Piha ilman sadettajaa
Olen tehnyt halkoja jo pari tuntia. Kasa pölkyn vieressä kipuaa vaarallisiin mittoihin. Klapit voisi kantaa liiteriin, mutta yksin siinä menee ikä ja terveys. Päätän turvautua lapsityövoimaan.
”Milla! Meri! Tulkaahan auttamaan.”
Napiseva apu saapuu. Puut alkavat siirtyä sisätiloihin, mutta vauhti ei huimaa päätä.
”Isi, minuun osui pisara”, Milla sanoo.
”Täällä sataa”, vahvistaa Meri.
”Kaikki puut on vietävä, ei niitä kastumaan jätetä. Jos pidetään kiirettä, ehkei kastuta itsekään.”
Se tehoaa ja kolmistaan raijaamme klapit paikoilleen ennätysvauhtia. Koko ajan pisaroi hieman. Kun urakka on ohi, Meri käy etupihalla. Ja tulee pian takaisin.
”Milla, missä meidän sateentekijä on?”
Minun taitaakin olla aika hipsiä tieheni.
Routakoto 
Hii! Isä on oppinut hyödyntämään tyttöjen keksintöjä! On tätä odotettukin! =)