Aihearkisto: Fiktio

Raapale 402: Vihdoin aikaa lukea (2.1.16)

Vihdoin aikaa lukea

Uutiset olivat huolestuttavia. Kolmas maailmasota näytti väistämättömältä. Se käytäisiin luultavasti atomiasein. Ben Rhymies oli kuitenkin varustautunut huolellisesti. Hän oli hamstrannut säilykeruokaa vuosikymmeniksi eteenpäin eikä vedestäkään tulisi pulaa.

Ydinsuoja oli ongelmallisempi. Oman bunkkerin rakentamiseen ei ollut varaa. Niinpä Ben oli hankkinut itselleen työpaikan pankista. Sen kassaholvi kestäisi ehjänä.

Ihmisseuraa Ben ei kaivannut. Lukeminen riitti hänelle mainiosti. Benin silmät olivat kuitenkin huonot, joten hän tarvitsi vahvat lukulasit. Mitä jos ne rikkoutuisivat? Mistä uudet? Ratkaisu oli hankkia varalasit, etukäteen.

Sota syttyi. Ben painui kassaholviin. Hänellä oli ruokaa, juomaa ja vihdoin aikaa lukea. Lopulta hän palasi ulkomaailmaan.

Ja itki.

Atomituli oli polttanut kirjastot tuhkaksi.

Raapale 401: Uusi fanisukupolvi herää (1.1.16)

Uusi fanisukupolvi herää

Teatterisalin valot syttyvät. ”Noh, mitä piditte leffasta?” Milla ja Meri eivät vastaa, vaan supattavat jo keskenään omiaan.

Aamulla tyttöjen huoneesta kuuluu työskentelyn ääniä. Mitähän siellä väsäillään, valomiekkojako? Iltapäivällä vilkaisen ulos. Kellonaikaan nähden on epänormaalin hämärää. Ei siis valomiekkoja.

Kurkkaan takapihalle. ”Mitäs te puuhaatte, tytöt?” Multaan kaivettu suurteholaser humisee ja imee auringosta energiaa.

”Käristetään kaikki vampyyrit”, sanoo Meri. Pienempänä Meri pelkäsi vampyyrejä. Väitin, että turhaan, ne olivat muuttaneet kaikki Kuuhun.

”Entäs vampyyrit Kuun toisella puolella?” huomautan. ”Tarvitaan auringonpimennys, että koko Kuu saadaan valaistua kerralla.”

”Totta”, Milla myöntää. Meri nyökyttää mukana.

Pitää kehittää uusi tarina, pian. Seuraava pimennys on jo ensi kuussa.

Atoroxin aika, vol. 2015

Atorox-kympit 2014. Takarivi: Miikka Pörsti, Tero Niemi, Jussi Katajala, Anne Salminen, Leila Paananen, Shimo Suntila, Markus Harju (kustantajan edustaja). Eturivi: Magdalena Hai, Anne Leinonen (alkuperäinen kuva: Leila Paananen)

Atorox-kympit 2014. Takarivi: Miikka Pörsti, Tero Niemi, Jussi Katajala, Anne Salminen, Leila Paananen, Shimo Suntila, Markus Harju (kustantajan edustaja). Eturivi: Magdalena Hai, Anne Leinonen (alkuperäinen kuva: Leila Paananen)

Arvoisa lukija. On jälleen se aika vuodesta. Atorox-aika.

Atorox-palkinto jaetaan edellisen vuoden parhaalle kotimaiselle spefinovellilla. Homma on kaksivaiheinen, joista nyt on menossa ensimmäinen eli Ehdotukset. Sitä seuraa myöhemmin Äänestys.

Näin se sujuu. Viime vuonna ilmestyi aika helkutin monta novellia. Pari sataa tai niillä main. Niistä kaivetaan ensin esiin sellaiset 20-30 parasta, joiden joukosta sitten äänestetään voittaja. Tervetuloa kaivuuhommiin, siis!

Jos olet lukenut viime vuonna ilmestyneistä lehdistä, antologioista tms. yhdenkin hyvän kotimaisen novellin, nyt on aika toimia. No, aikaa on vajaa viikko, mutta suotta sitä jättää näitä asioita viime tinkaan. Eikä pidä surra, jos ei ole ehtinyt lukea kuin murto-osan ilmestyneistä. Harva niitä kaikkia on lukenut, ja heidät tapaa tunnistaa pitkähihaisista muotipaidoista sekä alati jatkuvasta hihityksestä nurkattomassa huoneessa.

Lehtirintamalla on ollut sellainen perinteinen kuhina. Viime vuonna ilmestyi nivaska alan lehtiä eli Spiniä, Tähtivaeltajaa, Porttia, Kosmoskynää, Alienistia, Usvaa ja Ursulaa. Näiden lisäksi myös muutama muu julkaisu kunnostautui spefin saralla. Näistä en ole montakaan ehtinyt lukemaan, enkä varmaan ehdikään.

Kirjojakin on putoillut tavallisen hätäännyttävään tahtiin. Ei siinä enää keskiverto lukija pysy perässä, enkä pysynyt minäkään. Paljon on lukematta, mutta jonkin verran on myös luettu. Kurkataanpas, mitä julkaistujen novellien listalle on kerinnyt kertymään.

Kokoelmat

Jaana Ala-Huissi ja Henry Aho: Hotelli Ikuisuus. Kauhutarinoita (Haamu)
Tätä en edes omista, joten lukematta jää, mutta jos joku muu on tämän hankkinut, peratkaa läpi. Ettei jää hyvät tarinat suotta paitsioon.

Samuli Antila: Rajat ja muita kauheita tarinoita (Kuoriaiskirjat)
Tässä kokoelmassa oli vain yksi aiemmin julkaisematon novelli, Tapulinrakentaja, mutta sepäs olikin aivan perkeleen hyvä Stepanin koodeksiin pohjaava tarina.

Anni Nupponen: Joen jumala (Osuuskumma)
Annin kirja on silkkaa helmeä kannesta kanteen. Ainuttakaan heikkoa juttua ei ole joutunut mukaan. Tämä on vakaa mielipiteeni, vaikka kustantajan edustaja olenkin.

Kari Välimäki: Todensanat (Osuuskumma)
Tätä kirjaa en syystä tai toisesta ole vieläkään lukenut. Jos sen vaikka ehtisi tässä kuluvalla viikolla. Ne Karin stoorit, jotka olen lukenut, ovat olleet varsin nautittavia.

Antologiat

Fantastinen Espoo, 2. painos (ESC)
Kakkospainosta on laajennettu verrattuna ensimmäiseen neljän uuden novellin voimin. Siten minäkin livautin tekstini mukaan. Ykköspainosta en omista, mutta olen kiinnostunut kyllä ostamaan sellaisen, mikäli joku myy. Bibliofiiliydelleen ei kukaan mitään voi. (Eikä pidäkään). Sisältöä olen lähinnä vilkuillut, mutta ehkäpä nuo uudet ehtisi jopa lukea.

Hirviö – aloin nähdä outoja asioista (Kammio ry.)
Sisältää kaksi spefitekstiä. Korkea aika lukea. Ollin novskuja diggailen yleensä aivan kympillä, ja Camillan tekstien taso on jatkanut kipuamistaan yhä vain korkeammalle.

Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista (Kuoriaskirjat)
Häärin tässä mukana niin toimittajana kuin kirjoittajanakin, mutta rooleistani huolimatta rohkenen kehaista, että tästä tuli pirun hyvä kirja ja kirjoittajat tykittivät kympillä.

Ja hän huutaa. Splatterpunk-antologia (Tajunta Media)
Mukana ilmeisesti seitsemän spefiksi luettavaa novellia, joista olen lukenut omani. Splatterpunk ei ole itselleni sitä ominta ydinkirjallisuutta, kuten jo antologiaan ujuttamani novelli antaa ymmärtää. Sehän on silkkaa avaruuspulppia. Lukematta jää, jos ei nyt iäksi niin ainakin Atoroxia varten.

Joulukalenteri. 24 jännityskertomusta (REUNA Kustantamo ja kirjakauppa Oy)
Mukana yksi spefi, Tarja Sipiläisen Hohtavaiset. Lukuun.

Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä (Kuoriaiskirjat)
Kauhulänkkäreitä. Joskos tämän ehtisin kahlata läpi ennen deadlinea, kun ei se hirvittävän paksu opus ole.

Murhamystiikkaa. Okkulttisia etsivätarinoita (Tajunta Media)
Harmillisesti suurelta osin lukematta. Anu Korpisen novellista diggailin. Mukana myös oma novellini, jonka laajensin raapaleesta 10000-sanaiseksi eepokseksi. Tehkää perässä.

Praedor. Kirotun maan kulkijat (Osuuskumma)
Tämän luin jo oikolukuvaiheessa, ja ne parhaimmat stoorit iskivät lujaa. Nyt pitää kerrata sen verran, että osaan poimia ne ansioituneimmat mukaan. Yhden loistavan muistan suoralta kädeltä, ja se on Erkka Leppäsen Velhon tytär.

Ruumiittomat. Suomalaisia aavenovelleja (Osuuskumma)
Mukana kirjoittamassa, mukana toimittamassa ja omistan palan firmaa. Mutta sanon silti, että mukana oli joitakin aivan älyttömän maittavia makupaloja. Pari nimetäkseni viskaan kehiin Meresmaan tunnelmallisen Kielolinnan ja Anne Leinosen novellin Tyttö niityllä.

Ja siinähän nuo pääpiirteissään olivat. Novellimääriä en ole laskenut, mutta hitaat lukijat voivat prosessin tässä vaiheessa mennä kyykkyyn ja pysyä siellä. Edes joku, minun seurakseni.

Vaan mites se ehdotusten teko, kun jotain on luettu? Kaksi tapaa. Ensimmäinen on heittää oma ehdokaslista Atorox-vastaavalle mailitse osoitteeseen atorox2015@tsfs.fi, toinen on käyttää ja täyttää lomaketta. Aika loppuu 6.4.

Lopuksi nostan hieman omaa häntääni. (Tämä teko voidaan toki ymmärtää rivolla tai julkealla tavalla, mutta sellaiseksi sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Hävetkää.) Listaan omat viime vuonna ilmestyneet novellini, joskin raapaleet jätän luetteloimatta. Ei niillä Atoroxissa pärjätä.

Jestanpoo. Niitähän on yhdeksän.

* Janus (Kosmoskynä 4/2013)
* Kalpean noidan naamio (Murhamystiikkaa)
* Chudakovin aaveet (Ruumiittomat)
* Jake Cannon vastaan veriviholliset (Ja hän huutaa)
* Tuhat kuolemaa (Praedor – Kirotun maan kulkijat)
* Verinaamio (Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä)
* Kultainen tulevaisuus (Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista)
* Unto Ryhmykäden tunnustus (Fantastinen Espoo)
* Bibliofiili ja Pahanukke (Usva 1/2014)

Siispä ehdottelemaan hyviä novelleja, ja lukuiloa! (Tai lukupaniikkia, miten vain, kullekin luonnetyyppinsä mukaan.)

Novellimäärien sumea maa

Tein hiukan laskelmia julkaistuista teksteistäni. Paristakin syystä. Funtsin, että olisi hyvä olla jonkinlainen kirjailija-CV, koska muillakin on. Oma juttunsa lie, milloin sellaisesta on jotain todellista hyötyä, mutta silloin on parempi olla systeemit ojennuksessa, ettei tarvitse kiireessä alkaa dokumenttia puljaamaan.

Toinen syy on lusmuaminen. Novellitehtailussa on menossa lööbausvaihe, jonka aikana tietokannoitan kirjasaaliitani, järjestän lehtiä laatikosta toiseen ja vaikka imuroin, kunhan ei tarvitse pakertaa tekstin kanssa paria kappaletta pidempään. Tämä tietenkin kostautuu ja ennen pitkää edessä on myöhään yöhön jatkuva viimeinen puserrus, joka kestääkin kolme yötä, ennen kuin novelli on valmis. Niin tai näin, numerot ovat nyt tiskissä.

Pidempiä novelleja olen julkaissut merkintöjeni mukaan 25. Osa ”edellisen urani” aikana (vuosina 2001-2003), loput alkaen 2012. Lukumäärä on varsin vaatimaton verrattuna koviin tekijöihin, sellaisiin kuten vaikkapa Tuomas Saloranta, Jussi Katajala, Markku Soikkeli, Johanna Sinisalo ja Boris Hurtta, mutta perässä tullaan antologia kerrallaan. Muutamassa vuodessa kasassa pitäisi olla 50 novellia, ja silloin voi jo hetkeksi huoahtaa.

Kannen kuva: Arren Zherbin

Kannen kuva: Arren Zherbin

Raapalepuolella julkaisuja on 161, joskaan en voi olla täysin varma, etteikö jokin raapustus olisi jossain jäänyt huomaamatta. Ainakin hääkirjaan tai pariin olen jonkin raapaleen riipustanut, mutta niistä minulla itsellänikään ei ole kopiota. Julkaistuksi lasken ilmestymisen jossain muualla kuin blogissani, koska siellä voin kirjoittaa mitä vain vailla tolkkua, ja olenkin. Blogi mukaan lukien raapaleiden määrä olisi palttiarallaa 410.

Teknisestihän raapale on novelli, mutta käytännössä jakaminen kahteen kategoriaan tuntuu mielekkäältä. Raapale on aivan oma lajikkeensa, ja nimenomaan niitä olen tieten tahtoen rustaillut, eräänkin kerran yhden päivässä vuoden ajan. Jos tämän keinotekoisen rajan unohtaa, novellien määräksi tulee 186.

Laskuista jätän kokonaan pois MMORPG-maailmoihin (Star Wars Galaxies ja City of Heroes) sijoittuvat tekstit. Ehkei toisaalta pitäisi. Kyllä, ne ovat fanficia, koska tapahtumat sijoittuvat olemassaoleviin, kaupallisiin universumeihin, ja ei, ne eivät luultavimmin toimisi itsenäisinä tarinoina, koska olen voinut olettaa silloisen kohdeyleisöni ymmärtävän kontekstin ilman taustaa tai muita selityksiä, mutta novelleja ne silti ovat, yhtä kaikki. Noita roolipelitarinoita ei ole julkaistu foorumeja laajemmalti eikä niitä kukaan tule julkaisemaankaan. Ellen sitten minä itse innostu, lähinnä omaksi riemukseni. Kovin harva muu niistä mitään kostuisi.

Lukumääriä jäin kuitenkin arpomaan, joten laskin pikaisesti. City of Heroes poiki sellaiset 30 tarinaa, joskin muitakin numeroarvoja voisi perustella. Kirjoittelin pirullisen määrän ns. recapeja, yhteenvetoja roolipelipäivien tapahtumista, joista monet muistuttivat lähestymistavaltaan vähintään anekdootteja, kenties jopa lyhytnovelleja. Recapit mukaan lukien kirjoitelmia on kepeästi päälle sata.

Star Wars Galaxies oli vieläkin tuotteliaampi alusta. Siellä syntyi 70 tarinaa, joista osa näin kymmenen vuoden jälkeenkin vaikuttaa pirun hyviltä. Tämä on suoraan sanoen jotain, mitä en olisi odottanut, kun pitkän tauon jälkeen muutaman lukaisin.

Virallinen novellimääräni CV:tä ajatellen olkoon tällä seisomalla siis 25. Mutta jos suljen silmäni, lasken laveasti ja leijailen fantasiallisiin ulottuvuuksiin, julkituotuja tekstejä on kuusisataa plus reilut rapiat.

Illalla sitten sluibaaminen saa tämän raportin myötä loppua. Novelli (itse asiassa kuusi) odottaa.

Joulutähti (raapale 400)

JoulutervehdysJoulutähti

Käännän radion vaivihkaa pois päältä ennen seuraavaa joululaulupotpuria. Edellisviikolla en niin tehnyt ja kesä ilmestyi talven keskelle. Lumet lähtivät koko Etelä-Suomesta.

”Milla, Meri, aika koristella kuusi!” Hiippalakkinen hunnilauma rynnii olohuoneeseen. Muistutan joistakin säännöistä, kuten: Joulupallot eivät ole ilmapalloja. Ei heliumia. Muuten saan noukkia niitä katosta yhtenään.

Pian kaikki on valmista, vain tähti puuttuu. Jokavuotinen kiistan aihe. Yllätyksekseni Milla on suopealla päällä. ”Meri saa laittaa tämän tähden.”

Nyökkään hymyillen, sitten varoituskello kilkauttaa. ”Tämän tähden?”

”Milla laittoi jo yhden”, Meri kertoo.

”Laittoi, missä?”

”Takapihalla.”

Ulkona on kirkasta kuin päivällä. Miljoona-asteinen magneettikenttään sullottu plasmapyörre keikkuu pihakuusen latvassa.

Virnistän. ”No, olkoon siellä loppiaiseen saakka.”

Isku! (raapale 399)

Isku!

Suppon kenttäpäällikkö antoi katseensa kiertää auditoriossa. Paikalla oli Suomen pornopoliisin parhaimmisto. Hän käynnisti diaprojektorin.

”Tervetuloa. Tässä näette rautatieaseman lähellä sijaitsevan talon. Keräämiemme tietojen perusteella olemme jäljittäneet P.U.L.P.-järjestön päämajan sen toisessa kerroksessa sijaitsevaan taiteilijakotiin. Jos katsotte tarkkaan, voitte nähdä tuosta ikkunasta leijailevaa, paljonpuhuvaa ruudinsavua.

Tänä iltana sinne kokoontuu sisäpiirin lisäksi myös muita keskinkertaisesta kioskikirjallisuudesta sekä vintage-muodista kiinnostuneita pikkutekijöitä. Aiomme napata heidät kaikki. Kokoontuminen alkaa kuudelta, joten annamme hitaimmillekin aikaa saapua paikalle ja iskemme seitsemältä. Onko kysyttävää?”

Eturivissä agentti Jarmo Mikko kuiskasi vierustoverilleen: ”Ihan kuin ei olisi muutakin hommaa. Lausteen himokämpän tapaus on kesken ja sitten se Mynämäen mällijuttukin on vielä selvittämättä.”

(Raapale on julkaistu aiemmin Jurin ja Elinan 80-vuotisjuhlajulkaisussa.)

Sauna (raapale 398)

Sauna

”Näkki se oli”, sanon. Vedän polvet kiinni rintaani ja hengitän saunan savunmakuista ilmaa. ”Tarttui piikaa jalasta ja kiskoi järveen.” Nyökkään korostaakseni sanojeni totuudenmukaisuutta. ”Ei siinä ehtinyt mitään. Uin perään, vaikka vesikin oli jäistä. Ei auttanut.”

Värisen kuin horkassa. Mitä minun pitikään lisätä varmuuden vuoksi? ”Kaatuakin se taisi. Piika. Löi päänsä kivikkoon aika pahasti. Mahtoi kuolla jo siihen.” Voihan olla, että ruumis vielä huuhtoutuu rantaan. Isä taputtaa olalle osanottavasti ja poistuu saunasta.

Nuokun lämmössä. Yhtäkkiä jotain hyistä painautuu viereeni. Istuutuu kiinni. En saata katsoa. Jotakin kalseaa painetaan syliini.

Läsnäolo vierelläni katoaa.

Vihdoin avaan silmäni.

Käsilläni lepää jotakin, josta olisi kehittynyt poikani.

(Julkaistu antologiassa Ken vainajia muistelee)

Kutsu tulee unessa (raapale 397)

Kutsu tulee unessa

Kiipeän jäisiä vuoria hyytävän tuulen piiskatessa piinattua ruumistani. Allani aukeavista kuiluista kurottelee sanoinkuvaamattomia kauhuja, joita vilkuilen kuin varkain. Ne samalla kauhistuttavat ja kiehtovat minua. Sitten jalkani lipeää ja paiskaudun pimeyteen.

Eteeni aukeaa lukemattomia maailmoja, joissa pronssi-ihoiset barbaarit murskaavat valtaistuimia sandaaleidensa alle, joissa urheat miehet taistelevat nelikätisiä hirviöitä vastaan, joissa naiset kukistavat sädeasein tähtienvälisiä hirmuhallintoja.

Sumu hyökyy näkyjen ylle. Pian sen seasta joku lähestyy ratsain.

Näkyviin ilmestyy mustatukkainen, silmälasipäinen mies, joka ratsastaa höyrykäyttöisellä dinosaurusrobotilla. ”Sinut on kutsuttu!” hän jyrähtää.

”Minutko?” kysyn. ”Mihin?”

”Sisäpiiriin!” kuuluu vastaus.

Minkä tein! Hyväksyin kutsun.

”Kolme novellia. Kymmenen päivää aikaa.” Huokaan, kaadan kahvia ja ryhdyn uusrahvaanomaiseen kirjoitustyöhön.

Filk Away

Tällä hetkellä kaksi novellia on pahasti vaiheessa ja mielessä pyörii jo kaksi seuraavaa, joiden kimppuun pitäisi päästä. Ikävä kyllä sellaisella asenteella ei tule koskaan valmista ja noita alkukyhäelmiä minultakin löytyy jo toista kymmentä. Joten sen sijaan, että miettisin miten työn alla olevat tarinat saisi loppuun, päätin filkata sen vaikeudesta.

Klikatkaa musiikkivideo pyörimään taustamusiikiksi ja laulakaa mukana, lujaa!

Filk Away
”Walk Away” by Dropkick Murphys

So you say you found your thing
And you’re gonna be a writer
Gonna become an author
How simple it would be
But the short story went wrong
And your novel just fell apart
And you ain’t got the heart
to finish even a drabble

Yeah you found your thing
And you became a writer
You became an author
How simple it can be
Somewhere it all went wrong
And your flow just fell apart
And you ain’t got the heart
To finish the tale you started

The stories that you loved
The stories that you left behind
The endings you said you’re trying to find
Are they trying to find you?
[x2]

Somewhere it all went wrong
And your flow just fell apart
And you ain’t got the heart
To finish the tale you started
You walked out that door
To plot out one more new book
To satisfy your selfish muse
I think you might have forgotten

The stories that you loved
The stories that you left behind
The endings you said you’re trying to find
Are they trying to find you?
[x3]

Jedi vs. Sith (raapale 396)

Jedi vs. Sith

Jedimestari katseli tarkkaavaisesti ympäristöään. Hän vaistosi vaaran olevan lähellä, muttei tiennyt mistä se ryöpsähtäisi esiin. Tyhjentäen mielensä hän keskittyi. ”Lähellä…” Hän aisti takaanaan värähdyksen Voimassa ja käännähti ympäri.

Pienen matkan päässä seisoi Pimeän puolen palvelija, irvistäen häijysti. ”Jedi, tiesi päättyy tähän.” se kirahti hampaidensa välistä. ”Voitto on minun!” Punainen säde ojentui sithin pitelemästä kahvasta. Jedi veti oman aseensa tyynesti esiin.

”Se nähdään.”

Valomiekat räsähtelivät iskujen tahdissa. Hyökkäyksiä, torjuntoja, väistöjä. Koko tulevaisuus oli vaakalaudalla. Jedi keskittyi. Ja löi sithin aseen seitsemään osaan. Taistelu oli ohi. Vain viha jäi leiskumaan sithin silmiin.

“Parempi luovuttaa, Sarin. Sitä paitsi minä olin lippujonossa ennen sinua.”