Tänään WordPress kertoi, että kaksi vuotta sitten rekisteröin Routakodon, ensimmäisen blogini. Wheee! Aikaa blogin pitämiseen ja tekstien kirjoittamiseen on uponnut käsittämättömän monta tuntia, pian jo enemmän kuin aikanaan Star Wars Galaxiesin pelaamiseen. Silti se on ehdottomasti kannattanut.
Julkaistujen artikkelien määrä on 685 (tämän myötä 686). Tuosta luvusta liki 400 on raapaleita, liki 190 arvosteluita ja loput kaikkea muuta, lähinnä pitempiä novelleja ja omia hajamietteitäni. Suosituinta settiä on ollut Nyt vittu nukkumaan -arvostelu, enkä näe että tilanne tuosta koskaan muuttuisi, vaikka blogaisin vielä kymmenen vuotta. 33000 lukukertaa! Tänä päivänä pitäisi kai puhua viraalisuudesta, mutta ehkä sanon silti, että se levisi kuin kulovalkea. Tai zombievirus maailmanlopun alla. Pakko se on uskoa, että ajoittain osaan kirjoittaa niin että lukijaakin kiinnostaa.
Blogi on näin jälkikäteen ollut ehdottoman tarpeellinen omaa aikaansaamistani ajatellen. Ilman blogia, tai tarkemmin sanottuna blogin lukijoita, en varmastikaan olisi jaksanut paahtaa samalla tavalla tekstiä ulos. Kiitosh vaan teille kaikille!
Näin huhtikuun puoliväliin mennessä on käynyt selväksi, että täksi vuodeksi suunnitellut aikataulut ovat puhdasta fantasiaa. Raapaleita en ole julkaissut pitkään aikaan, koska ne vähätkin mitä olen saanut aikaiseksi, ovat menossa erääseen projektiin. Myöskään säännöllisiä arvosteluja en ole enää vääntänyt, koska huomasin niiden ja novellien kertakaikkiaan kilpailevan ajastani niin, että toinen dominoi ja toinen ottaa pataan. Nyt voisin taas vaihteeksi koittaa niiden rinnakkaiseloa, mutta jos ja kun tartun vakavissani romaanisuunnitelmaan, sen on saatava ykkösprioriteetti yli muiden kirjallisten pyrintöjen. Siispä sitä ennen on syytä hoitaa pois isot rästikasat faktaa ja fiktiota.
Siitä se kolmas vuosi lähtee. Suht samaa kamaa on luvassa jatkossakin, joten pysykää taajuudella.
Pidä vaan sormet näppiksellä ja hyvä meininki käynnissä! Raapaleita tulee ikävä, niitä oli helppo lukaista ilman, että lukemiselle piti varsinaisesti omistaa aikaa allakasta. Arvosteluja tulee luettua vähemmän, sillä hyvän arvostelun luettuaan pitäisi vielä sitten hankkia kriitikon sydämen sulattanut teos ja sitten vielä lukea se.