Avainsana-arkisto: J.R.R. Tolkien

Tolkien – elämä ja teokset

Tolkien elämä ja teoksetTolkien – elämä ja teokset
Juri Nummelin & Vesa Sisättö
Avain, 2014
ISBN: 978-952-304-043-4

J. R. R. Tolkienin toki tietävät kaikki, mutta tunteminen on toinen juttu. Mitä se mies teki muuta kuin kirjoitti pari kirjaa ja keksi kieliä? Tähän rientävät vastaavaan Nummelin ja Sisättö kirjallaan Tolkien – elämä ja teokset.

Kirjailijan elämästä kertova osio on kovin lyhyt, vajaa parikymmentä sivua. Tätä puolta olisi voitu käsitellä pidemmältikin ilman, että puutuminen olisi uhannut lukijaa. Nyt kouraan jää karkea hahmotelma ja tarve lukaista jokin kattavampi elämäkertä.

Teokset puolestaan ruoditaan tarkkaan, Hobitista aina yksittäisiin satuihin. Tämä onkin kirjan eittämätön ansio ja syy, miksi Elämä ja teokset on syytä pitää käsikirjastossa. Jokaisen kirjoitelman, oli kyseessä romaani tai runo, kohdalla listataan eri versiot (joita Tolkienilla riitti), julkaisuhistoria ja kunkin tekstin historiikki. Esimerkiksi keräilijälle tämmöiset tiedot ovat kultaa. Myös Tolkienin työ tutkijana käydään läpi pintapuolisesti.

Lopuksi esitellään J. R. R:n fanikulttuuria niin koto- kuin ulkomaillakin, sekä miehen vaikutusta koko nykyiseen fantasiakirjallisuuteen. Nämä sivut osiltaan paikkaavat sitä, että kirjailijan elämästä kertova osuus sujahti ohi niin nopeasti.

Johtuen kahden kirjoittajan yhteistyöstä jotkin seikat tuodaan esiin pariin kertaan eri luvuissa, mutta tämä on korkeintaan vähäinen kauneusvirhe. Tolkien – elämä ja teokset lunastaa helposti paikkansa tolkienistien, fantasiatutkijoiden ja keräilijöiden hyllyssä kirjoittajiensa asiantuntemuksella, joilla on paitsi faktat hallussa myös kyky tuottaa sujuvaa kerrontaa.

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 2/2015.)

Mainokset

Nedut

Nedut
J. Pekka Mäkelä
Like, 2007
ISBN: 978-952-471-993-3

Neandertalit eivät kuolleet sukupuuttoon. Ei, ne lähtivät avaruuteen 30000 vuotta sitten. Nyt ne, nedut, ovat tulleet takaisin mukanaan niin tykkiä teknologiaa, että ihmisillä ei ole mitään jakoa huolimatta halki historian kulkevista taistelutreeneistä, joita myös sodiksi kutsutaan. Niinpä Aasia ja Amerikka pitävät suunsa supussa, kun Keski-Eurooppa tyhjennetään homo sapiensista.

Kirja Nedut ei kuitenkaan kerro juurikaan tästä kataklysmisestä lajien välisestä konfliktista, vaan 80-luvun rokkilegendasta Jollesta, joka 2000-luvulla painaa graafikkona pitkää päivää Korson skuttassa. Jollella on rahat tiukalla, rakkauselämä vaiheessa, ahdisteleva exä, mulkku pomo ja unelmat jääneet todellisuuden ja aikuisuuden jalkoihin. No niin, kättä ylös kaikki, jotka ovat samassa jamassa, ovat joskus olleet tai tuntevat jonkun, joka on juuri nyt. Kiitos, voitte laskea kätenne.

J. Pekka Mäkelä on onnistunut kaivertamaan suomalaisuuden marmorista tunnistettavan ja sympaattisen päähenkilön, jonka nahkoihin on mukavan yksinkertaista asettua.

Jollen letarginen lähiöapatia alkaa hajota eräiden tupareiden jälkeen. Kohtaaminen parin vanhan bändikaverin kanssa alkaa lämmitellä uudelleen musiikin kutsua, ja Jollen mielipiteet ja ajatuksen neduista saattavat hänet kohtaamaan yhden noista mysteerisistä olennoista, ja varsin omalaatuisella tavalla. Lopulta nuo kaksi asiaa kietoutuvat toisiinsa ja kiskovat lukijan suorastaan shamanistisiin syvyyksiin.

Kirjan alku vaikutti oudolta valinnalta. Siinä Jolle fiilistelee sitä, miten jokin imaginäärinen elämäkerturi olisi saattanut kertoa hänen elämästään. Kolmisenkymmentä sivua bänditriviaa, julkaisuhistoriaa ja sotkuisia ihmissuhteita. Juuri sellaista kamaa, jota Wikipedia on täynnä. Se tuntui oudolta, ellei jopa epäonnistuneelta, ratkaisulta esitellä menneitä tapahtumia. Sitten tietenkin minut todistettiin vääräksi.

En sano, että oli puuduttavaa lukea Jollen lyhyt muusikkohistoriikki, mutta se ei tuntunut erityisen antoisalta. Ratkaisuna se oli kuitenkin täysin oikea. Sen jälkeen ei kertaakaan tarvinnut keskeyttää kerrontaa vain taustan valottamisen vuoksi. Kun kaksi ihmistä tapasi, heidän ei ollut tarpeen keinotekoisesti kertoa aiempia toimiaan lukijalle dialogin sisällä ja kun joku kolmas henkilö mainittiin, tämän merkitys kummallekin keskustelijalle oli päivänselvää. Samaa tekniikkaa käytettiin myös kuvaamaan mitä tapahtui silloin, kun nedut tulivat ja iso luuta lakaisi. Yhtäkkiä lukija tiesi tämän uuden maailman historian kaikki tarinan kannalta merkitykselliset seikat.

Musiikin tärkeys Mäkelän fiktiossa ei ole missään muussa teoksessa niin framilla kuin Neduissa. Se on kertakaikkisen kantava voima, jonka avulla palataan nuoruuteen, kommunikoidaan toisen lajin kanssa ja sukelletaan ihmismielen salattuihin syövereihin. Itse en ymmärrä musiikkia. En osaa myöskään piirtää, mutta ymmärrän, miten kynä kulkee paperilla ja muodostaa kuvan. Musiikista en ymmärrä, miten se syntyy, vaikka mielelläni sitä kuuntelenkin. Silti tarinaan uppoutuessani musiikin luominen tuntui luontevalta ja luonnolliselta. Melkein teki mieli alkaa tutkia musiikin perusteita.

Kirjan loputtua jäljelle jäi halu nähdä nedujen paluun aiheuttamien vaikutusten koko laajuus, paljon Suomen Korsoa laajemmalti, ja häijy hinku hankkia Dystokion uusin albumi.

(J. Pekka Mäkelä on kunniavieraana scifitapahtumassa Turconen, 22.9. Turussa, sekä vuoden 2013 Finnconissa.)

Fantastinen matkaopas – Mordor

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Tieteistarinat ja fantasiat antavat meille loistavan tilaisuuden matkata kaukaisiin galakseihin ja mystisiin maailmoihin mielikuvituksen siivin. Ja niin sen kuuluukin olla. Moni toivoisi pääsevänsä näkemään nuo kiehtovat paikat omin silmin ja kuten ihmisillä on usein tapana, tätäkään toivetta he eivät ajattele loppuun asti.

Siltä varalta, että joku joskus jossain onnistuu kiristämään lampunhengeltä maagisen matkalipun tai rakentamaan ulottuvuuksien välisen teleportterin ja päättää lähteä elämänsä (luultavasti viimeiselle) lomamatkalle, on heille hyvä olla jonkinlainen varoittava opas joistakin vähemmän hohdokkaista tai suorastaan hengenvaarallisista kohteista.

Kohde: Mordor
Yleiskuvaus: Sauronin hallitsema örkkilä, jonne aurinko joko ei paista tai ei ainakaan haluaisi paistaa.
Lähde: Taru sormusten herrasta, J.R.R. Tolkien

Historia: Kolmannen ajan loppupuolella Mordor oli saavuttanut pysyvän maineen Keskimaan viheliäisempänä nurkkana. Tuo Morgothin luoma, tulella ja tuhkalla päällystetty korkeiden vuorijonojen suojaama alue oli saanut toimia Sauronin pesäpaikkana vuosia muutamin katkoin vallastasyöksemisten takia. Vähän niinkuin Silvio Berlusconi Italiassa, paitsi että Sauronilta puuttui syytesuoja.

Nähtävyydet: Huomattavin paikka Mordorissa on Tuomiovuori, jonka nimi jo kertoo paljon. Itseasiassa kaiken tarvittavan. Jos on joskus halunnut moikata aktiivista, pahansuopaa tulivuorta tosi läheltä, tämän parempaa tilaisuutta ei tule. Unohtaa ei sovi myöskään Sauronin omaa vartiotornia Barad-dûria, jota rakennettiin kuusisataa vuotta. Tämä saattaa jo Egyptin pyramiditkin häpeään ja tällä kertaa ei tarvitse spekuloida muukalaisteknologian osuudella, sillä rakentamisessa käytettiin täysin autenttista orjatyövoimaa.

Ruoka ja juoma: Sauronin sotajoukkoihin kuuluu örkkien lisäksi etelästä ja idästä tulleita ihmisiä, joten sopivaa ravintoa on mahdollista löytää. Mordorin eteläisessä osassa sijaitsee Núrn, joka on toistuvan tuhkasateen vuoksi edes jossain määrin hedelmällistä viljelysmaata. Vaikka kukaan ei ole koskaan kehunut Mordorin keittiötä kulinaristisista voitoista, voi ekotietoinen matkailija lohduttautua sillä, että kaikki on varmasti luomua. Oma asiansa on, suostuuko verenhimoiset ja muutoinkin korruptoituneet sotajoukot jakamaan ruokansa muukalaisten kanssa. Varminta onkin ottaa mukaan omat eväät tai etevä varas. Kuten hobitti.

Loppupäätelmä: Väkivaltaisten sotilaiden suuren keskitiheyden vuoksi Mordoria ei voi suositella satunnaiselle matkailijalle. Extreme-turistienkin kannattaa ottaa huomioon paikan isännän pohjaton pahuus, josta johtuen kattavan matkavakuutuksen saanti voi olla hankalaa. Lisäksi Sauronin silmä antaa aivan uuden määritelmän valvontayhteiskunnalle jopa siinä määrin, että ainoastaan paljastelusta kiksinsä saavien kannattaa harkita Mordoria kuherruskuukautensa kohteeksi. Myöskään vessakäyntien yksityisyyttä ei voi pitää taattuna.