kokoelma. Herrat ovat antaneet auliisti luonteenpiirteitään ja yksityiskohtiaan fiktiivisten bibliomaanien käyttöön, mikä antaa kerronnalle oman säväyksensä, sikäli mikäli herroja on joskus tavannut. Tarinoihin on helppo upota, jos edes jollain tasolla osaa empatiseerata keräilyvietin pauloissa riutuvia ihmispoloja. Jos itsekin ostaa niteitä enemmän kuin mitä säilytystila antaa myöten, tuottaa Haamukirjan lukeminen jo hieman myötätuskaa. Toisaalta, ei saunakaan mahdoton paikka kirjapinoille ole. Kunhan ei lämmittämään ryhdy.

Kirjan kertomuksissa eletään jo lopun aikoja. Vanhan kartanon huutokaupasta löytyy ennestään tuntematon versio Jörö-Jukasta, Heimo Männyn teatterin paperit piilottelevat kenties Mika Waltarin unohdettua näytelmää ja insinööri Asko Susi elää attentaatin pelossa. Kun herrat antikvariaatinpitäjät kohtaavat varsin konkreettisen pommiuhan ja kirjatorin myyntikään ei lyö leiville, tulee aika pohtia lapun laittamista luukulle. Vaan mitä tehdä kaikille liikkeen omistamille kirjoille? Kirjojen keräilyssä kaikki keinot murhaan saakka ovat sallittuja, ja vaikkei niin pitkälle mentäisikään, tarjouskilpailu suljetuin kuorin käy jännittäväksi.

Kirjoittajina on mukana neljä herraa, mutta tavan mukaan yksittäiset novellit julkaistaan nimettöminä. Tarinat ovat kutkuttavia, mysteerit kiehtovia ihmisen periluonne kovin raadollinen. Siksi nautin tästäkin kokoelmasta niin paljon.

Mainittakoon, että tätä helmeä ei Kirjavälitykselle tarjota eikä Suomalaisesta kirjakaupasta saa. Kukin metsästäköön oman kappaleensa muilla keinoin, kuten bibliofiilin kuuluukin. Vaikka eihän Haamukirja vaikea ole, kun asiakseen ottaa. Tarpeen vaatiessa ja muun pettäessä minäkin voin toimia bulvaanina.