Avainsana-arkisto: satelliitti

Raapale 158 – Vanhaa rautaa (6.6.)

Vanhaa rautaa

”Se on nyt tutkassa.” Seuraan avaruusromun matkaa ruudulla ja säädän pyydystimen valmiiksi.

”Saakelin aussit”, Thompson kiroaa. ”On niillä otsaa.”

”Ei se ole varmaa, että nämä satelliitit ovat australialaisten”, huomautan.

”Kuka muukaan käyttäisi eteläistä Molnija-rataa? Chilekö? Vai onko minulta mennyt ohi tarinat Argentiinan loisteliaasta avaruusohjelmasta?”

En vastaa, vaan keskityn. Nappaan romun tarraimella ja hilaan sen sisään tutkittavaksi.

”Aussilainen, saatpa nähdä”, Thompson sanoo ja suuntaa ruumaan. Menen perään.

Kappale on osittain metallia ja selvästi keinotekoinen.

”Se on täysin säteilyn nakertama”, sanon.

Thompson skannaa satelliittia. Data valuu analyysiohjelmistoon. ”Tulosten mukaan tämä tekokuu on viisikymmentätuhatta vuotta vanha.”

Hymähdän. ”Sitten se ei voi olla aussien.”

Vihreä poliisi-Suomi 2020

Vihreä poliisi-Suomi 2020

Mittari lähenee vääjäämättömästi punaista ja hikoilen kuolemanpelon vallassa, kun painan hellästi jarrua alamäessä. En saata ylittää nopeusrajoitusta prosentillakaan, sillä minulla ei ole enää varaa maksaa sakkoja tässä kuussa.
Äkisti metsästä säntää tielle kettu. Kiroan ja poljen jarrua. Ketun telominen tietää ehdotonta.
Viistän senttien päästä reuna-aidasta, mutta saan ajoneuvon taas hallintaani.
Ketun takia joudun kuluttamaan bensaa enemmän kuin laskelmoin päästäkseni taas vastamäen päälle. Polttoainekiintiöni ylittyy ja mittari väläyttää punaista. Samalla kun loikkaan hidastuvasta autosta pientareelle taivaalla vaaniva kuolemansädesatelliitti lukittuu Nissanin gps-signaaliin ja auto höyrystyy atomeiksi.
Elinkautinen! Harkitsen pakoa, mutta paikannussiru niskassani ei tunne armoa. Murrun ja valahdan tienlaitaan vartomaan poliisin noutopartiota.

(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)