Avainsana-arkisto: Gummerus

Sokeanäkö

Julkaistu 26 lokakuun, 2013| Jätä kommentti

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 3/2013)

Sokeanäkö (Blindsight)
Peter Watts
Suomennos: J. Pekka Mäkelä
Gummerus, 2013
ISBN: 978-951-20-9137-9

Peter Watts tarraa lukijaa kraiveleista ja vailla armoa nakkaa hänet altaan syvään päähän heti kättelyssä. Päähenkilö herää aluksessa, joka oli matkalla Oortin pilveen, mutta onkin päätynyt Kuiperin vyöhykkeelle. Etäisyyttä aurinkoon on yli puoli valovuotta. Alus on omillaan. Periltä löytyy Jupiteria huomattavasti massiivisempi planeetta, jonka ylemmissä kaasukehissä rakentuu jotain valtavaa. Sitä pitää tutkia, päättää alusta johtava vampyyri.

Tarina etenee parissa aikatasossa. Yhtäällä Siri Keeton tutkii valtavaa muukalaisrakennelmaa ja sen mahdollisia asukkaita syvässä avaruudessa, toisaalla hän elää aiempaa ihmiselämäänsä tulevaisuuden Maassa. Niin ihmismäistä kuin mahdollista, sillä puolet hänen aivoistaan on poistettu. Siksi hänestä on tullut niin hyvä synteetikko, jonka tehtävänä on tarkkailla järjestelmiä osallistumatta niihin itse. Siksi hänet lähetetään retkikunnan mukana syvähorroksessa avaruuteen.

Kova scifi nojaa nimenomaan faktoihin perustuviin tieteellisiin spekulaatioihin. Sokeanäössä insinööriscifi antaa estradin käyttäytymistieteille ja psykologialle. Missä määrin tietoisuus ja äly linkittyvät toisiinsa? Missä kohdin kulkee ihmisen ja liharobotin raja?

Watts on luonut häkellyttävän kudoksen monista tieteellisistä teorioista ja tutkimustuloksista ja kuvittanut sen mielenkiintoisilla hahmoilla. Hän on myös kehittänyt täysin uskottavan biologisen mallin vampyyreille, joista puuttuu kaikki romantiikka ja kimallus. Mutta edes vampyyrit eivät ole Sokeanäön uskomattomin eliömuoto, se on häilyt, mutta niistä minä en kerro enempää.

Näin hyvää scifiä en ole hetkeen lukenut. Seikkailupuoli on vähäeleisempää, koska seikkailu pääsääntöisesti on helvetin vaarallista, mutta uskottava visio tykittää kympillä suoraan korteksiin. Lisäksi kirjan päätelmät istuttavat epäilyksiä ja ajatuksia lukijan päähän, jossa ne aiheuttavat ankaraa pohdintaa jopa viikkoja myöhemmin. Käännöksestä en löytänyt ainuttakaan moitteen sijaa, mikä merkitsee sitä, että se on hoidettu pieteetillä.

Sokeanäkö on ilmiselvä Tähtivaeltaja-palkintoehdokas, jokainenhan ymmärtää tämän, mutta minäpä veikkaan sitä tässä ja nyt voittajaksi. Lukekaa kirja ja katsotaan, moniko on eri mieltä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: Gummerus, Peter Watts

Mimu 1: Päiväkirjaelämää

Julkaistu 12 elokuun, 2013| Jätä kommentti

Mimu 1: Päiväkirjaelämää
Julien Neel
Gummerus, 2011
ISBN: 978-951-20-8461-6

Mimu kertoo teini-iän kynnyksellä taiteilevasta tytöstä ja tämän äidistä.

Mimu itse on reipas tyttö. Hän muun muassa tekee itse vaatteensa, ja äidilleenkin kun tarve tulee. Lisäksi hän haikailee naapuritalossa asuvan pojan perään, joskus kiikarien avulla. Mimun äiti taas on kirjailija. Työ tosin ei juuri etene, koska konsolipelit tarjoavat päivittäistä haastetta ja ajankulua. Kustantajan suureksi mieliharmiksi. Aikaa myöten hänkin oppii haikailemaan, kun Mimu yrittää uutterasti parittaa häntä uuden naapurin kanssa.

Perusluonteeltaan Mimu ei ole mitenkään radikaalia sarjakuvaa. Sekä tyttö että äiti elävät jokseenkin rauhallista elämää, jota mikään fantastinen tai spekulatiivinen elementti ei käy sotkemaan. Kuitenkin sarjassa on tuore pohjavire, sillä kumpikin likka on luonteeltaan kapinallinen eikä suostu täyttämään yksinkertaisimpiakaan normeja. Minusta ainakin on aina ollut helpompi samaistua nimen omaan niihin ulkopuolisiin.

Julien Neelin kuvitus on elävää ja selkeää, mitä väritys vielä tukee. Katseltavaa riittää ilman, että yksityiskohdat tukkisivat ruutuja. Hahmojen ilmegalleriassa vaikuttaa tietty karikatyyrimainen vivahde. Aiheesta on myös tehty animaatiota, mutta sarjakuva etenee vauhdikkaammin. Kahdessa ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin albumin kolme ensimmäistä sivua, eli tahti tuntuu olevan jakso per tarina.

Mimu sopii täysin sujuvasti eurosarjakuvaharrastajien hyllyyn ja aukenee myös Mimun itsensä ikäisille lukijoille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: Gummerus, Julien Neel, Mimu

Eniten vituttaa kaikki

Julkaistu 7 elokuun, 2013| Jätä kommentti

Eniten vituttaa kaikki -juhlakirja
Pasa & Atpo
Gummerus, 2013
ISBN: 978-951-20-9148-5

Joskus hämärässä menneisyydessä, vuonna 2008 jos ollaan tarkkoja, ilmestyi suomalaisia ravistelemaan teos nimeltä Eniten vituttaa kaikki. Nyt nuo samat jutut on julkaistu uudelleen 5-vuotisjuhlan kunniaksi ja mukaan on tungettu varmemmaksi vakuudeksi kirjailijoiden blogitekstejä samoista aiheista.

Muodostin hyvin nopeasti kaksijakoisen suhtautumisen tähän kirjaan. Kyse oli puhtaasti mielentilasta. Toisina hetkinä tekijöiden käyttämä kieli ei jaksanut innostaa muutamaa lausetta pidemmälle, koska paskasaatanahelvettivitut menettävät tehonsa yllättävän nopeasti. En ennen ollut huomannutkaan, kuinka nopeasti. Sitten taas toisina hetkinä, jotka olivat kyllä harvemmassa, humoristinen meuhkaus saattoi jopa nostattaa hymynkareen.

Kokonaan en tätä sitten jaksanut kahlata läpi. Vaikka valittu sanasto ja rääväsuumaisuus on epäilemättä harkittu ja käyttöön sopivaksi koettu, en jaksanut lämmetä sille, kun ihmisiä nimiteltiin hinttareiksi. Viimeistään niissä kohdin huomasin toivovani, että tekijät olisivat koittaneet keksiä vähemmän tympeitä nimittelyjä. Nyt yli mennään siitä, missä aita on kaatunut maahan.

Tätä kirjaa en oikein voi suositella kellekään, koska jokaisen lukurupeaman jälkeen, oli se sitten kuinka lyhyt hyvänsä, päällimmäinen fiilis oli lähinnä vitutus.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: Gummerus, vitutus

Mitä helvettiä? Maailma Shirgleyn mukaan

Julkaistu 19 heinäkuun, 2013| Jätä kommentti

Mitä helvettiä? Maailma Shirgleyn mukaan
David Shirgley
Suomentanut: Tommi Uschanov
Gummerus, 2012
ISBN: 978-951-20-8271-1

Epäpiirros, koska kirja oli hankala skannattava

Kirjan nimi on varsin osuva. Juuri tuo kysymys noussee useammankin sivuja selanneen mieleen. Periaatteessa mukana on sellaisia seikkoja, joista minä pidän. Todella outoa huumoria. Kertakaikkisen tärähtänyttä taidetta.

Käytännössä kuitenkin kirja jätti kylmäksi. Olisin kaivannut enemmän normaaliutta joko taiteeseen tai sitten vitseihin, tällaisena kirja ei jaksanut innostaa yhtään. Piirrokset on tehty hyvin karkealla tekniikalla, joka parin ensimmäisen sivun jälkeen käy vanhaksi. Pädyin selailemaan kirjaa aukeama toisensa jälkeen etsien jotain tirskahtamisen arvoista. Pari hymähdystä löysin.

Juuri tällaiselle huumorikirjalle on epäilemättä oma yleisönsä, vaikken minä siihen kuulukaan, joten jos näette kirjan jossain hyllyssä nököttämässä, vilkaiskaa nyt ihmeessä, josko tämä iskee teille kuin korkeavirtajohto kainalokuoppaan. Humööri kun on hyvin persoonallinen laji.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: David Shirgley, Gummerus

Konttorikanat – Elämää kopissa

Julkaistu 9 huhtikuun, 2013| Jätä kommentti

Konttorikanat – Elämää kopissa
Doug Savage
Suomennos: Anu Partanen
Gummerus, 2012
ISBN: 978-951-20-8776-1

Istutko päivisin pöydän takana, tuijotat hohtavaa ruutua ja mietit suurimman osan aikaa ”miksi hemmetissä minä tätä teen?” Jos apatiasi estää sinua vastaamasta kyllä, Konttorikanat on juuri sopivaa luettavaa.

Douglas Savage on piirustellut post it -lapuille tuherrettuja kanoja nettiin jo vuodesta 2005 otsikolla Savage Chickens. Nyt tuosta massiivisesta tuotannosta on kerätty pieni valikoima kirjaksi asti. Miksikö ostaa rahalla jotain, minkä saa netistä maksutta? Koska silmät ryytyvät monitorin hehkuun aivan riittävästi jo töissä. Kirja on verkkokalvoja miellyttävä vaihtoehto, ja sivujen selaaminen aiheuttaa vähemmän jännetupin tulehdusta kuin jatkuva kliksuttelu.

Alkuosa Konttorikanoista on sarjakuvaa, joka kalastelee hieman samoilla vesillä kuin vaikkapa Dilbert, mutta tuntuu raikkaalta kuivakkaan lohduttomuutensa kanssa. Elämä on turhaa, ja sitten sitä kuolee. Välissä istutaan päivät paikassa, jossa ei oikeastaan edes haluaisi olla.

Loppuosan muodostaa kokoelma ajankulua, kuten labyrintit, origamit, yhdistä pisteet -tehtävät ja telepatiatesti työtovereidesi salattujen kykyjen havaitsemiseksi. Sisältää myös vapaudu työpaikasta -kortin sekä kokoa itse oma sarjakuvasi -osuuden.

Jos huomaat apatiasi taittuvan edes hieman Konttorikanojen lukemisen myötä, jätä se pyörimään kahvihuoneeseen muutamaksi päiväksi ja vie se sitten taas pois. Tarkkaile, vähentyykö myös työtovereidesi apatia. Alkaako ilmoitustauluille ilmestymään post it -lapuille tuherreltuja viisauksia? Jos ei, tuhertele itse.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: Doug Savage, Gummerus, Savage Chickens, työelämä

Olipa kerran Ranskassa Suuri gansterisota, osa 2: Korppien synkkä lento

Julkaistu 5 maaliskuun, 2013| Jätä kommentti

Olipa kerran Ranskassa
Suuri gansterisota, osa 2: Korppien synkkä lento
Käsikirjoitus: Fabien Nury
Kuvitus: Sylvain Vallée
Suomennos: Markku Salo
Gummerus, 2012
ISBN: 978-951-20-8851-5

Sarjan ensimmäisessä osassa nuori Joseph luo Ranskassa omaa romumetallivaltakuntaansa. Jo silloin hän omaksuu taktiikan, jossa veikataan useita voittajia yhtä aikaa. Kun saksalaiset sitten marssivat Pariisiin, romukeisari joutuu kahden vaiheille. Paetako henkensä edestä, juutalaiset kun eivät ole erityisen kovassa huudossa, vai jäädäkö hoitamaan bisneksiään, sillä natsien sotakoneisto huutaa raaka-aineita. Siinä voi mies rikastua, kunhan ei heitä henkeään.

Joseph joutuu kohtaamaan niin epäilyjä syntyperästään kuin tyytymättömiä saksalaisia, jolloin väkivalta ja lahjonta osoittavat tarpeellisuutensa. Näitä oppeja hän käyttää vielä myöhemminkin elämässään, kuten ensimmäisessä albumissa opimme. Kuinka pitkälle voi juutalainen rikollinen mennä yhteistyössä natsien koneiston kanssa, ja kuinka korkeaksi hinta lopulta muodostuu? Näillä teemoilla pelaten Korppien synkkä lento pitää lukijan tiukasti otteessaan loppuun saakka.

Surkeaa onkin, että Josephin tarina ei pääty, vaan pääsee vain yhteen käännekohtaansa. Vielä olisi neljä albumillista käänteitä luvassa, mutta julkaisija Gummerus on päättänyt lakkauttaa lasten- ja nuortenosastonsa, ja sen myötä sarjakuvan kustantamisen. Juuri tällä hetkellä näyttää huonolta, mutta on pieni mahdollisuus, että Apollo jatkaisi sarjaa. Tätä jään toivomaan, sillä Olipa kerran Ranskassa – Suuri gansterisota nousi suosikkilistani kärkisijoille. Fabien Nury kuljettaa tarinaa vieden lukijaa kuin litran mittaa, Sylvain Valléen kuvitus maalaa esiin kiehtovan maailman ja minä haluan tulla viedyksi sinne vielä monasti uudestaan.

Ja jos jatkoa ei kuulukaan, muodostavat jo nämä kaksi albumia omanlaisensa kokonaisuuden, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: Fabien Nury, Gummerus, Olipa kerran Ranskassa, Sylvain Vallée

Olipa kerran Ranskassa Suuri gansterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta

Julkaistu 15 helmikuun, 2013| Jätä kommentti

Olipa kerran Ranskassa
Suuri gansterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta
Käsikirjoitus: Fabien Nury
Kuvitus: Sylvain Vallée
Suomennos: Markku Salo
Gummerus, 2011
ISBN: 978-951-20-8651-1

Joillakin kirjoilla, sarjakuva mukaanlukien, on kyky säväyttää. Se ei ole välttämätön ominaisuus teoksesta nauttimisen kannalta, mutta kohdalle sattuessaan jättää lukijan kaipaamaan lisää. Minulle Fabien Nury kirjoittama albumi Olipa kerran Ranskassa – Suuri gangsterisota, osa 1: Herra Josephin valtakunta oli juuri sellainen.

Aika nostaa kytkintä

Kerronta kulkee useassa eri ajassa ja leikkaukset näiden välillä voivat sattua keskellä sivuakin, mutta se ei haitannut kertaakaan tarinan hahmottamista. Jo yksistään tämä kertoo tarkasta suunnittelusta ja huolellisesta toteutuksesta. Sylvain Valléen kuvitus ja ruutusommittelu tukevat siirtymiä erinomaisesti.

Päähenkilö on Joseph Joanovici, Romanian juutalainen, joka asettuu vaimoineen Ranskaan 20-luvulla. Aikaa myöten Josephista sukeutuu suurta vaikutusvaltaa käyttävä liikemies, joka sodan aikana teki kauppaa niin Ranskan vastarintaliikkeen kuin natsienkin kanssa. Vaikka hänellä on taskussaan niin poliitikkoja kuin poliisejakin, Joseph ei myöskään epäröi käyttää vähemmän kauniita metodeja vapautensa turvaamiseksi.

Kytkin on nostettu

Erityisesti arvostin Josephin henkilökuvaa. Omat aivoni ovat ehdollistuneet lokeroimaan fiktiivisiä hahmoja, luultavasti myös reaalimaailman ihmisiä, hyviksiin ja pahiksiin. Joseph hymyilee muikeasti moisille määreille ja tuuppii lukijaa laatikoiden ulkopuolelta löytyvälle epämukavuusalueelle. Hän on rikollinen, perheenisä, opportunisti ja mahdollisesti maanpetturi, mutta yhtä mahdollisesti hän on vapaustaistelija ja sankari. Kaikki riippuu tilanteista, siitä mikä on edullisin toimintatapa.

Kvaakin arvostelussa Mika Lietzen kiinnittää huomiota albumin elokuvamaisuuteen. Terävä huomio, joka itseltäni olisi jäänyt tekemättä. Ruudut ovat leveitä, kuin laajakuvaa, ja monesti dialogiton ruutu todella kertoo paljon enemmän kuin mikään selostava tekstilaatikko koskaan voisi. Se on epäilemättä yksi syy siihen, miksi tämä kirja jäi kiehtomaan niin kovasti.

Rauta-Lucie saa paikan

Herra Josephin valtakunta on ensimmäinen osa ilmeisesti kuusiosaiseksi kaavailtua saagaa, joka kattaa kuusikymmentä vuotta. Meille näytetään alku, ja meille näytetään lopputilanne, mihin päädytään, mutta välivaiheita saamme odottaa kirja kerrallaan. Ratkaisu on mitä mainioin, koska jo avaus koukuttaa lukijan vääjäämättömästi. Tarina perustuu tositapahtumiin, vaikkei noudatakaan niitä orjallisesti.

Sarjakuva voi olla hyvää eli viihdyttävää sarjakuvaa tai laadukasta eli koskettavaa ja ajattelemaan kutsuvaa. Olipa kerran Ranskassa on kumpaakin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: Fabien Nury, Gummerus, Joseph Joanovici, Kvaak, Olipa kerran Ranskassa, Sylvain Vallée