Routakoto

Anne Leinonen puuttui blogissaan aiheeseen, josta minunkin on pitänyt sanoa sananen. Kyseessä on Atorox, vuosittain jaettava palkinto parhaalle scifinovellille. (Extrapoloikaa itse tuohon lausahdukseen aikavälit ja muut genret.) Sillä nythän on niin, että Atorox on kriisissä!

Historiaa

Kun Atorox perustetiin, kotimaisia spefinovelleja ei julkaistu aivan hillittömästi. En tiedä varmaksi, miten äänestys alkuaikoina hoidettiin, mutta kaikenkaan julkaistun lukeminen ei ollut kovin iso nakki. Jossain vaiheessa joka tapauksessa otettiin tavaksi, että fandom, kaikki lehtien lukijat ja aktiiviset sf-fanit, ehdotti kollektiivisesti tekstejä ehdokaslistalle ja raatilaiset sitten lukivat nämä helmet.

Vietin ensimmäistä hallitusvuottani TSFS:n riveissä, kun koitti Finncon 1997 Helsingissä. Siellä jaettiin tietenkin Atorox ja sen jakoa oli organisoimassa ensikertalainen, ehkä siksi että ensikertalaisia hallituskokoonpanossa oli 8/10. Valitettavasti oli käynyt niin, että fandomin ehdokasasettelusta johtuen jokin tietty, joidenkin hyväksi kokema novelli oli jäänyt POIS ehdokaslistalta ja TSFS sai kritiikkiä siitä, että Atorox-vastaava ei ollut korkeimman omakätisesti sivuuttanut protokollaa ja nostanut listalle tuota nyt unohduksiin painunutta helmeä. Atorox oli kriisissä!

Seurassa todettiin, että jos aiemmin käytössä ollut toimintapa ei ollut enää luotettava, oli aika uudistaa. Luotiin esiraati TSFS:n riveistä ja jäi esiraadin vastuulle lukea aivan kaikki ilmestynyt sf-novelistiikka. Sillä mentiin hetken aikaa, kunnes Atorox joutui jälleen kriisiin! Esiraadin valintoja kritisoitiin, koska makuasioistahan saa aina riidellä.

Seuraavaksi fandomin osuutta lisättiin jälleen, vaikka esiraati pysyikin. Epäilemättä noiden aikojen jälkeen, minä nimittäin poistuin muonavahvuudesta enkä enää seurannut vellovaa Ato-keskustelua, on napistu milloin mistäkin. Atorox on aivan varmasti ollut useassakin kriisissä!

Joten historian valossa voidaan todeta, että mitä ikinä seuraavaksi tehdäänkään, tulevilta kriiseiltä ei voida millään välttyä. Tyytymättömyyttä ja parannusehdotuksia tulee olemaan aina, ja oikeusmurhiin verrattavat harha-askellukset jatkavat Atorox-paran riivaamista maailman tappiin saakka.

Nykyiset ongelmat

Joitakin esiinnousseita epäkohtia.

Milloin ilmestynyt?

Termi ”edeltävänä vuonna julkaistu novelli” ja sen käsittelytapa nykyisellään saisi jopa Tohtori Ketän hakkaamaan päätään seinään. Kunhan lehden kannessa lukee haluttu vuosiluku, sen todellisella ilmestymisajankohdalla ei ole niin väliä. Tämä aiheuttaa sen, että ehdokasasettelun umpeutuessa viimeiseksi ilmestyneillä novelleilla on ollut vain pahaisia hetkiä aikaa valloittaa lukijoiden sydämet. Tämä johtaa tietenkin siihen, että viime metreillä ilmestyneet hyvätkin novellit raakkautuvat pois.

Tähän järjettömyyteen lähdettiin joskus aikanaan, kun Aikakone ilmestyi väärällä puolen uutta vuotta eikä kelvannut sääntöjen perusteella mukaan juuri sulkeutuneelle Atorox-keiirokselle. Tämä aiheutti kriisin! Ja sääntöjä höllättiin.

Mikä lasketaan julkaistuksi?

Osavastaus on helppo. Lehdissä ilmestyneet on julkaistu. Antologioissa ilmestyneet on julkaistu. Jotta jokaista kirjoittajafoorumilla ja blogissa ilmestynyttä tekstiä ei tarvitse noteerata, varsin fiksusti niitä ei lasketa automaattisesti mukaan. Mitta missä menee tarkka raja?

Tänä vuonna minulta mukaan hyväksyttiin ne viime vuonna blogiini kirjoittamani raapaleet, jotka oli julkaistu myös paperilehdissä, mutta ei muita. Tämä ei sinänsä kaivele lainkaan, koska en millään jaksa uskoa, että poissuljetut olisivat pärjänneet yhtään paremmin kuin noteeratutkaan. Ainutkaan ei mennyt ehdokaslistalle ja hyvä niin. En sano etteikö raapale voisi sinne päästä, mutta laadun pitää olla parempi kuin viime vuoden töilläni.

Se, mihin puutun, on että vain blogissa julkaistuja raapaleitani ei TSFS:n hallituksen päätöksellä laskettu julkaistuiksi lainkaan. En väitä, että päätös oli väärä, mutta väitän, että kokonaistilannetta ei varmaankaan pohdittu kovin syvällisesti. Ainakaan minulle ei ole vielä kerrottu, mitkä ovat ne tarkat periaatteet ja pelisäännöt, joilla mennään.

Verkkolehdet, kuten Kultakuoriainen ja Usva, lasketaan. Aikanaan Kuopion sf-seuran Kalaksikukko siirtyi paperilehdestä nettiin ja se laskettiin. Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta millä perusteella näin tehdään? Verkkolehdillä on vastaavat toimittajansa, se voisi olla hyvä kriteeri. Jos vastuun kantava portinvartija hyväksyy tekstin, se lasketaan julkaistuksi. Tämä ei kuulosta lainkaan hullummalta osasäännöltä.

Vaan entäpä omakustanteet? Onko sillä väliä, maksaako antologian viulut joku yksityishenkilö omasta kukkarostaan vai saadaanko mesenaatiksi jokin paikallinen sf-seura? Onko antologia uskottavampi, jos sillä on ulkopuolinen kustantaja? Määrääkö rahan lähde?

Mikä lasketaan omakustanteeksi? Toimittaja voi joka tapauksessa niin halutessaan sisällyttää omankin tekstin antologiaan. (Mitä en siis kritisoi lainkaan.) Eroaako tästä suuresti se, että joku julkaisee vain omia tekstejään sisältävän antologian, jonka vielä maksaa itse? Jos maksaa, verkkotila on halpaa tahi ilmaista.

Nykyisillä säännöillä tänä vuonna blogissani julkaisemani raapaleet eivät kelpaisi, kun eivät kelvanneet viime vuonnakaan. Teknisesti voisin tilata ISBN-numeron, 31.12. taittaa koko raapalemassan pdf-kirjaksi ja saattaa omakustanteisen antologiani maailmaan. Näin olisin julkaissut 366 raapaletta vuonna 2012. Jakelu olisi toki sama kuin jo nyt, eli blogistani löytyisi. Onko blogiraapaleiden ja pdf-raapaleiden strateginen ero ISBN-numero? Onko tosiaan niin, että toinen tapa (pdf) noteerattaisiin ja toinen (päivittäinen blogipostaus) ei?

Raapaleitani en sure, vaikka joukossa on hyviäkin. Olisi ylipäätään julmahkoa lyödä esiraadin nenän eteen 366 lyhäriä, joilla ei juuri mahkuja olisi, mutta jotka olisi pakko kahlata läpi.

Mutta mitäpä jos tuottaisin pidempiä novelleja blogiini? Tätä vaihtoehtoa nimittäin pidin reaalisena vielä alkuvuodesta. Pitäisikö nähdä ylimääräinen vaiva perustaa oma verkkolehti omille teksteilleni, jotta ne noteerattaisiin? Olisinko silloin vastuullinen portinvartija, vaikka läystäkkeet julkeita omakustanteita olisivatkin? Tätä murehdin enemmän ennen kuin huomasin, mitä tahtia oikeasti tuotan novelleja ja mihin kaikkiin paikkoihin niitä voi tarjota. Näyttää siltä, että novellien julkaisu blogissa ei ole ehdoton edellytys sille, että saisin tekstejäni julki. Itse olen nyt enemmän enää periaatteelisen kysymyksen äärellä, joka koskettaa henkilökohtaisesti korkeintaan hipaisten.

Mutta entä muut kirjaltajat? Joku voi tuottaa hyvää kamaa suoraan massojen luettavaksi omaan blogiinsa, sellaista legendaarista settiä, jota lukee kiihkeän sense of wonderin vallassa. Hautuuko nettiareenalla seuraava oikeusmurha ja Atorox-kriisi, kun tajunnan räjäyttävä ja laajalti luettu novelli jää koko prosessin ulkopuolelle vain siksi, että mukana ei ole paperia ja/tai ISBN-numeroa?

Mikä siis lasketaan julkaistuksi ja miksi? Tähän minulla ei ole itseänikään tyydyttävää vastausta.

Ketä kiinnostaa?

Anne oli huolissaan Atoroxin arvostuksesta. Tämä yllätti minut, mutta ilmeisesti tosiaan ehdokaslistan läpilukevien ja ääniä antavien raatilaisten määrä on pieni. Tämä oli yllättävää. Oma täysin hihasta repäisty väitteeni on, että tähän on osaltaan tultu, koska asiasta ei ole puhuttu.

URS-antologian Huomenna ne tulevat julkkareissa yritin hieman kysellä Atorox-vastaavalta ja toiselta asiasta tietävältä, että millä ehdotusmäärillä ehdokaslistan peränpitäjät olivat listalle päässeet. Suoraa vastausta en saanut, joskaan en ymmärrä, miksi sellaista asiaa pitäisi salailla. Vältytäänkö nolostumiselta ja häpeältä, jos esitettyyn kysymykseen kieltäydytään vastaamasta? Puheista ja katseista vedin itse sen johtopäätöksen, että tiedustelemani luku oli kolme. Todellinen luku on siis edelleen, tietääkseni, salaisuus, mutta oma arvioni on kolme (3). Se on se totuus, johon nojaan, kunnes kuulen virallisista lähteistä jonkin muun luvun.

Kärjessä epäilemättä tykittää suuremmat äänimäärät, mutta listalle voi päästä jo sillä, että häätää parisuhteen toisen puoliskon, toisen vanhemman ja lapsen kummin ehdottamaan omaa tekstiään. Näin on tietääkseni tehty, ja mikäs siinä. Toivottavaa tietenkin on, että ehdotuksen taustalla on edes ehdottajan oma vakaumus siitä, että ehdotettava novelli on hyvä. Roskaahan ei kukaan listalle toivo, se vain syö sitä loppuakin uskottavuutta. Mutta ainahan yhden roska on toisen aarre.

Ratkaisuja

En omaa sen jumalaisempaa viisautta kuin kukaan muukaan, mutta lyön pöytään joitakin ratkaisuehdotuksia. Niiden meriitit tai niiden puutteen jätän asioista päättävien punnittaviksi.

1. Vuodenvaihde on ehdoton deadline. Julkaisupäivämäärä riippuu puhtaasti siitä, milloin pdf (tai vastaava) verkkoon tuubataan, ja painetuilla lehdillä se, milloin lehti on TSFS:n postilaatikossa.

2. Esiraadin työ, jos esiraatia vielä käytetään, jatkuu halki vuoden. Kun uusi julkaisu tulee, eriraati lukee ja ruotii sen. Näin kerralla iskevä luku-urakka ei ole epäinhimillinen.

3. Julkaistujen tekstien listaa ylläpidetään samaa tahtia, koko vuoden ajan, eikä koota vasta vuodenvaihteen jälkeen. Kirjoittajat voivat helposti tarkistaa, onko heidän tekstinsä noteerattu julkaituksi. Olennaista obskuurimpien julkaisukanavien kanssa. Samalla toisistaan eroaa selvemmin ehdokasasettelu (jatkuva prosessi) ja äänestys (kertarysäys).

4. Laaditaan tarkat, yksiselitteiset säännöt siitä, mikä lasketaan julkaistuksi tekstiksi.

Rajatapauksissa (tällä hetkellä verkkojulkaisut) jokin seuraavista voisi riittää:
– Kirjoittaja itse ilmoittaa tekstinsä Atorox-vastaavalle ”julkaistuksi”. Näin palautteita kaipaavat tekstit (esim. kirjoittajafoorumeilla) voidaan jättää huomiotta ja luettavaksi tarkoitetut voidaan huomioida.
– Foorumin, blogin tai vastaavan omistaja, toimittaja tai vetäjä voi ilmoittaa tekstejä ”julkaistuiksi”. Ns. ilmiselvissä tapauksissa kuten Usva ja Kultakuoriainen ilmoitusta ei tarvita, onhan niillä lehtinä ISSN-numerot.
– Blogin pitäjä voi ilmoittaa, mitkä omista teksteistään katsoo ”julkaistuiksi” ja mitkä ovat sormiharjoituksia, jotka voidaan ohittaa.

En tiedä onko mikään noista ranskalaisista viivoista aukoton tapa, mutta kelpaa ehkä jatkokehitykseen.

5. Mediaa kiinnostaa raha. Kehitetään keino X (lahjoitukset, avustukset) ja liitetään Atoroxiin 500 tai 1000 euron lisä palkintopystin kylkeen. Median kiinnostus herää varmasti, ja eiköhän kirjoittajia ja muutakin fandomia ala kiinnostamaan ihan eri tavalla.

Summa summarum

Atorox on Turun Science Fiction Seuran jakama tunnustus, jolla on suuri arvostus spekulatiivista fiktiota kirjoittavien keskuudessa. Tuota arvostusta on hyvä vaalia ja, jos mahdollista, kasvattaa. Toisaalta TSFS on tunnustuksen organisoiva taho, jonka päätösten mukaan eletään. Epäilemättä hallituksessa, edelleen, käydään joka vuosi keskustelua myös Atoroxiin liittyvistä seikoista. Muutoksia tehdään tarpeen mukaan, yleensä kun niskassa on jälleen uusi kriisi.

Toivon, että omalta osaltani onnistun tarjoamaan tässä kirjoituksessa raakamateriaalia jatkokehitykseen, jotta Atorox voi matkata pystyrobottipäin kohti tulevia kriisejä.