Uusi fanisukupolvi herää
Teatterisalin valot syttyvät. ”Noh, mitä piditte leffasta?” Milla ja Meri eivät vastaa, vaan supattavat jo keskenään omiaan.
Aamulla tyttöjen huoneesta kuuluu työskentelyn ääniä. Mitähän siellä väsäillään, valomiekkojako? Iltapäivällä vilkaisen ulos. Kellonaikaan nähden on epänormaalin hämärää. Ei siis valomiekkoja.
Kurkkaan takapihalle. ”Mitäs te puuhaatte, tytöt?” Multaan kaivettu suurteholaser humisee ja imee auringosta energiaa.
”Käristetään kaikki vampyyrit”, sanoo Meri. Pienempänä Meri pelkäsi vampyyrejä. Väitin, että turhaan, ne olivat muuttaneet kaikki Kuuhun.
”Entäs vampyyrit Kuun toisella puolella?” huomautan. ”Tarvitaan auringonpimennys, että koko Kuu saadaan valaistua kerralla.”
”Totta”, Milla myöntää. Meri nyökyttää mukana.
Pitää kehittää uusi tarina, pian. Seuraava pimennys on jo ensi kuussa.
Routakoto 
Viittauksia suuntaan jos toiseen. Tässä saa raapia päätään hetken jos toisenkin, että saa palikat päässään siihen kuntoon, että raapale aukeaa kokonaisuudessaan.