Vanhaa rautaa
”Se on nyt tutkassa.” Seuraan avaruusromun matkaa ruudulla ja säädän pyydystimen valmiiksi.
”Saakelin aussit”, Thompson kiroaa. ”On niillä otsaa.”
”Ei se ole varmaa, että nämä satelliitit ovat australialaisten”, huomautan.
”Kuka muukaan käyttäisi eteläistä Molnija-rataa? Chilekö? Vai onko minulta mennyt ohi tarinat Argentiinan loisteliaasta avaruusohjelmasta?”
En vastaa, vaan keskityn. Nappaan romun tarraimella ja hilaan sen sisään tutkittavaksi.
”Aussilainen, saatpa nähdä”, Thompson sanoo ja suuntaa ruumaan. Menen perään.
Kappale on osittain metallia ja selvästi keinotekoinen.
”Se on täysin säteilyn nakertama”, sanon.
Thompson skannaa satelliittia. Data valuu analyysiohjelmistoon. ”Tulosten mukaan tämä tekokuu on viisikymmentätuhatta vuotta vanha.”
Hymähdän. ”Sitten se ei voi olla aussien.”
Routakoto 