Avainsana-arkisto: Taru sormusten herrasta

Tähtivaeltaja rocks!

Kannen kuva: Kari Sihvonen

Kannen kuva: Kari Sihvonen

Olen saanut tietooni, että maassamme vaikuttaa vieläkin joukko ihmisraasuja, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Suomen parhaan scifilehden, Tähtivaeltajan, omasta blogista. Sillä ajatuksella, että tämä huuto tavoittaa edes muutaman tynnyrinpohjan, haluan nostaa esiin joitakin helmiä blogin tarjoamien herkkujen joukosta.

Kapteeni hyperventilaattorimies – Suomen kovin supersankari seikkailee omassa kovakantisessa mahtikirjassaan, ja tässä artikkelissa valotetaan koko ilmiön taustoja. Jaa mikä, Kapteeni kuka? Hyper häh? Just niin. Lue jo, ettei tartte ihmetellä.

Foliohatun alla – Jestanpoo, näitä on tätä kirjoittaessani julkaistu kolme enkä voi käyttää vain yhtä esimerkkinä, koska niistä jokainen on niin kirkkaana säkenöivää neroutta, että Don Johnsonkin häikäistyisi, Raybanit eli ei. Kyseessä on Petri Hiltusen ja Nalle Virolaisen sarja, jossa he kertovat, mistä elokuvissa todella oli kysymys, päähenkilöiden ja sitä myöten katsojien harhaluuloista huolimatta.

Blade Runner: Ei siellä mitään replikantteja ole, Tyrell-korporaatio vain kaappaa köyhiä siirtokuntalaisia ja pyyhkii heidän muistonsa. Paksu väite? Todisteet ovat kuulkaa kiistämättömät.

Lord of the Rings: Ei mahtisormus ketään korruptoinut, eikä juuri anna voimaakaan. Kyseessä on muutoin hyödytön rihkama, jos ei oteta lukuun sen tervehdyttäviä vaikutuksia. Kaikki merkit ovat kaiken kansan nähtävillä tuplatrilogian aikana, mutta harva on osannut ne yhdisttä oikein.

Alien vs. Predator: Näin kujalla ei ole arkeologi ollut sen koommin, kun Indiana Jones veti lärvit ja sammui baarin taakse.

Karin Tidbeck: Beatrice – Archipelaconin kunniavieraan novelli!

Mad Max: Fury Road – Ja loppuun ajankohtainen arvostelu vuosisadan feministisimmästä äksönrymistelystä.

Älä siinä enää kärvistele. Rip rap tähtivaeltajablogiin!

Mainokset

Fantastinen matkaopas – Mordor

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Tieteistarinat ja fantasiat antavat meille loistavan tilaisuuden matkata kaukaisiin galakseihin ja mystisiin maailmoihin mielikuvituksen siivin. Ja niin sen kuuluukin olla. Moni toivoisi pääsevänsä näkemään nuo kiehtovat paikat omin silmin ja kuten ihmisillä on usein tapana, tätäkään toivetta he eivät ajattele loppuun asti.

Siltä varalta, että joku joskus jossain onnistuu kiristämään lampunhengeltä maagisen matkalipun tai rakentamaan ulottuvuuksien välisen teleportterin ja päättää lähteä elämänsä (luultavasti viimeiselle) lomamatkalle, on heille hyvä olla jonkinlainen varoittava opas joistakin vähemmän hohdokkaista tai suorastaan hengenvaarallisista kohteista.

Kohde: Mordor
Yleiskuvaus: Sauronin hallitsema örkkilä, jonne aurinko joko ei paista tai ei ainakaan haluaisi paistaa.
Lähde: Taru sormusten herrasta, J.R.R. Tolkien

Historia: Kolmannen ajan loppupuolella Mordor oli saavuttanut pysyvän maineen Keskimaan viheliäisempänä nurkkana. Tuo Morgothin luoma, tulella ja tuhkalla päällystetty korkeiden vuorijonojen suojaama alue oli saanut toimia Sauronin pesäpaikkana vuosia muutamin katkoin vallastasyöksemisten takia. Vähän niinkuin Silvio Berlusconi Italiassa, paitsi että Sauronilta puuttui syytesuoja.

Nähtävyydet: Huomattavin paikka Mordorissa on Tuomiovuori, jonka nimi jo kertoo paljon. Itseasiassa kaiken tarvittavan. Jos on joskus halunnut moikata aktiivista, pahansuopaa tulivuorta tosi läheltä, tämän parempaa tilaisuutta ei tule. Unohtaa ei sovi myöskään Sauronin omaa vartiotornia Barad-dûria, jota rakennettiin kuusisataa vuotta. Tämä saattaa jo Egyptin pyramiditkin häpeään ja tällä kertaa ei tarvitse spekuloida muukalaisteknologian osuudella, sillä rakentamisessa käytettiin täysin autenttista orjatyövoimaa.

Ruoka ja juoma: Sauronin sotajoukkoihin kuuluu örkkien lisäksi etelästä ja idästä tulleita ihmisiä, joten sopivaa ravintoa on mahdollista löytää. Mordorin eteläisessä osassa sijaitsee Núrn, joka on toistuvan tuhkasateen vuoksi edes jossain määrin hedelmällistä viljelysmaata. Vaikka kukaan ei ole koskaan kehunut Mordorin keittiötä kulinaristisista voitoista, voi ekotietoinen matkailija lohduttautua sillä, että kaikki on varmasti luomua. Oma asiansa on, suostuuko verenhimoiset ja muutoinkin korruptoituneet sotajoukot jakamaan ruokansa muukalaisten kanssa. Varminta onkin ottaa mukaan omat eväät tai etevä varas. Kuten hobitti.

Loppupäätelmä: Väkivaltaisten sotilaiden suuren keskitiheyden vuoksi Mordoria ei voi suositella satunnaiselle matkailijalle. Extreme-turistienkin kannattaa ottaa huomioon paikan isännän pohjaton pahuus, josta johtuen kattavan matkavakuutuksen saanti voi olla hankalaa. Lisäksi Sauronin silmä antaa aivan uuden määritelmän valvontayhteiskunnalle jopa siinä määrin, että ainoastaan paljastelusta kiksinsä saavien kannattaa harkita Mordoria kuherruskuukautensa kohteeksi. Myöskään vessakäyntien yksityisyyttä ei voi pitää taattuna.