Aihearkisto: Fiktio

Raapale 161 – Takahuone (9.6.)

Takahuone

”Hei Jerome, vittu vauhtia nyt.” Loggaan mechavirtuaalista, kun Harrison hakkaa minua sääreen Ak-47:n piipulla. Takahuone on lähes pimeä ja savuinen. Jossain lähellä joku oksentaa ja joku nai. Minua kuvottaa ajatus, että se olisi yksi ja sama henkilö.

Tarkistan Lundhallin tilan. Iho on kylmä, pupillit eivät vastaa valoon. Pulssi on päin helvettiä. ”Seuraava satsi voi viedä hengen”, varoitan.

”Paskan väliä, meillä on homma”, Christy huomauttaa sohvalta ja osoittaa minua tupakallaan. Tomodachin käärmelogo luikertelee hänen paljaiden rintojensa välistä ja sihisee. ”Lund waree, sinä pidät hänet aineissa.”

Työnnän neulan Lundhallin silmään ja ruiskutan Violettia yhden annoksen. Ohimoon työntyvä valokaapeli sykähtelee.

Loggaan takaisin peliin.

Raapale 160 – Taksi (8.6.)

Taksi

”Minne?” taksikuski kysyy. Vedän oven kiinni ja pysähdyn miettimään. Minulla oli suunnitelma, olen siitä varma, mutta nyt en enää tiedä.

Pohdin asiaa pitkään, ennen kuin päätin lähteä. Tein sen. Sanoin mitä olin aikonutkin. Osasin odottaa kyyneleitä ja vihaa. Otin ne vastaan ja suljin oven. Nyt kun olen vapaa menemään, istun taksissa saamatta sanaa suustani.

Käteni tärisevät. Pääni tuntuu kevyeltä, liian kevyeltä. Mahaani myllertää etäisesti ja ihoani pistelee. Tältäkö vapaus tuntuu?

Tarvitsen nyt etäisyyttä. Minun piti mennä hotelliin, kunnes saisin asiani järjestykseen. Saisin aikaa miettiä. Nyt haluan vain pois. Kauas pois.

”Avaruussatamaan, planeettainvälinen terminaali”, vastaan.

”Minne olette matkalla?”

Hymyilen. ”Minne vain.”

Raapale 159 – Ero (7.6.)

Ero

”Minä en voi enää elää näin”, hän päättää puheensa. Tuijotan ikkunasta ulos enkä katso häntä kohti. Pelkään, että näyttäisin, miten syvään tämä kaikki iskee. Pala kurkussa tuntuu suurenevan ja estävän sanat jo etukäteen.

”Kuulitko sinä?” hän kysyy, vaikka tietää hyvin että kuulin. Kohautan olkapäitäni vihaisesti. Saan siitä voimaa, riittävästi voimaa koota itseni. Käännyn ympäri.

”Me olemme eläneet yhdessä neljä vuotta.” Ääneni kuulostaa heikolta ja anovalta.

”Olemme kasvaneet erillemme”, hän sanoo.

”Me emme voi kasvaa erillemme!” huudan. ”Me olemme klooneja! Me olemme sama!”

”Olimme sama.” Hän asettaa käden hellästi poskelleni. ”Nyt minä olen minä.”

Seison edelleen ikkunassa, kun hän astuu taksiin.

Fantastinen matkaopas – Sunnydale

Matkaopas kauas pois tai miksi sinne ei pitäisi edes mennä

Kohde: Sunnydale
Lyhyt kuvaus: Idyllinen amerikkalainen pikkukaupunki, jossa on kaksitoista hautausmaata. Yksi 3200 asukasta kohden. Jokainen on täynnä.
Lähde: Buffy, vampyyrintappaja, Joss Whedon

Historia: Jo ammoisina aikoina paikassa, joka myöhemmin tunnettiin Californiana, sijaitsi Helvetinsuu. Suun ehdottomasti merkittävin ominaisuus on sen kyky vetää puoleensa vampyyrejä, demoneja ja muita ihmisen terveydelle haitallisia epäelämänmuotoja. Siksi voidaankin perustellusti kyseenalaistaa viisaus rakentaa kaupunki juuri sen päälle. Myöhempien vuosikymmenien väestöongelmaa ajatellen kyseessä oli kuitenkin varsinainen peliveto. Mikään ei pidä urbaania populaatiota aisoissa yhtä hyvin kuin hirviöiden jatkuvasti suorittama apuharvennus.
Kaupungin perusti 1800-luvun lopussa Richard Wilkins, joka on eri vuosikymmeninä ehtinyt hoitaa pormestarin virkaa useampaan otteeseen. Kuolemattomuuden hän hankki jopa amerikkalaisin standardein mitaten varsin epäeettisin keinoin – vastineeksi hän perusti kaupungin Helvetinsuun päälle demonien 24/7-buffetiksi.
Ainoa teurastamoakin vaarallisempi asia on sotatanner ja sellainen Sunnydalesta tuli vampyyrintappajan muutettua kaupunkiin. Hänen myötään riski törmätä pirullisen älykkäisiin vampyyreihin, liipasinherkkiin armeijayksiköihin tai megaluokan paholaisiin kaupunginrajojen sisällä nousi parin eksponenttiyksikön verran.

Nähtävyydet: Gooteille ja emopennuille Sunnydale on paratiisi kaikkine kalmistoineen, joissa nähtävää riittää joka hautakiven takana. Kauniita patsaita, jylhiä kryptia sekä laaja valikoima epäkuolleita. Missään muualla HIM-faneille ei tarjoudu yhtä traagisia olosuhteita päästä hengestään.
Puistoja löytyy moneen makuun. On vampyyripuistoa, ihmissusipuistoa, demonipuistoa, hullutiedemiespuistoa. Tosin kartoissa saatetaan käyttää hämäävästi muita nimityksiä, kuten Weatherly Park ja Nelson Park.
Maanalaisessa, salaisessa sotilastukikohdassa ei järjestetä kiertokäyntejä, mutta puolidemoniksi muuttumalla voi päästä tutustumaan ainakin tukikohdan selliosastoon ja leikkaussaliin.

Ruoka ja juoma: Huolimatta siitä, että Doublemeat Palace on Sunnydalen tunnetuin pikaruokala, siellä on usein tilaa, tilaa. Hampurilaisissa käytettävän lihan koostumus on salainen, mutta tiettävästi ihmisravinnoksi kelpaava.

Loppupäätelmä: Kaupunkiin voi saapua bussilla, junalla tai lentäen, mutta lähtö tapahtuu vain ja ainoastaan epäluonnollisen poistuman kautta.

Fantastinen matkaopas – Mos Eisley

Kohde: Mos Eisley, Tatooine
Lyhyt kuvaus: Hunsvottien ja laittomuuksien pesäpaikka, joka jää vain karvan verran Detroitin murhaluvuista.
Lähde: Tähtien sota

Historia: Tatooine oli legendojen mukaan joskus aikoinaan vehreä planeetta, jonka asujaimisto ei lotkauttanut kuuloelintään aavikoitumisvaroituksille. Asia kismittää heidän jälkeläisiään hiekkakansaa ja jawoja vielä nykyäänkin siinä määrin, että aihetta ei kannata ottaa esiin illallispöydässä heidän kanssaan. Todellinen mutta vähemmän tunnettu syy rajuuhkoon ilmastonmuutokseen oli kapina muinaista Rakata-imperiumia vastaan, joka osoittautui huonoksi häviäjäksi. Tatooine jätettiin rauhaan kunhan kiertoratapommitus ensin oli höyrystänyt valtameret. Merinäköalakiinteistöjen hinnat eivät koskaan toipuneet.
Vuosituhansien jälkeen tehokkaan ja moraalisilta arvoiltaan arveluttavan markkinointipuheen jälkeen joku jossain päätti perustaa kaksoisaurinkojen korventamalle planeetalle joukon kosteusfarmeja, minkä jo termistöä tarkastellen pitäisi kuulostaa suboptimaaliselta investoinnilta. Koska historia kärsii jatkuvasta amnesiasta, se toistaa itseään aika ajoin ja uudisraivaajajoukko toisensa jälkeen saapui tälle hiekkaplaneetalle vain lähteäkseen lipettiin saatuaan tarpeekseen Vuoden rusketus -palkinnoista.
Nykyinen asujaimisto saapui vaiheittain viimeisen sadan vuoden aikana. Tämän projektin suunnitelmallisuutta kuvaa se, että ensimmäiset siirtolaiset tekivät pakkolaskun. Sille paikalle nousi aikanaan Mos Eisley. Planeetan pääkaupungiksi tituleeratun womp-rotankolon he nimesivät alkuperäisen kotimaailmansa Bestinen mukaan, mutta vallitseva nimeämiskäytäntö muuttui kaihoisasta groteskiksi Fort Tuskenin verilöylyn aikaan. Turistin kannattaakin harkita vielä uudemman kerran matkaa planeetalle, jonka väkivaltaisin alkuperäiskansa on nimetty tuhoamansa asutuskeskuksen mukaan.

Nähtävyydet: Lähellä avaruussatamaa sijaitsee Chalmunin Cantina, jonka teknorasistinen syrjintäpolitiikka pitää vakoiludroidit ulkona. Tämä onkin ehdottoman välttämätöntä asiakaskunta huomioiden, sillä huomattava määrä laittomia aseita ja narkoottisia mausteita vaihtaa omistajaa juottolan seinien sisällä. Musiikista vastaa pelivelkaorjuudessa raatava Bith-bändi Modal Nodes ja nuoteista nauttiessaan uhkapelaavan turistin onkin hyvä muistaa pitää kiinni edes paluulipustaan. Tatooine kun ei välttämättä ole kiva paikka vierailua ajatellen, mutta nalkkiin jääminen tälle tomupallolle on verrattavissa Sarlaccin ateriaksi päätymiseen.
Toinen maineekkaampi ravintola on syöksylaskun tehnyt avaruusalus Dowager Queen, jonka matkustajat perustivat ensi Eisleyn ja sittemmin myös Bestinen. Ilmeisesti jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, kuinka epäonnistunut projekti Mos Eisley tulisi olemaan ja kaikki vähääkään fiksummat menivät muualle.
Hyvät ideat kopioidaan aina. Joskus myös huonot ideat, kuten rahtialus Lucky Despot osoitti. Kapteenin menetettyä rahansa katastrofaalisessa yrityksessä myydä hydromech-droideja Tatooinen asukkaille hänen aluksensa muunnettiin hotelliksi ja kasinoksi. Voidaankin esittää perusteltu oletus, että useamman kuin yhden aluksenraadon käyttäminen rakennuksena heijastelee asujaimiston alitajuista halua vain nostaa kytkintä ja jättää koko rauhaton santapallo taakseen.

Ruoka ja juoma: Vinkki ruokailijalle: Jos lihasta ei kerrota mitä se on, se on womp-rottaa. Paikallisten puheiden perusteella womp-rotan maussa ei ole mitään vikaa, mutta se johtuu luultavasti vain siitä, että heille on kehittynyt epäterve kunnioitus sellaista ruokaa kohtaan, joka yksi yhtä vastaan matsissa luultavammin päätyy syömään metsästäjänsä kuin toisin päin. Ainoa alkoholiton juoma on sininen maito. Tuoteselosteen mukaan se tulee banthasta, mutta miten mikään voisi olla niin sinistä ilman atsovärejä?

Loppupäätelmä: Tatooine yleisesti ja Mos Eisley erityisesti tarjoaa niin suuren repertoaarin hengenlähtötavoille, että kohdetta kannattaa suositella vain itsensä lopettamista vakaasti harkitseville. Hautajaiskulutkin jäävät minimaalisiksi, siitä pitää planeetan jokseenkin aggressiivinen fauna mieluusti huolta.

Fantastinen matkaopas – Kronos

Kohde: Qo’noS (Kronos)
Lyhyt kuvaus: Klingonien imperiumin päämaailma. Tunnetaan myös nimellä Klinzhai eli ”paikka jossa todennäköisimmin saa d’k tahgin selkäänsä pystyyn”.
Lähde: Star Trek, Gene Roddenberry (joka käytännössä on Trek-versumin Walt Disney)

Historia: Kronoksen vuosissa mitattuna Klingonien olennainen historia mahtuu kutakuinkin yhteen vuosituhanteen. Ensimmäiseksi merkittäväksi historialliseksi tapahtumaksi voidaan katsoa, klingoneille erittäin sopivasti, valtiopäämiehen tappo. Varsin epäsuosittu tyranni Molor, ilmeisesti vastakohtana suosituille tyranneille, kohtasi loppunsa legendaariseksi nousevan Kahlessin bat’lethin kärkeen seivästettynä. Sittemmin noita aseita on tuotettu miljoonia ja heikkotasoisia replikoita kaupataan vihjeettömille turisteille ylihintaan tänäkin päivänä.
Siitä lähtien on ollut kovasti muodikasta olla soturi ja elää lähinnä taistelua varten. Ainut takapakki tällä tiellä sattui vuonna 2293, kun Kronoksen kuu Praxis räjähti tehden planeetan otsonikerrokselle parissa sekunnissa sen, mihin freoneilta paloi muutama vuosikymmen. Klingonien oli pakko hieroa rauhaa entisen vihollisensa Federaation kanssa ja mikä vielä pahempaa, sallia McDonaldsin avaaminen pääkaupungissa.

Nähtävyydet: Kronos on supermannersyklissään sopivasti yhden maamassan tilanteessa. Tämä helpottaa matkailijan liikkumista vaikkapa polkupyörillä. Vierailuajankohta on tosin valittava huolella jyrkän ratakallistuman vuoksi, sillä leppeän lounatuulen voi hyvinkin korvata pakkanen, joka jättää Rura Penthen tai Siperian tanssimaan ripaskaa.
Kronoksen pääkaupunki on Qam-Chee tai vähemmän mielikuvituksekkaasti Ensimmäinen kaupunki. Yleisilme vastaa pitkälti japanilaiskiinalaista arkkitehtuuria teknofuturistisella silauksella replikantteja lukuunottamatta. Kaupungista löytyy hallintokeskus Suuri halli ja lukuisia juottoloita. Ensimmäiseen ei vierailijalla ole asiaa ja jälkimmäisiä ei voi suositella, jos ei ole suorittanut vähintään kolmatta dania missä tahansa budolajissa.
Pääkaupungin ulkopuolella suosittu kohde on No’matin luolat, joiden kuumankostea ilmasto, päihdyttyvät höyryt ja syvä meditaatio ovat jo pitkään kuuluneet klingonien MajQa-riittiin. Kulttuurihistorialliset viittaukset sikseen, tiedostava turisti tajuaa, että luvassa on keuhkojen täydeltä ilmaista pilveä.
Kris’tak-tulivuori ja Lusor-järvi näyttelevät merkittävää osaa klingonien uskomuksissa. Legendan mukaan Kahless kastoi hiuskiehkuran tulivuoren laavaan, takoi siitä itselleen maailman ensimmäisen bat’lethin ja jäähdytti sen Lusorissa. Ennen kuin kukaan pyrkii toistamaan tämän maineteon mainittakoon, että tarujen mukaan klingonit myös tappoivat kaikki jumalansa, koska niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Tarkoitus on sanoa, että ihan kaikkea ei turistinkaan pidä uskoa ja joskus kannattaa pitäytyä valokuvien ottamisessa.
Planeetan ainoaa mannerta ympäröi Gatan-meri. Kunhan kulkee riittävän kauan suoraa linjaa, rannan löytää aina. Samaa ei valitettavasti voi luvata jäätelökioskeista.

Ruoka ja juoma: Kun pitää mielessä miltä klingoni näyttää, miten se käyttäytyy ja miltä se haisee, saa jo varsin hyvän kuvan Kronoksen keittiön parhaimmasta tarjonnasta. Vaikka ihmisen ja klingonin ruoansulatus ovat samankaltaisia ja mikä on myrkkyä yhdelle on luultavasti myrkkyä myös toiselle, kannattaa aina katsoa mitä aikoo haukata. Ja olla nopea, sillä joskus ruoka voi yrittää haukata ensiksi.
Moni ruokalaji pohjautuu tavalla tai toisella vereen, kuten rokeg-veripiiras, targin sydän ja veriviini. Siltä varalta, että joku uskalikko aikoo mainittua piirasta maistaa, jätämme kertomatta mitä rokeg tarkoittaa. Targin sydämen puolestaan uskotaan antavan syöjälle rohkeutta. Tilanne on hieman redundantti, sillä jo sydämen syönti itsessään vaatii melkoista rohkeutta. Ja jos edellämainittu ei vielä vakuuta, gagh vakuuttaa. Klingonien suurta herkkua on lautasellinen käärmematoja. Mitä tuoreempaa, sitä parempaa, ja tässä tuoreella tarkoitetaan kiemurtelevan eläväistä. Jos et tunne gaghin poistuvan ruumiistasi, annos oli ala-arvoinen.

Loppupäätelmä: Qo’noS tarjoaa todellisen kulttuurielämyksen. Kyseyisen kulttuurin erityispiirteistä on tosin syytä olla syvästi tietoinen, sillä mitään ei ole niin helppo loukata kuin klingonia ja mikään ei lyö niin lujaa kuin loukattu klingoni.

Raapale 158 – Vanhaa rautaa (6.6.)

Vanhaa rautaa

”Se on nyt tutkassa.” Seuraan avaruusromun matkaa ruudulla ja säädän pyydystimen valmiiksi.

”Saakelin aussit”, Thompson kiroaa. ”On niillä otsaa.”

”Ei se ole varmaa, että nämä satelliitit ovat australialaisten”, huomautan.

”Kuka muukaan käyttäisi eteläistä Molnija-rataa? Chilekö? Vai onko minulta mennyt ohi tarinat Argentiinan loisteliaasta avaruusohjelmasta?”

En vastaa, vaan keskityn. Nappaan romun tarraimella ja hilaan sen sisään tutkittavaksi.

”Aussilainen, saatpa nähdä”, Thompson sanoo ja suuntaa ruumaan. Menen perään.

Kappale on osittain metallia ja selvästi keinotekoinen.

”Se on täysin säteilyn nakertama”, sanon.

Thompson skannaa satelliittia. Data valuu analyysiohjelmistoon. ”Tulosten mukaan tämä tekokuu on viisikymmentätuhatta vuotta vanha.”

Hymähdän. ”Sitten se ei voi olla aussien.”

Raapale 157 – Paha uni (5.6.)

Paha uni

Istun selkä pallon koria vasten. Lennän korkealla. Näen vain taivaan jäätävän sinen. Silti joku on takanani. Tunnen läsnäolon, vaikken kuule mitään. En hengitystä, en vaatteiden kahahtelua.

Tiedän uneksivani, mutta se ei vähennä välittömän vaaran tunnetta. Päin vastoin. Uneni ovat muuttuneet kiihkeämmiksi kaupungin jälkeen. Kaupunki kaupungin alla. Hiekan alla.

Kalpea nainen hymyilee kuolleilla kasvoillaan. En näe sitä, mutta tunnen sen. Hänen katseensa lävistää minut ja värisen kauttaaltani. Hengittäminen käy työlääksi. En tiedä, onko sydämeni purskahtamassa ulos rinnastani vai pusertumassa kasaan.

Vaikka tämä on unta, se on myös totta. Kuollettavan totta.

”Tulet luokseni”, kalpea nainen kuiskaa.

Tiedän hänen puhuvan totta. Taivas mustuu.

Raapale 156 – Jahti (4.6.)

Jahti

Ratsastat halki lehtometsän. Takaa-ajajia ei näy, mutta heidän radiosignaalinsa parveilevat ympärilläsi, heijastelevat peililaseistasi. Olet jo lähellä rajaa. Pysäytät yksisarvisesi ja skannaat siimestä. Lasersilmäiset kromihurtat ylittävät harjanteen kaukaisuudessa. Naurat ja kannustat ratsusi laukkaan. Loikkaatte rajan yli kuin esteradalla.

Ilma väreilee, räsähtelee. Ihosi sihisee ja ratsusi iskee kipinää. Sen jalat sulauvat yhteen ja ottavat pyöreän muodon. Pitkä, kullankeltainen tukkasi nousee pystyyn kymmeninä terävinä piikkeinä. Ohjakset venyvät sivuille ohjaustangoksi. Laskeudutte kaupunkialueelle, sinä ja moottoripyöräsi.

Vielä äsken olit kromihurttien mailla. Nyt tornitalot nousevat taivaisiin. Seinissä kirkuu neon, asvaltilla tuoksuu sade. Tämä on sinun valtakuntasi. Jarrutat kaaressa ja vedät vyökotelostasi järeän aseen.

Hurtat saavat tulla.

Raapale 155 – Tähtipelto (3.6.)

Tähtipelto

Kaukoputki on paikoillaan. Viimeinenkin kajo on jo katoamassa taivaalta, kun kuulen puhetta. Joukko ihmisiä lähestyy pellon yli.

”Tähtitaivasta katselemassa?” kysyy tummatukkainen tyttö ja kurkistaa putkeen. ”Seulaset! Miten kaunis näky.” Hän tuoksuu persikalta.

Heitä on viisi. Istun maahan heidän seuraansa, tytön viereen. ”Olemme lähdössä matkalle”, tyttö kertoo.

”Minne?”

”Kauas.”

Pimeyden rauha murentuu valoon ja huminaan. Varjostan silmiäni. Kirkas alus laskeutuu pehmeästi eteemme. Muut nousevat seisomaan ja kävelevät sitä kohti.

Tyttö tarjoaa kättään. ”Tule mukaan.”

Lähtisinkö? Jättäisin kaiken! Epäröin.

”Pian. On lähdön aika.”

Haluan tarttua käteen, haluan sielullani, mutta lamaannun. Käteni ei tottele sydäntäni.

Kyyneleinen hymy. Tyttö katoaa valoon.

Valo katoaa taivaalle.