Fantastinen matkaopas – Innsmouth

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Innsmouth
Lyhyt kuvaus: Entinen siirtomaa-ajan helmi, jossa ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.
Lähde: Varjo Innsmouthin yllä, H.P. Lovecraft

Historia: Innsmouth perustettiin Massachusettsin rannikolle Luumusaaresta etelään vuonna 1643. Siitä saakka kauhu on vain kasvanut. Ennen vallankumousta paikka oli tunnettu laivanrakennuksesta, mutta vuoden 1812 sota verotti asujaimistoa ja kaupunki ajautui hunningolle. Vuonna 1828 kapteeni Obed Marshin laivasto oli ainoa, joka vielä seilasi Etelämerelle. Sieltä he toivat mukanaan mausteita, satumaisia aarteita, uuden kammottavan uskonnon sekä syfiliksen.
Uskonto oli polynesialaista alkuperää ja sitä kutsuttiin Dagonin kultiksi. Siihen aikaan ei vielä ollut Wikipediaa eivätkä asukkaat siksi voineet helpolla tarkistaa, kuinka syvälle sammakonpaskaan kaupungin kollektiivinen käsi oli tullut iskettyä. Arvoitus ratkesi 1846, kun mystinen kulkutauti verotti väestöä rankalla kädellä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikroskooppinen pöpö vaan makroskooppiset kalaihmiset.
Kapteeni Marsh kultteineen oli ottanut tavaksi uhrata huono-onnisia lähimmäisiään veden asukkaille. Kaupunkilaiset panivat kovan kovaa vastaan ja pidättivät koko kultin. Sattumoisin samalta vuodelta on peräisin sanonta ’ojasta allikkoon’. Syväläiset eivät saaneet muistiota muuttuneista järjestelyistä ja hyökkäsivät kaupunkiin teurastaen valtaosan väestöstä siihen paikkaan.
Siitä lähtien kadut ovat olleet varsin autioita, mutta laudoitettujen ikkunoiden takana kuhisee sitäkin enemmän. Yksi kulttilaisuuden velvoitteista on pariutuminen syväläisten kanssa ja kaikki jälkikasvu ei välttämättä ole koulukypsää. Puhumattakaan luokkakuvaan sopimisesta.

Nähtävyydet: Kulttuuria on tarjolla heikonlaisesti. Lähimmäksi museota pääsee sekatavarakauppa, jonka valikoimia ei ole uudistettu sitten 1800-luvun puolivälin. Kaupunki on tiheään rakennettu, mutta tasapainon vuoksi kadut ovat tyhjillään. Näin ihmisjoukot eivät pääse peittämään kaikkialle levinnyttä rappiota.
Innsmouthin jakaa kahtia Manuxet-joki ja sen virtaamisen seuraaminen onkin jännintä, mitä kaupungissa voi tehdä. Päiväsaikaan. Yöelämä saattaa ratketa hyvinkin riehakkaaksi. Tämä riippuu siitä, kuinka paljon matkailija on ehtinyt päivän aikana tunkea nenäänsä paikallisten asioihin. Rohkeimmille on tarjolla extreme-retki, joka alkaa paolla hotellin ikkunasta, kulkee kattoja pitkin, hylättyjen kalavarastojen läpi ja päätyy jonnekin lakkautetun radan varteen suolle. Retki on ilmainen, mutta sitä voi kokeilla vain kerran.
Sukeltajille on tarjolla satamasta puolentoista mailin päässä sijaitseva Paholaisriutta, jonka takaa löytyy muinainen, uponnut Y’ha-nthlei. Matkat ovat yleensä yksisuuntaisia, mistä syystä laitevuokraajat vaativat ehdottomasti pantin.

Ruoka ja juoma: Tarjolla on kalaa. Eikä juuri muuta. Jos mahdollista, kannattaa kalan alkuperä selvittää, ellei muuta niin välttääkseen myöhemmät kannibalismisyytökset.

Loppupäätelmä: Jos normaalisti harrastaisikin lomaromansseja, Innsmouthissa ei kannata ryhtyä kutupuuhiin, vaikka joku paikallinen kohteliaisuuksia kalastelisikin. Ennemmin kannattaa seistä baarissa ruoto suorana ja kaataa viinaa kitusiin. Ja vaikka koko kaupungissa on paljon mätiä, juttuja ei hyödytä levitellä. Niitä pidettäisiin kuitenkin kalavaleina.

Advertisements

5 responses to “Fantastinen matkaopas – Innsmouth

  1. Hyötyisiköhän fantastinen matkaopas kertojan määrittelystä? (Lukijalle kerrottuna tai sitten ihan vaan salaisesti kirjoittajan omassa päässä?)
    Matkaopastekstit ovat hyvin näkökulmariippuvaisia: ”Lonely Planetin Afganistan”, CIA:n memo: ”Afganistan”, Anthony Bourdain Afganistanissa, Madventures Afganistanissa, HHGTTG:n artikkeli: ”Maapallo”…
    Nyt kertojan identiteetti jää hiukan epäselväksi – maan asukas hän lienee kun puhuu Fukushimasta, suomalainen kun puhuu Saludosta yms. mutta kuitenkin kaikkinäkevä kaikkitietävä. Ei selvästikään ole matkanjärjestäjän leivissä, sillä kohteita ei varsinaisesti imarrella.

    Näitä Fantastisia matkaoppaita kenties lukee ensisijaisesti sellainen joukko, joka on lukenut alkuperäistekstin ja haluaa viivähtää tykkäämässään maailmassa hiukan pidempään, katsoa sitä hiukan lisää. Lisää ei tietenkään voi tarjota, jos haluaa pysyä uskollisena alkuperäistekstille, mutta uusi näkökuma voisi ehkä olla sitä lisäarvoa? Jos kertoja on ”vain” alkuperäistekstin kanssalukija, hänellä voi olla vain hyvin vähän enempää tietoa kohteesta kuin alkuperäistekstiin tutustuneella lukijallakaan. Sujuvat sutkaisut ”kollektiivisesta kädestä sammakonpaskassa” ovat kyllä hauskoja, mutta niitä ei oikein keskenään yhdistä mikään (paitsi Innsmouthissa nyt ”merihenkisyys” – mikä olikin piristävää).

    Kertojia voi tietysti olla vaikka omansa joka kohteelle tai sitten yksi kerkiiväinen kaveri joka paikkaan? Ehkä jopa epäluotettava kertoja? Nykyaikainen matkailijahan osaa lukea rivien välistä matkanjärjestäjien opastekstejä tyyliin ”rauhallisella paikalla”=”Jumalan selän takana”, ”idyllinen”=”Rapistunut/läpimätä”, ”Keskeisellä paikalla rantaelämän sykkeessä” = ”24/7 trancebileiden naapurissa toisessa kerroksessa” jne

    Tää nyt oli tämmöinen heitto vaan, huomasin kun pohdit Fantastisen matkaoppaan luonnetta tavoitteissasi…

  2. Oikein hyviä huomioita, jotka pahimmillaan aiheuttavat koko tähänastisen sarjan (varmaan 10 tekstiä kasassa) kirjoittamisen uudelleen. Henkisenä oppi-isänähän toimii teos ”101 paikkaa, joihin ei pidä mennä” eli antimatkaopas, joka dissaa Maapallon kaupunkeja ja kertoo, mikä niissä imee. Pitääpä meditoida sen edessä ja yrittää arvailla, miksi se toimii. Ja kehittää siitä jotain.

  3. Ihan omanlaisensa problematiikan aiheuttaa se, mihin kohtaa hypotettisen visiitin sijoittaa. Esim. Buffyn viimeisen kauden lopussa koko Sunnydale tuhotaan. Turistin pitäisi saapua ennen sitä. Toisaalta taas Keskuspiste on ja jököttää paikoillaan paljon Valerianin ja Laurelinen seikkailujen jälkeen, joskin ihmismatkaajan ensimmäinen kohde eli Maan solu efektiivisesti eristyy/tuhoutuu. Jedin paluun jälkeen Tatooinelta katoavat keisarilliset, Babylon 5:n ilmapiiri heittelehtii sarjan edetessä riippuen siitä, keiden kanssa ollaan sodassa ja muuttuupa Pyrruksenkin tilanne Harrisonin Kuoleman planeetan tapahtumien edetessä.

    Usein olen muodostanut yleistilanteeksi jonkinlaisen amalgaamin, huonot puolet kaikesta mahdollisesta, vaikka se aiheuttaisikin maailmansisäisiä anakronismeja. Tässä liityn muinaisten historioitsijoiden kunniakkaaseen jatkumoon. Totuudesta viis, kunhan tarina on hyvä.

  4. Luin aiemmat artikkelit uudelleen ja samalla myös intron. Kielellisesti on tapahtunut kehitystä, mutta ensimmäisissä minusta peruskonsepti oli paremmin hyppysissä. Ne kuulostivat aidommilta matkaoppailta tai aidoilta anti-matkaoppailta.

    Matkaopas tai antimatkaopas katsovat paikkaa vain ja ainoastaan matkailijan vinkkelistä.
    Esim.
    – ”…rotujen lähettiläät kommunikoivat keskenään. Kyseessä on oikeastaan rotujenvälinen Facebook ilman mahdollisuutta valita ystäviään tai muuten suodattaa idiootteja.”
    Vertaus on tässä hauska ja havainnollinen (kaikki inhoavat FB:ia nykyiselläänkin), MUTTA se on lähettilään näkökulma. Jopa jonkun jonkun *tietyn* lähettilään näkökulma. Matkailijaa eivät henkilökohtaisesti liikuta lähettiläiden ongelmat, hän on lomalla. Maininta rotujenvälisestä FB:sta sinänsä voi (anti)matkaoppaassa olla, mutta matkailija odottaa kuulevansa mitä HÄN kohteessa tulee kokemaan. Pääseekö hän itse keskustelemaan kuvaruutujen salissa vieraiden lähettiläiden kanssa? Tai voiko hän muuten aistia FB:maisuuden salissa? Onko hänestä hauskaa katsoa kun lähettiläät hikoilevat interplanetaarisen diplomatian nyanssien kourissa.
    – Matkaopas vihjaa, että suffusit takovat rahaa niin etteivät paskalle taivu (ja ne limapallot ovat sentään suht taipuisia), mutta matkailijaa kiinnostaa ennenkaikkea saako HÄN itse ”Bang for the buck”. Tarkoittaako matkaoppaan kertoja että suffusit vain huijaavat häneltä rahansa? Vai onko vierailu suffusien alueella todennäköisesti unohtumaton – siis jos nyt sellaisesta tykkää? (Enhän minä niin perusta, mutta pojat on kertoneet…).
    – ”Uponnut Y’ha-nthlei”. Yhtä informatiivista matkailijan kannalta kuin ”enimmäkseen harmiton” (paitsi ettei Y’ha-nthlei ilmeisesti ole kovin harmiton). Kertoja ei siellä ole ilmeisesti käynyt, koskei osaa muuta sanoa?

    Uusi elementti, joka valmiisiin tarinoihin ja maailmoihin tuodaan Fantastisessa matkaoppaassa on turisti maasta. Supersankarien, jedien, jamesteekirkien, sheridanien tai aika-agenttien maailmoissa perus Mr. Mallorca on se kiehtova scifi-elementti. Tai ainakin hänen kauttaan voidaan buustata alkuperäisen ympäristön ihmeentuntua entisestään. Matkaoppaan kertojahahmolla voi olla viilee attitude, mutta se uusi juttu, minkä kirjoittaja todella tuo alkupeäisiin tarinoihin, on nimenomaan turisti. Kertojan rooli on kuvata etukäteen turistin todennäköisiä elämyksiä kohteessa. Sitä roolia voisi edelleen vahvistaa? IMHO.

    Vierailun ajankohdasta:
    Matkailijalla on ilmiselvästi aika-avaruuden suhteen melkoisia vapauksia, jos ylipäänsä pääsee mihinkään noista kohteista. Voihan kirjoittaja suosittaa /suosittaa välttämään jotain tiettyä ”sesonkia” kuten muutkin matkaoppaat. Monet maailman matkakohteista ovat vuodenaikasidonnaisia esim Lappi. En siitä asiasta siis ottaisi turhia paineita. Valitse joku suosikki-/inhokkiaikasi tai ne kaikki. Aikakoneella matkaileva turisti voi valita vierailunsa hetken kuten kreetankävijä voi valita vuodenajan. Tai – kuten usein käy – turisti matkustaa silloin kun vuosilomansa on (tai silloin kun arpajaisissa voitettu lippu on voimassa) ja toivoo että matkaoppaassa osataan sanoa jotain silloisesta sesongista.

    Konsepti on hyvä. On kiva muistella esim Varjojen lähettilästä tai LOTRia – kuten on mukava muistella vaikka Luxoria tai Prahaa siellä käytyä – ja lukea matkaopasta arvioiden kuinka suuri osa siitä on totta ja mikä mainoslausetta.

    • Pirullisen hyvää analyysia tämä. Kirjoitettuna on vielä pari – kolme paikkaa, joita en ole tainnut laittaa julkisesti vielä jakoon. Nyt joko luen kaiken kirjoittamani läpi ja säädän, tai postaan kaiken ja säädän sitten. Taidan päätyä jälkimmäiseen, koska se antaa muillekin paremman kuvan kokonaisuudesta ja auttaa entistä yksityiskohtaisemman analyysin tekemisessä. Ja kun se kama on ulkona, minun on siihen pakko reagoida. Niin kauan kuin jutut on julkaisematta, voin istua niiden päällä kuukausitolkulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s