Ensin en meinannut blogata tästä aiheesta mitään, en edes tehdä Facebook-päivitystä. Sitten jäin miettimään, miksi en.
Olenko ujo mies, joka ei omista asioistaan huutele? Ehkä olenkin, mutta huutelen silti päivittäin. Enkö halua pahoittaa kenenkään kirjoittajatoverini mieltä paukuttelemalla olemattomia henkseleitäni? Ei, en halua, mutta ei siitäkään ollut lopulliseksi syyksi.
Enkö halua epäonnistua julkisesti? No en helvetissä.
Ja se on aina mahdollista, kun lähettää viilatun käsikirjoituksensa kustantajalle ja jää odottamaan tuolin reunalla keikkuen vastausta. Jopa todennäköistä. On itseasiassa valitettavan mahdollista, että raapalekokoelmaani tirpaistaan turpaan niin lujaa, että se palaa ajassa taaksepäin ja saan hylsyn jo viime vuonna. (Siinä olisi tarkemmin ajatellen yksi raapaleaihe lisää.)
Siitäkin huolimatta, että kaikella todennäköisyydellä joudun sitten aikanaan kertomaan, että pakit tuli, kerron nyt, että lähetin tänään Atenalle satasivuisen käsiksen, joka kulkee nimellä Hautakiven takana – Sata tarinaa oudoista maailmoista. Siellä se nyt kulkee, virallisella kustantajakierroksella, ensimmäinen loppuun saakka saatettu kirjaideani.
Jotakuta (esimerkiksi minua) saattaa kiinnostaa, miksi en koita saada kokoelmaa ulos Osuuskumman kautta, olenhan minä osakas ja sinänsä oikeutettu saamaan teokseni arvioitavaksi toimitusneuvostoon julkaisua silmällä pitäen. Suurin syy on, että jämähdän helposti kerran syntyneeseen ajatukseen. Kysäisin Osuuskumman kiinnostusta ennen kuin ryhdyin jäseneksi ja kuulin, että julkaisupolitiikka suosii jäseniä – kuten oikein onkin. Asetin siis tähtäimeni muualle. Nyt ei enää aivot suostu säätämään tähtäintä uudestaan ennen laukaisua.
Odotusajan minimoimiseksi olisi ehkä ollut viisasta lähettää käsikirjoitus samalla useampaan paikkaan, mutta eihän tämä ole parista kuusta kiinni. Katsotaan tilanne Atenan kanssa loppuun ja jos siellä ei tärppää, punniskelen muita vaihtoehtoja. Suurisuuntainen tavoitteeni on diskvalifioida itseni seuraavan vuoden Novasta olemalla oman teoksen julkaissut kirjailija.
Sitten vain odotellaan. Onnekseni en polta, voisi mennä ketjussa kartsa tai pari. Sen sijaan voisin lukaista parit novellit.
Hienoa. Lycka till! Olisin lähettänyt linkin Terry Rossion Wordplay-kolmuniin ”Never wait”, mutta saitti on jotenkin jumissa… Mutta et olisi sitä tarvinnut, sillä jatkat varmaankin uusien juttujen tekemistä sillä aikaa kun kustantamot miettivät aiempia tekosiasi?
Lepoa ei ole luvassa. Nytkin työn alla (kirjoitusvaiheessa tai suunnittelussa) on kolme novellia, ja 4-5 lisää häälyy lähitulevaisuudessa.
Novellien lisäksi pitäisi saada aikaiseksi jotain pitempää. Viime vuoden romaaniprojekti hörppäsi muun työmäärän paineessa pahasti, mutta nyt on kaksi kutkuttavaa, kilpailevaa ajatusta mielessä kääntyilemässä. Pitää vain valita.
Ehkäpä kutsun kummankin tarinan päähenkilöt juttusille ja pyydän heitä perustelemaan, miksi valitsisin juuri heidän kertomuksensa. Ehkäpä järjestän areenaottelun. Tai huutokaupan. Millaista huumoria tarjoatte? Mustaa vai hersyvää? Kuinka syvää draamaa? Kolme metriä? Myyty!
Kuulemma kustantajat haluavat kuulla juuri tuon: ”Tässä on tämä käsis. Lisäksi minulla on tuossa ihan tuloillaan hyviä ideoita…”