Aihearkisto: Fantastinen matkaopas

Fantastinen matkaopas – Sunnydale

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Sunnydale
Lyhyt kuvaus: Idyllinen amerikkalainen pikkukaupunki, jossa on kaksitoista hautausmaata. Yksi 3200 asukasta kohden. Jokainen on täynnä.
Lähde: Buffy, vampyyrintappaja, Joss Whedon

Historia: Jo ammoisina aikoina paikassa, joka myöhemmin tunnettiin Californiana, sijaitsi Helvetinsuu. Suun ehdottomasti merkittävin ominaisuus on sen kyky vetää puoleensa vampyyrejä, demoneja ja muita ihmisen terveydelle haitallisia epäelämänmuotoja. Siksi voidaankin perustellusti kyseenalaistaa viisaus rakentaa kaupunki juuri sen päälle. Myöhempien vuosikymmenien väestöongelmaa ajatellen kyseessä oli kuitenkin varsinainen peliveto. Mikään ei pidä urbaania populaatiota aisoissa yhtä hyvin kuin hirviöiden jatkuvasti suorittama apuharvennus.
Kaupungin perusti 1800-luvun lopussa Richard Wilkins, joka on eri vuosikymmeninä ehtinyt hoitaa pormestarin virkaa useampaan otteeseen. Kuolemattomuuden hän hankki jopa amerikkalaisin standardein mitaten varsin epäeettisin keinoin – vastineeksi hän perusti kaupungin Helvetinsuun päälle demonien 24/7-buffetiksi.
Ainoa teurastamoakin vaarallisempi asia on sotatanner ja sellainen Sunnydalesta tuli vampyyrintappajan muutettua kaupunkiin. Hänen myötään riski törmätä pirullisen älykkäisiin vampyyreihin, liipasinherkkiin armeijayksiköihin tai megaluokan paholaisiin kaupunginrajojen sisällä nousi parin eksponenttiyksikön verran.

Nähtävyydet: Gooteille ja emopennuille Sunnydale on paratiisi kaikkine kalmistoineen, joissa nähtävää riittää joka hautakiven takana. Kauniita patsaita, jylhiä kryptia sekä laaja valikoima epäkuolleita. Missään muualla HIM-faneille ei tarjoudu yhtä traagisia olosuhteita päästä hengestään.
Puistoja löytyy moneen makuun. On vampyyripuistoa, ihmissusipuistoa, demonipuistoa, hullutiedemiespuistoa. Tosin kartoissa saatetaan käyttää hämäävästi muita nimityksiä, kuten Weatherly Park ja Nelson Park.
Maanalaisessa, salaisessa sotilastukikohdassa ei järjestetä kiertokäyntejä, mutta puolidemoniksi muuttumalla voi päästä tutustumaan ainakin tukikohdan selliosastoon ja leikkaussaliin.

Ruoka ja juoma: Huolimatta siitä, että Doublemeat Palace on Sunnydalen tunnetuin pikaruokala, siellä on usein tilaa, tilaa. Hampurilaisissa käytettävän lihan koostumus on salainen, mutta tiettävästi ihmisravinnoksi kelpaava.

Loppupäätelmä: Kaupunkiin voi saapua bussilla, junalla tai lentäen, mutta lähtö tapahtuu vain ja ainoastaan epäluonnollisen poistuman kautta.

Mainokset

Fantastinen matkaopas – Mos Eisley

Kohde: Mos Eisley, Tatooine
Lyhyt kuvaus: Hunsvottien ja laittomuuksien pesäpaikka, joka jää vain karvan verran Detroitin murhaluvuista.
Lähde: Tähtien sota

Historia: Tatooine oli legendojen mukaan joskus aikoinaan vehreä planeetta, jonka asujaimisto ei lotkauttanut kuuloelintään aavikoitumisvaroituksille. Asia kismittää heidän jälkeläisiään hiekkakansaa ja jawoja vielä nykyäänkin siinä määrin, että aihetta ei kannata ottaa esiin illallispöydässä heidän kanssaan. Todellinen mutta vähemmän tunnettu syy rajuuhkoon ilmastonmuutokseen oli kapina muinaista Rakata-imperiumia vastaan, joka osoittautui huonoksi häviäjäksi. Tatooine jätettiin rauhaan kunhan kiertoratapommitus ensin oli höyrystänyt valtameret. Merinäköalakiinteistöjen hinnat eivät koskaan toipuneet.
Vuosituhansien jälkeen tehokkaan ja moraalisilta arvoiltaan arveluttavan markkinointipuheen jälkeen joku jossain päätti perustaa kaksoisaurinkojen korventamalle planeetalle joukon kosteusfarmeja, minkä jo termistöä tarkastellen pitäisi kuulostaa suboptimaaliselta investoinnilta. Koska historia kärsii jatkuvasta amnesiasta, se toistaa itseään aika ajoin ja uudisraivaajajoukko toisensa jälkeen saapui tälle hiekkaplaneetalle vain lähteäkseen lipettiin saatuaan tarpeekseen Vuoden rusketus -palkinnoista.
Nykyinen asujaimisto saapui vaiheittain viimeisen sadan vuoden aikana. Tämän projektin suunnitelmallisuutta kuvaa se, että ensimmäiset siirtolaiset tekivät pakkolaskun. Sille paikalle nousi aikanaan Mos Eisley. Planeetan pääkaupungiksi tituleeratun womp-rotankolon he nimesivät alkuperäisen kotimaailmansa Bestinen mukaan, mutta vallitseva nimeämiskäytäntö muuttui kaihoisasta groteskiksi Fort Tuskenin verilöylyn aikaan. Turistin kannattaakin harkita vielä uudemman kerran matkaa planeetalle, jonka väkivaltaisin alkuperäiskansa on nimetty tuhoamansa asutuskeskuksen mukaan.

Nähtävyydet: Lähellä avaruussatamaa sijaitsee Chalmunin Cantina, jonka teknorasistinen syrjintäpolitiikka pitää vakoiludroidit ulkona. Tämä onkin ehdottoman välttämätöntä asiakaskunta huomioiden, sillä huomattava määrä laittomia aseita ja narkoottisia mausteita vaihtaa omistajaa juottolan seinien sisällä. Musiikista vastaa pelivelkaorjuudessa raatava Bith-bändi Modal Nodes ja nuoteista nauttiessaan uhkapelaavan turistin onkin hyvä muistaa pitää kiinni edes paluulipustaan. Tatooine kun ei välttämättä ole kiva paikka vierailua ajatellen, mutta nalkkiin jääminen tälle tomupallolle on verrattavissa Sarlaccin ateriaksi päätymiseen.
Toinen maineekkaampi ravintola on syöksylaskun tehnyt avaruusalus Dowager Queen, jonka matkustajat perustivat ensi Eisleyn ja sittemmin myös Bestinen. Ilmeisesti jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, kuinka epäonnistunut projekti Mos Eisley tulisi olemaan ja kaikki vähääkään fiksummat menivät muualle.
Hyvät ideat kopioidaan aina. Joskus myös huonot ideat, kuten rahtialus Lucky Despot osoitti. Kapteenin menetettyä rahansa katastrofaalisessa yrityksessä myydä hydromech-droideja Tatooinen asukkaille hänen aluksensa muunnettiin hotelliksi ja kasinoksi. Voidaankin esittää perusteltu oletus, että useamman kuin yhden aluksenraadon käyttäminen rakennuksena heijastelee asujaimiston alitajuista halua vain nostaa kytkintä ja jättää koko rauhaton santapallo taakseen.

Ruoka ja juoma: Vinkki ruokailijalle: Jos lihasta ei kerrota mitä se on, se on womp-rottaa. Paikallisten puheiden perusteella womp-rotan maussa ei ole mitään vikaa, mutta se johtuu luultavasti vain siitä, että heille on kehittynyt epäterve kunnioitus sellaista ruokaa kohtaan, joka yksi yhtä vastaan matsissa luultavammin päätyy syömään metsästäjänsä kuin toisin päin. Ainoa alkoholiton juoma on sininen maito. Tuoteselosteen mukaan se tulee banthasta, mutta miten mikään voisi olla niin sinistä ilman atsovärejä?

Loppupäätelmä: Tatooine yleisesti ja Mos Eisley erityisesti tarjoaa niin suuren repertoaarin hengenlähtötavoille, että kohdetta kannattaa suositella vain itsensä lopettamista vakaasti harkitseville. Hautajaiskulutkin jäävät minimaalisiksi, siitä pitää planeetan jokseenkin aggressiivinen fauna mieluusti huolta.

Fantastinen matkaopas – Kronos

Kohde: Qo’noS (Kronos)
Lyhyt kuvaus: Klingonien imperiumin päämaailma. Tunnetaan myös nimellä Klinzhai eli ”paikka jossa todennäköisimmin saa d’k tahgin selkäänsä pystyyn”.
Lähde: Star Trek, Gene Roddenberry (joka käytännössä on Trek-versumin Walt Disney)

Historia: Kronoksen vuosissa mitattuna Klingonien olennainen historia mahtuu kutakuinkin yhteen vuosituhanteen. Ensimmäiseksi merkittäväksi historialliseksi tapahtumaksi voidaan katsoa, klingoneille erittäin sopivasti, valtiopäämiehen tappo. Varsin epäsuosittu tyranni Molor, ilmeisesti vastakohtana suosituille tyranneille, kohtasi loppunsa legendaariseksi nousevan Kahlessin bat’lethin kärkeen seivästettynä. Sittemmin noita aseita on tuotettu miljoonia ja heikkotasoisia replikoita kaupataan vihjeettömille turisteille ylihintaan tänäkin päivänä.
Siitä lähtien on ollut kovasti muodikasta olla soturi ja elää lähinnä taistelua varten. Ainut takapakki tällä tiellä sattui vuonna 2293, kun Kronoksen kuu Praxis räjähti tehden planeetan otsonikerrokselle parissa sekunnissa sen, mihin freoneilta paloi muutama vuosikymmen. Klingonien oli pakko hieroa rauhaa entisen vihollisensa Federaation kanssa ja mikä vielä pahempaa, sallia McDonaldsin avaaminen pääkaupungissa.

Nähtävyydet: Kronos on supermannersyklissään sopivasti yhden maamassan tilanteessa. Tämä helpottaa matkailijan liikkumista vaikkapa polkupyörillä. Vierailuajankohta on tosin valittava huolella jyrkän ratakallistuman vuoksi, sillä leppeän lounatuulen voi hyvinkin korvata pakkanen, joka jättää Rura Penthen tai Siperian tanssimaan ripaskaa.
Kronoksen pääkaupunki on Qam-Chee tai vähemmän mielikuvituksekkaasti Ensimmäinen kaupunki. Yleisilme vastaa pitkälti japanilaiskiinalaista arkkitehtuuria teknofuturistisella silauksella replikantteja lukuunottamatta. Kaupungista löytyy hallintokeskus Suuri halli ja lukuisia juottoloita. Ensimmäiseen ei vierailijalla ole asiaa ja jälkimmäisiä ei voi suositella, jos ei ole suorittanut vähintään kolmatta dania missä tahansa budolajissa.
Pääkaupungin ulkopuolella suosittu kohde on No’matin luolat, joiden kuumankostea ilmasto, päihdyttyvät höyryt ja syvä meditaatio ovat jo pitkään kuuluneet klingonien MajQa-riittiin. Kulttuurihistorialliset viittaukset sikseen, tiedostava turisti tajuaa, että luvassa on keuhkojen täydeltä ilmaista pilveä.
Kris’tak-tulivuori ja Lusor-järvi näyttelevät merkittävää osaa klingonien uskomuksissa. Legendan mukaan Kahless kastoi hiuskiehkuran tulivuoren laavaan, takoi siitä itselleen maailman ensimmäisen bat’lethin ja jäähdytti sen Lusorissa. Ennen kuin kukaan pyrkii toistamaan tämän maineteon mainittakoon, että tarujen mukaan klingonit myös tappoivat kaikki jumalansa, koska niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Tarkoitus on sanoa, että ihan kaikkea ei turistinkaan pidä uskoa ja joskus kannattaa pitäytyä valokuvien ottamisessa.
Planeetan ainoaa mannerta ympäröi Gatan-meri. Kunhan kulkee riittävän kauan suoraa linjaa, rannan löytää aina. Samaa ei valitettavasti voi luvata jäätelökioskeista.

Ruoka ja juoma: Kun pitää mielessä miltä klingoni näyttää, miten se käyttäytyy ja miltä se haisee, saa jo varsin hyvän kuvan Kronoksen keittiön parhaimmasta tarjonnasta. Vaikka ihmisen ja klingonin ruoansulatus ovat samankaltaisia ja mikä on myrkkyä yhdelle on luultavasti myrkkyä myös toiselle, kannattaa aina katsoa mitä aikoo haukata. Ja olla nopea, sillä joskus ruoka voi yrittää haukata ensiksi.
Moni ruokalaji pohjautuu tavalla tai toisella vereen, kuten rokeg-veripiiras, targin sydän ja veriviini. Siltä varalta, että joku uskalikko aikoo mainittua piirasta maistaa, jätämme kertomatta mitä rokeg tarkoittaa. Targin sydämen puolestaan uskotaan antavan syöjälle rohkeutta. Tilanne on hieman redundantti, sillä jo sydämen syönti itsessään vaatii melkoista rohkeutta. Ja jos edellämainittu ei vielä vakuuta, gagh vakuuttaa. Klingonien suurta herkkua on lautasellinen käärmematoja. Mitä tuoreempaa, sitä parempaa, ja tässä tuoreella tarkoitetaan kiemurtelevan eläväistä. Jos et tunne gaghin poistuvan ruumiistasi, annos oli ala-arvoinen.

Loppupäätelmä: Qo’noS tarjoaa todellisen kulttuurielämyksen. Kyseyisen kulttuurin erityispiirteistä on tosin syytä olla syvästi tietoinen, sillä mitään ei ole niin helppo loukata kuin klingonia ja mikään ei lyö niin lujaa kuin loukattu klingoni.

Fantastinen matkaopas – Innsmouth

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Innsmouth
Lyhyt kuvaus: Entinen siirtomaa-ajan helmi, jossa ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.
Lähde: Varjo Innsmouthin yllä, H.P. Lovecraft

Historia: Innsmouth perustettiin Massachusettsin rannikolle Luumusaaresta etelään vuonna 1643. Siitä saakka kauhu on vain kasvanut. Ennen vallankumousta paikka oli tunnettu laivanrakennuksesta, mutta vuoden 1812 sota verotti asujaimistoa ja kaupunki ajautui hunningolle. Vuonna 1828 kapteeni Obed Marshin laivasto oli ainoa, joka vielä seilasi Etelämerelle. Sieltä he toivat mukanaan mausteita, satumaisia aarteita, uuden kammottavan uskonnon sekä syfiliksen.
Uskonto oli polynesialaista alkuperää ja sitä kutsuttiin Dagonin kultiksi. Siihen aikaan ei vielä ollut Wikipediaa eivätkä asukkaat siksi voineet helpolla tarkistaa, kuinka syvälle sammakonpaskaan kaupungin kollektiivinen käsi oli tullut iskettyä. Arvoitus ratkesi 1846, kun mystinen kulkutauti verotti väestöä rankalla kädellä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikroskooppinen pöpö vaan makroskooppiset kalaihmiset.
Kapteeni Marsh kultteineen oli ottanut tavaksi uhrata huono-onnisia lähimmäisiään veden asukkaille. Kaupunkilaiset panivat kovan kovaa vastaan ja pidättivät koko kultin. Sattumoisin samalta vuodelta on peräisin sanonta ’ojasta allikkoon’. Syväläiset eivät saaneet muistiota muuttuneista järjestelyistä ja hyökkäsivät kaupunkiin teurastaen valtaosan väestöstä siihen paikkaan.
Siitä lähtien kadut ovat olleet varsin autioita, mutta laudoitettujen ikkunoiden takana kuhisee sitäkin enemmän. Yksi kulttilaisuuden velvoitteista on pariutuminen syväläisten kanssa ja kaikki jälkikasvu ei välttämättä ole koulukypsää. Puhumattakaan luokkakuvaan sopimisesta.

Nähtävyydet: Kulttuuria on tarjolla heikonlaisesti. Lähimmäksi museota pääsee sekatavarakauppa, jonka valikoimia ei ole uudistettu sitten 1800-luvun puolivälin. Kaupunki on tiheään rakennettu, mutta tasapainon vuoksi kadut ovat tyhjillään. Näin ihmisjoukot eivät pääse peittämään kaikkialle levinnyttä rappiota.
Innsmouthin jakaa kahtia Manuxet-joki ja sen virtaamisen seuraaminen onkin jännintä, mitä kaupungissa voi tehdä. Päiväsaikaan. Yöelämä saattaa ratketa hyvinkin riehakkaaksi. Tämä riippuu siitä, kuinka paljon matkailija on ehtinyt päivän aikana tunkea nenäänsä paikallisten asioihin. Rohkeimmille on tarjolla extreme-retki, joka alkaa paolla hotellin ikkunasta, kulkee kattoja pitkin, hylättyjen kalavarastojen läpi ja päätyy jonnekin lakkautetun radan varteen suolle. Retki on ilmainen, mutta sitä voi kokeilla vain kerran.
Sukeltajille on tarjolla satamasta puolentoista mailin päässä sijaitseva Paholaisriutta, jonka takaa löytyy muinainen, uponnut Y’ha-nthlei. Matkat ovat yleensä yksisuuntaisia, mistä syystä laitevuokraajat vaativat ehdottomasti pantin.

Ruoka ja juoma: Tarjolla on kalaa. Eikä juuri muuta. Jos mahdollista, kannattaa kalan alkuperä selvittää, ellei muuta niin välttääkseen myöhemmät kannibalismisyytökset.

Loppupäätelmä: Jos normaalisti harrastaisikin lomaromansseja, Innsmouthissa ei kannata ryhtyä kutupuuhiin, vaikka joku paikallinen kohteliaisuuksia kalastelisikin. Ennemmin kannattaa seistä baarissa ruoto suorana ja kaataa viinaa kitusiin. Ja vaikka koko kaupungissa on paljon mätiä, juttuja ei hyödytä levitellä. Niitä pidettäisiin kuitenkin kalavaleina.

Fantastinen matkaopas – Keskuspiste

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Keskuspiste
Lyhyt kuvaus: Galaktisen diplomatian keskus. Kuin Babylon 5, mutta joka suhteessa parempi ja kiinnostavampi, ja mikä tärkeintä, olemassa ensin.
Lähde: Valerian (ja Laureline), Pierre Christin ja Jean-Claude Mézières

Historia: Minkään galaktisen rodun kirjoitettu tai edes kirjoittamaton historia ei ulotu niin pitkälle, että tiedettäisiin tarkkaan ketkä rakensivat Keskuspisteen ensimmäiset solut. Ja jos kirjallisia todisteita on, ne on jemmattu tosi hyvin. Tärkein syy lienee alkuaikojen tilikirjojen luova pito ja pikkuserkun firmalle annettu grynderisopimus.
Keskuspiste syntyi vilkkaiden kauppareittien leikkauskohtaan, toisin sanoen mahdollisimman monen avaruusaluksen lasketulle lentoreitille.
Huolimatta tästä jokseenkin nihilistisestä suunnittelufilosofiasta suuremmilta kolareilta ollaan vältytty.
Tämä intergalaktinen, jättiläismäinen kohtauspaikka rakentuu tuhansista soluista, joista jokaista hallinnoi sen rakentanut rotu. Erilaisten ilmakehien ja painovoimakenttien kirjo on hyvin laaja ja näin ollen kenenkään luona ei pidä vierailla ottamatta selvää paikallisista olosuhteista. Vastassa saattaa olla matemaatikko-ruurien hypermyrkyllinen ilmakehä, grubojen parin petapascalin akvaario tai marmakojen hipiää kutitteleva säteilytaso, joka nostaa Tsernobylin potenssiin Fukusima ja jättää sitten kauas taakseen. Seinien lujuuteen onkin kiinnitetty erityistä huomiota, kohtalokkaiden Saludo-hetkien välttämiseksi, sillä tarjolla saattaisi olla virkistävän kasviuutteen sijaan kolmensadan geen kiihtyvyys ja keuhkojen täydeltä antimateriaplasmaa.
Itse asiassa protokollan mukaan kukaan ei koskaan poistu omasta solustaan. Käytävillä pitäisi liikkua vain zooleja, mykkiä ja velvollisuudentuntoisia työläisiä, jotka vastaavat koko paikan huollosta. Heidän planeettansa sanotaan räjähtäneen tuhansia vuosia sitten. Luultavasti tylsyyteen, zoolit kun eivät loista sosiaalisilla taidoillaan. Tästä huolimatta Keskuspisteestä löytyy paljon perinteisiä liike-elämän muotoja, joista epäilemättä suosituin on suffussien pyörittämä bordelli. Onkin merkillepantavaa, kuinka valtaisat massat ei-keitään tungeksii joka hetki Keskuspisteen mukamas täysin autioilla käytävillä.

Nähtävyydet: Päästäkseen katsomaan nähtävyyksiä täytyy Keskuspisteessä osata kulkea. Käytävissä on hapellinen ilmakehä ja paikoitellen vaunuja, joilla liikkua, ja tasolta toiselle pääsee gravitaatiokaivojen välityksellä. Tästä ei kuitenkaan ole mtään hyötyä, ellei tiedä minne mennä. Paras sauma on yhyttää pari shinguzia ja ostaa niiltä ylihintaan Keskuspisteen kartta. Huomattava tosin on, että täydellistä karttaa ei koko paikasta olekaan ja valkoinen läiskä voi tarkoittaa joko unohdettua aluetta tai lyhintä reittiä avaruuden tyhjiöön. Toinen huomattava seikka on maksuvälineet. Melkein mikä tahansa arvokas käy, mutta se on oltava käteisenä. Luottokortti kelpaa lähinnä hammasvälien putsaamisen.
Keskuspisteen hämmästyttävin konstruktio on suuri kuvaruutujen sali, jonka välityksellä kaikkien rotujen lähettiläät kommunikoivat keskenään.
Kyseessä on oikeastaan rotujenvälinen Facebook ilman mahdollisuutta valita ystäviään tai muuten suodattaa idiootteja. Tältä kannalta tarkasteltuna on hämmästyttävää, ettei universumissa riehu nykyistäkin enemmän sotia.
Ehdoton vetonaula on myös suffussien solu. Se on kenties suosituin paikka koko Keskuspisteessä, vaikka harva myöntää siellä käyneensä.
Ainakaan puolisolleen. Suffussit pystyvät ottamaan minkä muodon tahansa ja ovat ymmärtäneet, että jopa salamurhia tuottavampaa toimintaa on seksiteollisuus. Txilin rakeiden, noiden intergalaktisen Viagran ja ekstaasin amalgaamien, avulla asiakkaat saadaan viritettyä oikeaan mielentilaan ja loppu on kuin lupa painaa rahaa.

Ruoka ja juoma: Syötäväksi kelpaavaa ruokaa löytyy kunkin lajin omasta solusta, paitsi jos ruoassa on anjovista. Siinä tapauksessa se on kelvotonta moskaa minkä tahansa lajin standardeilla. Missä tahansa muualla syöminen on kuin pelaisi kulinaristista venäläistä rulettia jokainen pesä ladattuna.

Loppupäätelmä: Keskuspiste on eksoottisuudessaan viehättävä tuhansien kulttuurien sulatusuuni, paitsi jos aikoo noudattaa sääntöjä ja pysyä vain oman lajinsa solun alueella, missä tapauksessa olisi aivan yhtä hyvin voinut jäädä kotiin.

Fantastinen matkaopas – Paragon City

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Paragon City
Lyhyt kuvaus: Kaupunki, jossa metaihmisten ja muiden epäilyttävien hiippareiden määrä ylittää tavallisten ihmisten määrän.
Lähde: City of Heroes

Historia: Paragon City juontaa juurensa parin vuosisadan päähän, mutta mielenkiintoiset ajat alkoivat 1931, kun Marcus Cole palasi kotiin. Matka Euroopan Suuren sodan taisteluista oli kestänyt reilun vuosikymmenen keskimääräistä pitempään. Syynä lienee ollut kadonneiden matkatavaroiden odottelu ja etsiskely. Yli-inhimillisen kärsivällisyyden lisäksi Cole oli hankkinut myös muita uskomattomia supervoimia. Hän siis saattoi odotella  Pizza Hutin jonossa tarjoilijaa saattamaan hänet vieressä näkyvään tyhjään pöytään ryhtymättä hajottamaan paikkoja tai surahtaa valtamerilaivan läpi yhtäläisellä helppoudella.
Jotkut ovat trendien edelläkävijöitä. Ja jotkut ovat, vaikkei todella pitäisi. Colen valinta sankariasukseen, ihonmyötäinen puku päälle ja ämpäri päähän, viitoitti tuleville supersankarisukupolville tietä miten pukeutua. Kansainvälinen muotipoliisi onkin antanut Statesmanista pysyvän pidätysmääräyksen.
Siitä eteenpäin kaupungin historia on ollut lähinnä sankareiden ja rikollisten järjestämien läskintummennuskinkerien sarjan iterointia halki vuosikymmenien. Paragon Citystä tuli alusta alkaen maailman de facto kalsaripääkaupunki ja se on saanut siis tuta jokaisen supertrendin alkaen metahuumeista päättyen globaaleihin suurkatastrofeihin, kuten alkoholiton olut ja Justin Bieber.
Ehdottomasti suurin kaupunkia muokannut yksittäinen tapahtumaketju käynnistyi 23 huhtikuuta vuonna 2002. Katukuvalautakunnan suunnattomaksi harmiksi pitkin katuja alkoi ilmestyä punaisia, pyöreitä portteja, jotka vain roikkuivat ilmestymiskohdassaan tekemättä mitään. Niitä oli myös taivaalla, jotkin valtavan kokoisia, ja loppujen lopuksi pyörylöitä oli myös 27 muussa suurkaupungissa ympäri planeettaa.
Kysymys kaikkien huulilla oli, mitä nuo ovaalit ovet olivat. Toivoa vain sopii, että edes osa henkiinjääneistä oppi sen tien, että joskus voisi pitää sen suunsa kiinni. Kolme tuntia ilmestymisen jälkeen jok’ikinen portaali alkoi suoltaa tappavan häijyjä, lahtaamaan tulleita muukalaisia kuin rikkoutunut interdimensionaalinen pajatso. Vaikka sankarit panivatkin valloittajille kovasti kampoihin, Paragon City jaettiin parissa päivässä energiakentistä muodostuvilla sotaseinillä  kolmensorttisiin alueisiin: Muukalaisten hallitsemiin, sankareiden hallitsemiin ja epäestettiseen betonimurskaan, jota oli ehdottomasti eniten.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Rikti-sota. Puolen vuoden rehaamisen jälkeen voimahaarniskoihin sonnustautuneet hyökkääjät painuivat maan alle ja siirtyivät sissisodankäyntiin. Paragon Cityn kovimmista sankareista vain kahdeksan selvisi hengissä, toisin kuin kaupungin kiinteistönvälitysbisnes.

Nähtävyydet: Jokaista kävijää pitäisi henkilökohtaisesti varoittaa tästä ennen vierailua Paragon Cityssä. Asukkaat eivät ole koskaan kuulleet sanontaa ’kohtuus kaikessa’ ja niinpä sankaripalvonta patsaiden kanssa on karannut lapasesta aikaa sitten. Patsaita on niin tiheästi, ettei kiveä voi heittää osumatta yhteen, josta se kimpoaa toiseen. Määrän lisäksi suhteellisuudentajuttomuus on asia, joka paragonilasten mielestä on parhaimmillaan törkeästi liioiteltuna. Osa patsaista on niin valtavia, että ne kokonaan nähdäkseen havainnointi pitää suorittaa toisesta kaupunginosasta. Hurjin esimerkki on Atlaksen patsas Atlas Parkissa, jonka kannattelema betonipallo on niin iso, että jos se joskus irtoaisi, se yksinkertaisesti jyräisi koko kaupungintalon kertalaakista.
Patsaiden lisäksi kaupunkiin on mahtunut varsin vähän muuta turisteja kiinnostavaa. Etenkin, jos arvostaa omaa henkeään. Sodan apuharventama sankaripopulaatio ei ole vielä kasvanut riittävästi pärjäämään kaikkien kansalaisrauhaa uhkaavien ryhmittymien kanssa. Oikeastaan erilaiset vaaralliset rikollisjengit ovat nähtävyys sinänsä, alleviivaus sanalla vaarallinen. Verta saa nenästään helpommallakin, esimerkiksi juoksemalla pahki seinään.
Turistiystävällisempiä paikkoja ovat Atlas Park ja Galaxy City, joissa todennäköisin rikosnimike on ryöstö. Kings Row’lla voi jo joutua eroamaan lompakon sijasta sielustaan ja Founders’ Fallsissa paikallisväriä tarjoaa eloon puhjenneet asennevammaiset mineraalit. Nimestään huolimatta Edeniä ei voi suositella yhtään kenellekään ja Crey’s Folly muistuttaa lähinnä teollisuusjätteillä höystettyä avoviemäriä. Talos Islandilla taas Spartacus-larppaajat ottavat yhteen Bruce Lee -faniklubin kanssa. Oikeastaan hotellista ei kannattaisi astua ulos ollenkaan.

Ruoka ja juoma: Patsaiden katveeseen on mahtunut pari ravitsemusliikettäkin. Tosin ainutkaan ei vedä vertoja Kings Row’lta löytyvälle kuorma-autolle. Sen takaovesta pääsee omassa tasku-ulottuvuudessaan kelluvaan Pocket D -klubiin, jossa henkilökunta tarjoilee kohtuuhintaista viinaa, jos vain monotonisen teknojytkeen jammailultaan ennättää. Se on myös ainoa paikka, jossa tarkkailla kaupungin ja Rogue Islesin superpopulaatiota suhteellisessa turvassa. Paikan pomo DJ Zero on hyvin tarkka siitä, että baarin puolella ei tapella fyysisesti. Suutaan ei silti kännipäissään kannata lohjeta soittamaan. Sen saman jäpikkään voi nimittäin tavata myöhemmin kadulla sillä erolla, että silloin se ampuu sormistaan napalmia.

Loppupäätelmä: Supersankarien menoa voi olla vinha seurata paikan päällä, mutta kannattaa silti satsata 3D-televisioon. Kotisohvalla on pienempi riski joutua lähikontaktiin jonkun viskaaman puoliperärekan kanssa.

Fantastinen matkaopas – Babylon 5

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Babylon 5
Lyhyt kuvaus: Diplomatiaan ja kaupankäyntiin suuntautunut lajienvälinen avaruusasema neutraalilla alueella. Mikä tarkoittaa sitä, että parempaa paikkaa käydä sotaa ei löydy koko galaksista.
Lähde: Babylon 5, J. Michael Straczynski

Historia: Ihmisten ja Minbarien käymän sodan jälkeen katsottiin tarpeelliseksi luoda paikka diplomaattisten suhteiden hoitamiselle. Suurin syy oli se, että sodassa Maan joukot saivat ihmishistorian pahimman sakinhivutuksen sitten hakkapeliittojen aikojen. Pyrkimyksellä oli kuitenkin äänekkäät vastustajansa, joista muutama uskoi vakaasti räjähteiden voimaan. Ensimmäinen Babylon-asema tuhottiin ennen kuin se ehti valmistua. Lannistumatta pienistä vastoinkäymisistä ihmiset rakensivat toisen aseman, joka myös tuhottiin. Tarina isosta pahasta sudesta ja kolmesta porsaasta oli ilmeisesti kovassa kurssissa, koska myös kolmas Babylon-asema saatettiin rakenteille. Jo vähemmän yllättävästi tämäkään projekti ei koskaan valmistunut.
Suunnilleen tässä kohtaa lääketiede sanoo peräänantamattomuuden muuttuvan pakkomielteeksi. Siitä huolimatta tai sen vuoksi kotiyleisön pohjattomaksi hämmästykseksi Babylon 4 saatiin valmiiksi ja järjestelmät kytkettyä päälle. On siis saattanut kyynel jos toinenkin vierähtää, kun 24 tunnin kuluttua B4 luiskahti aika-avaruusrepeämään. Viimeistään tässä kohtaa pitäisi termin ”pohjaton kaivo” alkaa kuulostaa tutulta, avaruusasemien rakentelu kun ei ole ihan ilmaista.
Optimismin määritelmää venyttäen ihmiset päättivät rakentaa vielä viidennen aseman. Koska nelosversio oli niellyt kaiken edellisistä yritelmistä jäljelle jääneen romun, Babylon 5 suunniteltiin pienemmäksi kuin edeltäjänsä ja projektiin haalittiin rahoitusta niin minbareilta kuin centaureiltakin. Vaikka asema lopulta valmistuikin, ja jopa pysyi paikoillaan yli yhden vuorokauden, yleinen mielipide ei ollut luottavainen. Jotain kuvaa sekin, että useampi vedonlyönnillä elantonsa saava asuinkeskittymä antoi kertoimet siitä, selviäisikö Babylon 5 vuottakaan. Ja paras suhdeluku oli 200:1 vastaan.

Nähtävyydet: Aseman kuudesta värisektorista matkailijalle avoinna on kaksi, punainen ja ruskea. Punaisella sektorilla on vakava vaara joutua minuuttien sisällä kynityksi niin putipuhtaaksi, ettei turistilla riitä rahat edes paluulippuun. Sama riski on ruskealla sektorilla, mutta siellä toimenpiteen suorittajat ovat rikollisia punaisen sektorin ylihintaisten kauppapaikkojen sijaan.
Parhaat paikat hankkia turistikrääsän muukalaisvastineita ovat basaari ja Zocalo. Ainoa olennainen ero on, että basaaria ei suljeta vuosittain milloin minkäkin kriisin seurauksena.
Punaisen sektorin puutarhat ja kasvilabyrintti ovat koko aseman ainoa paikka, jossa pääsee kosketuksiin kasvikunnan kanssa ilman haarukkaa. Olennaista pitkiä avaruusmatkoja tekeville, mutta erityisesti suositellaan koti-ikävästä kärsiville siitepölyallergikoille.
Ruskea sektori keskittyy jätteiden käsittelyyn. Tämä koskee niin viemäriputkissa kiertävää kuonaa kuin asemalle syystä tai toisesta jumiin jääneitä sentienttejä. Paras paikka joutua eroon käsilaukustaan on ruskean sektorin juottolat ja paras paikka löytää se uudelleen on punaisen sektorin basaari.

Ruoka ja juoma: Yllättävän moni muukalaisten ruokalaji vertautuu johonkin maan keittiöstä tuttuun juttuun, kuten oliiviin, pähkinään ja etenkin lihapullaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin muistaa, että kaikki lajit eivät edes hengitä samaa ilmakehää ihmiskunnan kanssa ja heidän lihapullissaan saattaa olla eksoottisia, hyvin myrkyllisiä sattumia.
Koska suurimmat toilailut tehdään aina räkäkännissä, kannattaa etenkin tenuttaessa pitää pelisilmä auki. Esimerkkejä: Bor’Kann on drazien juoma, jota ei pidä nauttia laimentamattomana. Laimentimeksi kelpaa esimerkiksi vodka. Komeetanhäntää ei suositella yli kahta annosta samana iltana ellei halua herätä lietealtaassa ilman lompakkoa. Minbarien sha’chain nauttimiseen vaaditaan kattava matkavakuutus ja seremoniallinen sha’neyat-tee on ihmisille kohtalokasta. Myös kriul on tappavaa ja soveltuu lähinnä pöytäpintojen puhdistukseen. T’m’lai’na puolestaan syövyttää metalleja, ja sisuskalujakin, jos niikseen tulee. Kaiken kaikkiaan on turvallisempaa pitäytyä Budweiserissa.

Loppupäätelmä: Neljännesmiljoona tonnia avaruuden pimeydessä kieppuvaa metallia, sisällä neljännesmiljoona ihmistä ja muukalaista. Väärään aikaan väärässä paikassa ja mahdollisuudet ruumiin löytymiseen on puhdas nolla.