Avainsana-arkisto: kuumailmapallo

Raapale 157 – Paha uni (5.6.)

Paha uni

Istun selkä pallon koria vasten. Lennän korkealla. Näen vain taivaan jäätävän sinen. Silti joku on takanani. Tunnen läsnäolon, vaikken kuule mitään. En hengitystä, en vaatteiden kahahtelua.

Tiedän uneksivani, mutta se ei vähennä välittömän vaaran tunnetta. Päin vastoin. Uneni ovat muuttuneet kiihkeämmiksi kaupungin jälkeen. Kaupunki kaupungin alla. Hiekan alla.

Kalpea nainen hymyilee kuolleilla kasvoillaan. En näe sitä, mutta tunnen sen. Hänen katseensa lävistää minut ja värisen kauttaaltani. Hengittäminen käy työlääksi. En tiedä, onko sydämeni purskahtamassa ulos rinnastani vai pusertumassa kasaan.

Vaikka tämä on unta, se on myös totta. Kuollettavan totta.

”Tulet luokseni”, kalpea nainen kuiskaa.

Tiedän hänen puhuvan totta. Taivas mustuu.

Viiltävä violetti

Viiltävä violetti

Ilma oli kylmää ja kävi aina vain ohuemmaksi. Hengitin rauhallisesti ja hieroin käsivarsiani. Päälläni oli vain ohut kevättakki.
Kalervo ei lämpötilasta piitannut vaan avasi lisää hanaa. Liekki paloi suurempana ja pallomme jatkoi nousuaan.
Olimme väitelleet siitä, voisimmeko tavoittaa sateenkaaren lentämällä riittävän korkealle ja oliko sen reuna terävä vai ei. Oli vain yksi tapa ratkaista asia.
Niin hullua kuin se olikin, näytti siltä kuin sateenkaari olisi tullut kohti eikä etääntynyt kuten luulin. Aloin hätääntyä, kun pääsimme sen alle. Halusin takaisin alas.
Kalervo ei koskaan jättänyt mitään puolitiehen. Asia ratkaistaisiin nyt.
Ilmapallomme hipaisi violettia ja repeytyi kahtia.
– Minä olin oikeassa, Kalervo sanoi.

(Haaste muille kirjoittajille. Etsi Facebookista tai muusta sosiaalisesta mediasta kaksi aihetta, yhdistä ne ja kirjoita niistä raapale. Viiltävä violetti syntyi siten.)