Aihearkisto: Fantastinen matkaopas

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Paragon City
Lyhyt kuvaus: Kaupunki, jossa metaihmisten ja muiden epäilyttävien hiippareiden määrä ylittää tavallisten ihmisten määrän.
Lähde: City of Heroes

Historia: Paragon City juontaa juurensa parin vuosisadan päähän, mutta mielenkiintoiset ajat alkoivat 1931, kun Marcus Cole palasi kotiin. Matka Euroopan Suuren sodan taisteluista oli kestänyt reilun vuosikymmenen keskimääräistä pitempään. Syynä lienee ollut kadonneiden matkatavaroiden odottelu ja etsiskely. Yli-inhimillisen kärsivällisyyden lisäksi Cole oli hankkinut myös muita uskomattomia supervoimia. Hän siis saattoi odotella  Pizza Hutin jonossa tarjoilijaa saattamaan hänet vieressä näkyvään tyhjään pöytään ryhtymättä hajottamaan paikkoja tai surahtaa valtamerilaivan läpi yhtäläisellä helppoudella.
Jotkut ovat trendien edelläkävijöitä. Ja jotkut ovat, vaikkei todella pitäisi. Colen valinta sankariasukseen, ihonmyötäinen puku päälle ja ämpäri päähän, viitoitti tuleville supersankarisukupolville tietä miten pukeutua. Kansainvälinen muotipoliisi onkin antanut Statesmanista pysyvän pidätysmääräyksen.
Siitä eteenpäin kaupungin historia on ollut lähinnä sankareiden ja rikollisten järjestämien läskintummennuskinkerien sarjan iterointia halki vuosikymmenien. Paragon Citystä tuli alusta alkaen maailman de facto kalsaripääkaupunki ja se on saanut siis tuta jokaisen supertrendin alkaen metahuumeista päättyen globaaleihin suurkatastrofeihin, kuten alkoholiton olut ja Justin Bieber.
Ehdottomasti suurin kaupunkia muokannut yksittäinen tapahtumaketju käynnistyi 23 huhtikuuta vuonna 2002. Katukuvalautakunnan suunnattomaksi harmiksi pitkin katuja alkoi ilmestyä punaisia, pyöreitä portteja, jotka vain roikkuivat ilmestymiskohdassaan tekemättä mitään. Niitä oli myös taivaalla, jotkin valtavan kokoisia, ja loppujen lopuksi pyörylöitä oli myös 27 muussa suurkaupungissa ympäri planeettaa.
Kysymys kaikkien huulilla oli, mitä nuo ovaalit ovet olivat. Toivoa vain sopii, että edes osa henkiinjääneistä oppi sen tien, että joskus voisi pitää sen suunsa kiinni. Kolme tuntia ilmestymisen jälkeen jok’ikinen portaali alkoi suoltaa tappavan häijyjä, lahtaamaan tulleita muukalaisia kuin rikkoutunut interdimensionaalinen pajatso. Vaikka sankarit panivatkin valloittajille kovasti kampoihin, Paragon City jaettiin parissa päivässä energiakentistä muodostuvilla sotaseinillä  kolmensorttisiin alueisiin: Muukalaisten hallitsemiin, sankareiden hallitsemiin ja epäestettiseen betonimurskaan, jota oli ehdottomasti eniten.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Rikti-sota. Puolen vuoden rehaamisen jälkeen voimahaarniskoihin sonnustautuneet hyökkääjät painuivat maan alle ja siirtyivät sissisodankäyntiin. Paragon Cityn kovimmista sankareista vain kahdeksan selvisi hengissä, toisin kuin kaupungin kiinteistönvälitysbisnes.

Nähtävyydet: Jokaista kävijää pitäisi henkilökohtaisesti varoittaa tästä ennen vierailua Paragon Cityssä. Asukkaat eivät ole koskaan kuulleet sanontaa ’kohtuus kaikessa’ ja niinpä sankaripalvonta patsaiden kanssa on karannut lapasesta aikaa sitten. Patsaita on niin tiheästi, ettei kiveä voi heittää osumatta yhteen, josta se kimpoaa toiseen. Määrän lisäksi suhteellisuudentajuttomuus on asia, joka paragonilasten mielestä on parhaimmillaan törkeästi liioiteltuna. Osa patsaista on niin valtavia, että ne kokonaan nähdäkseen havainnointi pitää suorittaa toisesta kaupunginosasta. Hurjin esimerkki on Atlaksen patsas Atlas Parkissa, jonka kannattelema betonipallo on niin iso, että jos se joskus irtoaisi, se yksinkertaisesti jyräisi koko kaupungintalon kertalaakista.
Patsaiden lisäksi kaupunkiin on mahtunut varsin vähän muuta turisteja kiinnostavaa. Etenkin, jos arvostaa omaa henkeään. Sodan apuharventama sankaripopulaatio ei ole vielä kasvanut riittävästi pärjäämään kaikkien kansalaisrauhaa uhkaavien ryhmittymien kanssa. Oikeastaan erilaiset vaaralliset rikollisjengit ovat nähtävyys sinänsä, alleviivaus sanalla vaarallinen. Verta saa nenästään helpommallakin, esimerkiksi juoksemalla pahki seinään.
Turistiystävällisempiä paikkoja ovat Atlas Park ja Galaxy City, joissa todennäköisin rikosnimike on ryöstö. Kings Row’lla voi jo joutua eroamaan lompakon sijasta sielustaan ja Founders’ Fallsissa paikallisväriä tarjoaa eloon puhjenneet asennevammaiset mineraalit. Nimestään huolimatta Edeniä ei voi suositella yhtään kenellekään ja Crey’s Folly muistuttaa lähinnä teollisuusjätteillä höystettyä avoviemäriä. Talos Islandilla taas Spartacus-larppaajat ottavat yhteen Bruce Lee -faniklubin kanssa. Oikeastaan hotellista ei kannattaisi astua ulos ollenkaan.

Ruoka ja juoma: Patsaiden katveeseen on mahtunut pari ravitsemusliikettäkin. Tosin ainutkaan ei vedä vertoja Kings Row’lta löytyvälle kuorma-autolle. Sen takaovesta pääsee omassa tasku-ulottuvuudessaan kelluvaan Pocket D -klubiin, jossa henkilökunta tarjoilee kohtuuhintaista viinaa, jos vain monotonisen teknojytkeen jammailultaan ennättää. Se on myös ainoa paikka, jossa tarkkailla kaupungin ja Rogue Islesin superpopulaatiota suhteellisessa turvassa. Paikan pomo DJ Zero on hyvin tarkka siitä, että baarin puolella ei tapella fyysisesti. Suutaan ei silti kännipäissään kannata lohjeta soittamaan. Sen saman jäpikkään voi nimittäin tavata myöhemmin kadulla sillä erolla, että silloin se ampuu sormistaan napalmia.

Loppupäätelmä: Supersankarien menoa voi olla vinha seurata paikan päällä, mutta kannattaa silti satsata 3D-televisioon. Kotisohvalla on pienempi riski joutua lähikontaktiin jonkun viskaaman puoliperärekan kanssa.

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Babylon 5
Lyhyt kuvaus: Diplomatiaan ja kaupankäyntiin suuntautunut lajienvälinen avaruusasema neutraalilla alueella. Mikä tarkoittaa sitä, että parempaa paikkaa käydä sotaa ei löydy koko galaksista.
Lähde: Babylon 5, J. Michael Straczynski

Historia: Ihmisten ja Minbarien käymän sodan jälkeen katsottiin tarpeelliseksi luoda paikka diplomaattisten suhteiden hoitamiselle. Suurin syy oli se, että sodassa Maan joukot saivat ihmishistorian pahimman sakinhivutuksen sitten hakkapeliittojen aikojen. Pyrkimyksellä oli kuitenkin äänekkäät vastustajansa, joista muutama uskoi vakaasti räjähteiden voimaan. Ensimmäinen Babylon-asema tuhottiin ennen kuin se ehti valmistua. Lannistumatta pienistä vastoinkäymisistä ihmiset rakensivat toisen aseman, joka myös tuhottiin. Tarina isosta pahasta sudesta ja kolmesta porsaasta oli ilmeisesti kovassa kurssissa, koska myös kolmas Babylon-asema saatettiin rakenteille. Jo vähemmän yllättävästi tämäkään projekti ei koskaan valmistunut.
Suunnilleen tässä kohtaa lääketiede sanoo peräänantamattomuuden muuttuvan pakkomielteeksi. Siitä huolimatta tai sen vuoksi kotiyleisön pohjattomaksi hämmästykseksi Babylon 4 saatiin valmiiksi ja järjestelmät kytkettyä päälle. On siis saattanut kyynel jos toinenkin vierähtää, kun 24 tunnin kuluttua B4 luiskahti aika-avaruusrepeämään. Viimeistään tässä kohtaa pitäisi termin ”pohjaton kaivo” alkaa kuulostaa tutulta, avaruusasemien rakentelu kun ei ole ihan ilmaista.
Optimismin määritelmää venyttäen ihmiset päättivät rakentaa vielä viidennen aseman. Koska nelosversio oli niellyt kaiken edellisistä yritelmistä jäljelle jääneen romun, Babylon 5 suunniteltiin pienemmäksi kuin edeltäjänsä ja projektiin haalittiin rahoitusta niin minbareilta kuin centaureiltakin. Vaikka asema lopulta valmistuikin, ja jopa pysyi paikoillaan yli yhden vuorokauden, yleinen mielipide ei ollut luottavainen. Jotain kuvaa sekin, että useampi vedonlyönnillä elantonsa saava asuinkeskittymä antoi kertoimet siitä, selviäisikö Babylon 5 vuottakaan. Ja paras suhdeluku oli 200:1 vastaan.

Nähtävyydet: Aseman kuudesta värisektorista matkailijalle avoinna on kaksi, punainen ja ruskea. Punaisella sektorilla on vakava vaara joutua minuuttien sisällä kynityksi niin putipuhtaaksi, ettei turistilla riitä rahat edes paluulippuun. Sama riski on ruskealla sektorilla, mutta siellä toimenpiteen suorittajat ovat rikollisia punaisen sektorin ylihintaisten kauppapaikkojen sijaan.
Parhaat paikat hankkia turistikrääsän muukalaisvastineita ovat basaari ja Zocalo. Ainoa olennainen ero on, että basaaria ei suljeta vuosittain milloin minkäkin kriisin seurauksena.
Punaisen sektorin puutarhat ja kasvilabyrintti ovat koko aseman ainoa paikka, jossa pääsee kosketuksiin kasvikunnan kanssa ilman haarukkaa. Olennaista pitkiä avaruusmatkoja tekeville, mutta erityisesti suositellaan koti-ikävästä kärsiville siitepölyallergikoille.
Ruskea sektori keskittyy jätteiden käsittelyyn. Tämä koskee niin viemäriputkissa kiertävää kuonaa kuin asemalle syystä tai toisesta jumiin jääneitä sentienttejä. Paras paikka joutua eroon käsilaukustaan on ruskean sektorin juottolat ja paras paikka löytää se uudelleen on punaisen sektorin basaari.

Ruoka ja juoma: Yllättävän moni muukalaisten ruokalaji vertautuu johonkin maan keittiöstä tuttuun juttuun, kuten oliiviin, pähkinään ja etenkin lihapullaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin muistaa, että kaikki lajit eivät edes hengitä samaa ilmakehää ihmiskunnan kanssa ja heidän lihapullissaan saattaa olla eksoottisia, hyvin myrkyllisiä sattumia.
Koska suurimmat toilailut tehdään aina räkäkännissä, kannattaa etenkin tenuttaessa pitää pelisilmä auki. Esimerkkejä: Bor’Kann on drazien juoma, jota ei pidä nauttia laimentamattomana. Laimentimeksi kelpaa esimerkiksi vodka. Komeetanhäntää ei suositella yli kahta annosta samana iltana ellei halua herätä lietealtaassa ilman lompakkoa. Minbarien sha’chain nauttimiseen vaaditaan kattava matkavakuutus ja seremoniallinen sha’neyat-tee on ihmisille kohtalokasta. Myös kriul on tappavaa ja soveltuu lähinnä pöytäpintojen puhdistukseen. T’m’lai’na puolestaan syövyttää metalleja, ja sisuskalujakin, jos niikseen tulee. Kaiken kaikkiaan on turvallisempaa pitäytyä Budweiserissa.

Loppupäätelmä: Neljännesmiljoona tonnia avaruuden pimeydessä kieppuvaa metallia, sisällä neljännesmiljoona ihmistä ja muukalaista. Väärään aikaan väärässä paikassa ja mahdollisuudet ruumiin löytymiseen on puhdas nolla.