Numeroasema
Tyhjät kanavat kohisevat kuulokkeissa. Voisin jättää säätimen paikoilleen, mutta haluan etsiä oikean aseman joka kerta uudestaan.
Kiihdyn, kun surina jälleen täyttää äkillisesti pääni. Muille se on tuntemattoman summerin surahtelua, mutta minä tiedän sen todellisen merkityksen.
Asema on lähettänyt yhtä kauan kuin tässä maailmankolkassa on ollut vastaanottimia. Ensimmäinen tiedossa oleva havainto on vuodelta 1901. Lähetys on jatkunut siitä saakka tauotta, kolmea hyytävää poikkeusta lukuunottamatta.
Joskus surahtelun taustalla kuuluu venäläisääni, joka luettelee numeroita. Tiedän aina etukäteen, mikä on seuraava numero. Tiedän myös, mikä on viimeinen numero. Se, jota ei lausuta.
Itken ja nauran valottomassa huoneessani. Tänään. Tänään koko maailma kuulee viimeisen numeron.
Routakoto 
Avainsanat ovat ehdottomasti novellin pelottavin osuus. Kääk!
”Käännyin nurkan ympäri ja suoraan edessäni seisoiUVB-76, joka ojenteli kalmaista MDZhB:ta kaulaani kohti…” Hmm, tuossa voisi olla jotain.