Sata kummaa kertomusta – kampanja ja kilpailu!

Julkaistu 29 marraskuun, 2013| 1 kommentti

Kannen kuva: Arren Zherbin

Kannen kuva: Arren Zherbin

Raapaleita! Kilpailu! Ilmainen e-kirja!

7.12. julkistetaan Shimo Suntilan esikoisteos Sata kummaa kertomusta (Kuoriaiskirjat, 2013). Kirjassa on sata lyhytnovellia, tarkemmin sanottuna raapaletta (raapale on tasan satasanainen tarina). Kirjaa myydään Aavetaajuuden verkkokaupassa sekä joissakin turkulaisissa liikkeissä.

Tämän lisäksi reilun kahden viikon ajan kirjan sähköisen version saa maksutta! Aikavälillä 29.11.-15.12. Sata kummaa kertomusta on haettavissa Aavetaajuuden verkkokaupasta hullunhalpaan nollan euron hintaan. Tämä jos mikä on pätevä syy levittää ilosanomaa kaikille kavereilleen. Mutta saako siitä itselleen mitään hyötyä?

Eipä oikeastaan. Hyödyn saa ilmankin!

Sata kummaa kertomusta -kilpailu löytyy Facebookista ja Routakoto-blogista, ja osallistuminen on varsin yksinkertaista. Osallistu eventtiin tai tykkää blogauksesta! Muuta ei tarvita. Halutessasi voit jakaa kilpailua FB:ssa, Twitterissä, blogissa tms, sillä kilpailun ja e-kirjakampanjan leviäminen laajalle olisi hienoa. Jakaminen ei kuitenkaan ole osallistumisen edellytys. Jaa, jos haluat jakaa. Kilpailu päättyy 15.12.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan yksi Kuoriaiskirjojen kirjapaketti, jossa on mukana kaikki vuonna 2013 ilmestyneet Kuoriaiskirjojen teokset (7 kirjaa, mukaan lukien Sata kummaa kertomusta), sekä kaksi pakettia Kuoriaiskirjojen e-kirjoja. E-kirja-paketteihin tulee mukaan vielä Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet -e-kirja.

Osallistukaa siis kilpailuun, levittäkää sanaa jos se pirtaan sopii ja ennen kaikkea nauttikaa raapaleista!

1 kommentti

Kategoria(t): Kirja

Raapalekokoelman julkkarit

Julkaistu 23 marraskuun, 2013| Jätä kommentti

Lauantaina 7.12. julkaistaan Shimo Suntilan kirja Sata kummaa Kertomusta. Tämän johdosta järjestetään kahdet julkkarit. Ensimmäiset julkkarit pidetään kirjailijan itsensä kotona ja ne ovat luonteeltaan nyyttikestimäiset ja sopivat koko perheelle. Toiset julkkarit järjestetään heti perään ravintola Proffan kellarin kabinetissa.

Kannen kuva: Arren Zherbin

Kannen kuva: Arren Zherbin

KOTIJULKKARIT

Tervetuloa juhlistamaan uutta kirjaa! Suntilandian osoite on Yo-kylä 26 A 3, ja se sijaitsee Turun Yo-kylän syövereissä. Ovi löytyy katutasosta, on keltainen ja varustettu kyltillä ”Hissi 6 henkilöä”. Tarjolla on kakkua, kahvia ja mahdollisesti boolia. Vieraat saavat (mutta ei ole todellakaan mikään välttämättömyys) tuoda nyyttärimeiningillä pöytään lisää syötävää. Juhlat alkavat klo 17 ja päättyvät noin klo 19, jolloin juhlinta siirtyy läheiseen ravitsemusliikkeeseen.

BAARIJULKKARIT

Tervetuloa juhlistamaan uutta kirjaa! Paikkana on ravintola Proffan kellari osoitteessa Rehtorinpellonkatu 6, Turku, aivan yliopistonmäen kupeessa. Kabinetti sijaitsee ravintolan yläkerrassa, siis katutasossa. Kabinetti on käytössämme jo klo 19 alkaen, mutta julkkarit alkavat varsinaisesti 19.30. Tule kuuntelemaan, kun kirjailija lukee ääneen raapaleitaan, kirjasta ja kirjan ulkopuolelta. Iltaa jatketaan raapaleita kilistellen ja laseja lukien, kunnes puhti loppuu tai paikka menee kiinni.

KIRJA

Sata kummaa kertomusta on novellikokoelma, jossa on sata minuuttinovellia. Tarkemmin sanottuna jokainen niistä on raapale, täsmälleen satasanainen tarina. Aiheet liikkuvat scifin, fantasian, kauhun ja kumman reviirillä.

TARJOUS!

Julkkareiden kunniaksi kustantaja myy uutuuskirjaa lähes tappiolla! Sata kummaa kertomusta lähtee hintaan 5€ kappale, joten nyt on mitä pätevin tilaisuus hankkia koko suvun joululahjat kerralla.

TARJOUS 2!

Sata kummaa kertomusta on Kuoriaiskirjojen seitsemäs julkaisu. Julkkareiden kunniaksi kaikki seitsemän kirjaa lähtee nasevaan pakettihintaan 40€. Sarjaan kuuluu seuraavat teokset:

KK001 – Tuomas Saloranta: Juuri sellainen yö
KK002 – Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus
KK003 – Lucilla Lin: Kuolema on ikuista unta
KK004 – Stepanin koodeksi (useita tekijöitä)
KK005 – Juri Nummelin: Viimeinen bjarmialainen
KK006 – Sillanrakentaja (useita tekijöitä)
KK007 – Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta

Jottei arvon kustantaja kuitenkaan raijaa kilotolkulla painotuotteita turhan päiten kaupungista toiseen, ilmaiskaa kiinnostuksenne joko koko pakettia tai yksittäistä kirjaa kohtaan. Joko julkkareiden Facebook-seinällä tai mailitse: info@kuoriaiskirjat.fi

LISÄTIETOJA?

Kirjailija: Shimo Suntila
puh. 040 700 7410
khuure@gmail.com / https://routakoto.com/

Kustantaja: Kuoriaiskirjat
Kustannuspäällikkö Tuomas Saloranta
info@kuoriaiskirjat.fi / http://kuoriaiskirjat.wordpress.com/

Tapahtuma Facebookissa: http://www.facebook.com/events/1441493026077739/

HUOM!

Julkkareihin ovat tervetulleita kaikki uudesta kirjasta kiinnostuneet. Etukäteisilmoittautuminen ei ole pakollista, vaikkakin kiva ele. Ilmoittautumiset joko tapahtuman FB-seinälle tai kirjailijalle itselleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoittamisesta

Avainsanat: ,

Sillage 1. Tulta ja tuhkaa

Julkaistu 12 marraskuun, 2013| Jätä kommentti

Sillage 1 – Tulta ja tuhkaa
Morvan & Buchet
Suomennos: Lauri Narinen
Egmont, 2009
ISBN: 978-952-233-181-6

Avaruudessa matkaa valtava kolonna aluksia, joiden kyydissä asuu tuhansia eri rotuja. Sen nimi on Sillage. Kertakaikkisen huima miljöö seikkailuja ajatellen, eikö? No, tässä albumissa tärkeät jutut tapahtuvat eräällä syrjäisellä planeetalla, mutta tuo mielikuva tähtienvälisestä kolonnasta kannattaa pitää kirkkaana mielessä tulevia albumeja ajatellen.

Viidakkoisella planeetalla leppoista eloaan viettää villityttö nimeltä Navis. Kaikki on hyvin; Ruokaa riittää, kissapeto kelpaa seuraksi eikä kukaan nalkuta nukkumaanmenoajoista. Sitten planeetalle saapuu muukalaisia ja lököttely vaihtuu eloonjäämistaisteluksi. Sen lisäksi, että Navis koitetaan tappaa, koko planeettaa uhkaa täydellinen tuho, jos muukalaisia ei pysäytetä. Tokihan tarinan sankari moiset pahantahtoiset aikeet estää. Eikö? Eikö??

Sillage Tulta ja Tuhkaa Nappaus
Fiksuna ja pätevänä likkana Navis osaa kääntää tilanteen edukseen. Kun hänen peräänsä lähetetään maan mudasta nostatettuja työläispaarustajia, hän organisoi proletariaatin nousun ja aloittaa vallankumouksen. Juuri tässä piilee yksi Navisin vahvuuksista; vaikkei hän epäröi käyttää tarvittaessa väkivaltaa, hän yleensä pyrkii ratkaisuun puhumalla.

Sillagen kuvitus on ilmeikästä ja muukalaisrotujen kirjo runsas. Värit ovat kirkkaita ja kauniita olematta kuitenkaan räikeitä.

Sillage – Tulta ja tuhkaa on siitä miellyttävä tuttavuus, että sen voi lykätä huoletta nuoremman polven luettavaksi, mutta se antaa paljon myös varttuneemmille lukijoille. Miksei tällaista ollut silloin kun minä olin lapsi? Tai no, olihan silloinkin, nimittäin Valerian. Scifistisen eurosarjakuvan helmiä kumpikin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: ,

Suomu

Julkaistu 10 marraskuun, 2013| Jätä kommentti

Suomu
Sari Peltoniemi
Tammi, 2007
ISBN: 978-951-31-3973-5

Joskus suututtaa. Jokaista suututtaa. Mutta harvaa harmittaa sillä tavalla kuin Oonaa, joka marssii järveen vaatteet päällä ja lähtee uimaan. Uintireissulla jokin raapaisee häntä ikävästi ja kaiken kukkuraksi hän huomaa vastarannan sijaitsevan vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Maailma, johon Oona saapuu, on hänelle vieras. Jo ajankohta itsessään on joskus juuri toisen maailmansodan jälkeen, eikä asiaa auta vähäänkään se, ettei edes historia ole oma itsensä. Sota on ohi, mutta se ei ollut aivan sellainen sota, jonka me historiankirjoistamme löydämme. Perhe, joka ottaa Oonan luokseen asumaan, majoittaa myös muutamaa ruotsalaista sotapakolaista.

Ajassa matkustamisen ja todellisuussiirtymien keskeltä Oona löytää jotain tuttua ja turvallista, nimittäin ajallisesti muljahtaneen kohtalotoverin Jarin. Kohtaaminen uhkaa kuitenkin jäädä verrattain lyhytaikaiseksi, sillä Jari kärsii sairaudesta, joka saa hänet vain jatkamaan kasvamistaan, eikä tässä ajassa tuohon kuolemaan johtavaan tautiin ole vielä kehitetty lääkettä.

Suomun maailman todellinen outous kuitenkin väijyy kahtaalla muualla. Lähialuetta hallitsee silkalla läsnäolollaan Ugovien perhe, jonka pahuuden laatu säilyy pitkään selittämättömänä. Lisäksi kaikkeen vaikuttavat mystiset liskot, jotka ovat ennemminkin luonnonvoima kuin eliölaji. Ne sukkoloivat todellisuuksien välillä, niiden suomut ovat suunnattoman arvokkaita eikä kukaan tiedä niistä juuri mitään.

Tähän kaikkeen Oona tutustuu vähän kerrassaan ja samalla, kun hän yrittää saada maailmasta otetta, maailma saakin otteen hänestä.

Kerronnassa on surumielinen sävy, koska elämä ei ole aina iloa, vaikka jänniä asioita tapahtuisikin. Tarinaa kerrotaan Oonan isälle, joka on toipuva alkoholisti ja joutunut eroon muusta perheestä, eikä vaihtoehtomaailmassakaan tapahdu vain kauniita asioita.

Lukijana olisin kaivannut hieman laajempaa näkemystä ympäristöstä. Omaan maailmaamme sijoittuvissa tarinoissa konteksti on aina selvä, sillä sen muodostavat tunnettu historia ja totutut lainalaisuudet. Kuvitellun historian kanssa minua kiinnostaa tietää, kuinka paljon se eroaa todellisesta ja millä tavoin se vaikuttaa maailmaan. Vaikka hahmo tyytyisikin saamiinsa tietoihin, minä jään eksyksiin. Nyt vastauksia pihdattiin liikaakin. Ehkäpä Hämärän renki valottaa näitä seikkoja enemmän.

Sari Peltoniemi on onnistunut luomaan melankolisen maailman, jossa jännää varjostaa uhka. Se on toimiva resepti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: ,

Mad Tea Party

Julkaistu 10 marraskuun, 2013| 1 kommentti

Mad Tea Party
Tea Tee
Daada, 2013
ISBN: 978-952-5915-06-8

Nyt rytisee! Tea Tee (os. Tauriainen) on katsellut elämää ja tislannut havaintonsa sivun siivuihin. Mukana on kaikkea olennaista: kastemadot, seksiä, verta, pahat hajut ja pieleen mennyt tukanleikkuu.

Mad Tea Partyn valtti on sen ehdoton rehellisyys. Tea Tee kertoo elämästä juuri niin kuin se on koettu. Sellainen ei ole erityisen helppoa vaan vaatii jatkuvaa panostusta, tiukkaa sitoutumista. Yksi määritelmä hyvälle taiteelle on se, paljonko taiteilija panee itsestään likoon. Tänä pikkukirjaa lukiessa tulee sellainen kuva, että Tea Tee on pistänyt peliin kaiken. Sitä ei voi kuin kunnioittaa.

Huumorin luonne ei ole röhönauru, vaan jotain kierompaa. Mukana on totuutta niin paljon, että sen aiheuttama tuska muuttuu jo riemuksi. Jos jotain kohtaa ei tunnista omasta elämästään, aina voi lohduttautua sillä, että jonkun toisen arki on varmaan ’just tota’. Ja jos ei kenenkään muun niin ainakin Tean.

Kokeile seuraavaksi viinaa

Kokeile seuraavaksi viinaa

Jos haluaa sämplätä tavaraa ennen hankintapäätöstä, Teekutsut pyörii myös blogimaailmassa.

1 kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: , , ,

Aitoa peliä

Julkaistu 8 marraskuun, 2013| Jätä kommentti

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 3/2013)

Aitoa peliä (Keeping It Real)
Justina Robson
Suomentaja: Mika Renvall
Jalava, 2013
ISBN: 978-951-887-472-3

Justina Robsonin 5-osaisen Kvanttipainovoima-sarjan avaa Aitoa peliä, jossa kvanttipommi on jo räjähtänyt ja todellisuudelta on väännetty niskat nurin. Parin ensimmäisen sivun aikana uuden todellisuuden kuusi maailmaa esitellään päällisin puolin, joten infodumpista ei tarvitse kärsiä kauan, ja sen jälkeen päästäänkin todellisiin hommiin.

Haltiarocktähti Zal villitsee keikkayleisöjä ja tahkoaa rutosti rahaa levy-yhtiölle. Lisäksi hän silittää vastakarvaan haltioiden yhteiskuntaa ja levy-yhtiö huolestuu vakavamminotettavista, maagisista tappouhkauksista. Zalille palkataan henkivartija, joka on varsin ainutlaatuinen tapaus. Lila Black oli tavallinen NSA:n agentti, kunnes sattui pikku kahnaus ja jäljelle jääneestä, rikki revitystä raadosta kursittiin kokoon kyborgisoturi, jossa liha yhtyy metalliin ja nuoren naisen mieli häpeään siitä, miltä hänen sekasikiöruumiinsa näyttää. Nämä kaksi päätyvät työn ohessa pelaamaan Peliä, mikä on varsin vaarallista, sillä jokainen Peli on omanlaisensa, panokset korkeat eivätkä ihmiset vaistoa niiden sääntöjä.

Kirjan aloitus on vahva. Robson iskee voimalla yhteen kattilaan kyberpunkkia, romantiikkaa, fantasiaa ja agenttijännäriä. Keitos on kaikessa hillittömyydessään niin erikoinen, että se toimii kympillä niin kauan kuin tarina tapahtuu Otopiassa, meidän maailmassamme. Lainalaisuudet ovat aistittavissa, vaikkei lukija niitä tietäisikään. Sen sijaan Alfheimissa, haltioiden vatakunnassa, siirrytään magian maaperälle ja käytännössä mitä tahansa voi tapahtua. Tämä laski kirjan jännitteen tasoa, vaikkei toiminta juuri tauonnutkaan. Vaara ei tunnu aidolta vaaralta, jos sen voi ohittaa mumisemalla pari sanaa ja heilauttamalla kuivaa lehteä.

Sanalla sanoen alku lupasi enemmän kuin mitä loppu antoi, mutta kokonaisuus oli varsin viihdyttävä yhtä kaikki. Tylsäksi meno ei äitynyt, oli kyse sitten takaa-ajosta, kieroista suunnitelmista tai intensiivisestä ihmisrobottihaltiaseksistä. Jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa, jonka toivon ilmestyvän vuoden sisällä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: , ,

Juuri sellainen yö

Julkaistu 27 lokakuun, 2013| Jätä kommentti

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 3/2013)

Juuri sellainen yö
Tuomas Saloranta
Kuoriaiskirjat, 2013
ISBN: 978-952-7021-03-3

Menneisyys ei katoa, vaikka ehkä unohtuisikin. Markus Rantala on lähdössä tapaamaan paria nuoruuden ajan kaveriaan vanhoille kotikulmille, mutta ryyppyviikonlopun sijaan häntä odottaa rankemmat jutut. On tulossa juuri sellainen yö, jolloin metsässä tapahtuu pelottavia asioita. Tapahtui niitä joskus aikoinaankin, vaikka Markus on tehnyt parhaansa unohtaakseen. Silloin ne vain jäivät kesken, ja nyt metsään suunnataan uudestaan, jotta asiat saataisiin hoidettua loppuun.

Tuomas Salorannan metsä on mystinen, pimeä ja vaarallinen paikka. Toisin kuin Luke Skywalker Dagobahissa mies ei vain kohtaa pelkojaan, vaan pelot kohtaavat miehen. Ja niillä on terävät hampaat. Varsin pian määrätietoisena seikkailuna alkanut retki muuttuu eloonjäämistaisteluksi.

Saloranta on kirjoittanut tästä tarinasta lukuisia versioita ja yli kymmenen vuoden ajan. Hitaasti se on hioutunut nykyiseen muotoonsa miehen omien kirjailijan kykyjen myötä. Tuloksena on kauhuseikkailu, joka ei ole kepeä eikä letkeä, muttei myöskään erityisen mieleensyöpyvä. Silti odotan mahdollista jatkotarinaa malttamattomana, sillä viihteenä Juuri sellainen yö potki juuri oikealla tavalla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: ,

Sokeanäkö

Julkaistu 26 lokakuun, 2013| Jätä kommentti

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 3/2013)

Sokeanäkö (Blindsight)
Peter Watts
Suomennos: J. Pekka Mäkelä
Gummerus, 2013
ISBN: 978-951-20-9137-9

Peter Watts tarraa lukijaa kraiveleista ja vailla armoa nakkaa hänet altaan syvään päähän heti kättelyssä. Päähenkilö herää aluksessa, joka oli matkalla Oortin pilveen, mutta onkin päätynyt Kuiperin vyöhykkeelle. Etäisyyttä aurinkoon on yli puoli valovuotta. Alus on omillaan. Periltä löytyy Jupiteria huomattavasti massiivisempi planeetta, jonka ylemmissä kaasukehissä rakentuu jotain valtavaa. Sitä pitää tutkia, päättää alusta johtava vampyyri.

Tarina etenee parissa aikatasossa. Yhtäällä Siri Keeton tutkii valtavaa muukalaisrakennelmaa ja sen mahdollisia asukkaita syvässä avaruudessa, toisaalla hän elää aiempaa ihmiselämäänsä tulevaisuuden Maassa. Niin ihmismäistä kuin mahdollista, sillä puolet hänen aivoistaan on poistettu. Siksi hänestä on tullut niin hyvä synteetikko, jonka tehtävänä on tarkkailla järjestelmiä osallistumatta niihin itse. Siksi hänet lähetetään retkikunnan mukana syvähorroksessa avaruuteen.

Kova scifi nojaa nimenomaan faktoihin perustuviin tieteellisiin spekulaatioihin. Sokeanäössä insinööriscifi antaa estradin käyttäytymistieteille ja psykologialle. Missä määrin tietoisuus ja äly linkittyvät toisiinsa? Missä kohdin kulkee ihmisen ja liharobotin raja?

Watts on luonut häkellyttävän kudoksen monista tieteellisistä teorioista ja tutkimustuloksista ja kuvittanut sen mielenkiintoisilla hahmoilla. Hän on myös kehittänyt täysin uskottavan biologisen mallin vampyyreille, joista puuttuu kaikki romantiikka ja kimallus. Mutta edes vampyyrit eivät ole Sokeanäön uskomattomin eliömuoto, se on häilyt, mutta niistä minä en kerro enempää.

Näin hyvää scifiä en ole hetkeen lukenut. Seikkailupuoli on vähäeleisempää, koska seikkailu pääsääntöisesti on helvetin vaarallista, mutta uskottava visio tykittää kympillä suoraan korteksiin. Lisäksi kirjan päätelmät istuttavat epäilyksiä ja ajatuksia lukijan päähän, jossa ne aiheuttavat ankaraa pohdintaa jopa viikkoja myöhemmin. Käännöksestä en löytänyt ainuttakaan moitteen sijaa, mikä merkitsee sitä, että se on hoidettu pieteetillä.

Sokeanäkö on ilmiselvä Tähtivaeltaja-palkintoehdokas, jokainenhan ymmärtää tämän, mutta minäpä veikkaan sitä tässä ja nyt voittajaksi. Lukekaa kirja ja katsotaan, moniko on eri mieltä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Kirja

Avainsanat: ,

Atorox-haaste #6: Usva 1/2013

Julkaistu 26 lokakuun, 2013| Jätä kommentti

Usva_1_2013Kaksi viikkoa on kulunut, joten on aika uuden Atorox-haasteen. Tällä kertaa onkin varsin paikallaan lähteä usvien emännän maille. Anne Leinonen on julkaissut Usva-verkkolehteä ansiokkaasti vuodesta 2005. Ilmestymistahdissa oli yksi välivuosi ja nyt lehti on taas menossa tauolle. Palaako se sieltä koskaan, on oma kysymyksensä. Itse tietenkin toivon että palaa, koska Anne on löytänyt hyviä kirjoittajia ja saanut heidät tekemään parhaansa.

Tämänkertainen Atorox-haaste on siis Usva 1/2013. Verkkolehtenä se on jokaisen saatavana, joten tähän haasteeseen odotan runsasta osaanottoa!

Usva 1/2013

Katri Alatalo: Kulkija
Hanne Martelius: Kansassa kasuavassa
Petri Laine: Maan jälki
Marketta Niemelä: Laulava avaruuslaiva
Camilla Kantola: Kenkälaatikon kirous
Shimo Suntila: Tomua
Shimo Suntila: Perintöesine

Ja muistakaa, heti kun luette jotain hyvää ja Atorox-kelpoista, ehdottakaa sitä Atorox-listalle näppärällä nettilomakkeella.

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fandom, Kirjoittamisesta

Avainsanat: ,

Kabinettiluentoja

Julkaistu 25 lokakuun, 2013| Jätä kommentti

Vaeltava luennoitsija ja vapaa tutkija par excellenceMinulla on ystävä nimeltä Grade. Teknisesti ottaen kyseessä on ehkä enemmän tuttava, mutta niinä kertoina kun kohtaamme, juttusille heittäytyminen on välitöntä, mukavaa ja mielenkiintoista, joten pitäydyn alkuperäisessä väitteessäni.

Tässä jonkin aikaa Grade on aina välillä tarjonnut ’kabinettiluentoja’ jotain pienehköä korvausta vastaan, ja jos syntymäpäiväbileeni olisivat osuneet otollisempaan hetkeen, olisin saanut sellaisen täysin vastikkeetta. Pitkään aikaan en kuitenkaan täysin ymmärtänyt, mistä on kyse. Mitä hyötyä kabinettiluennosta olisi minulle tarkalleen?

Parisen päivää sitten törmäsimme taas ja kabinettiluennot nousivat esiin. Silloin näin valon.

Grade on opiskellut reilun vuosikymmenen ja lukenut silmittömän määrän kaikenlaista materiaalia. Hänellä on todella hyvä muisti, huima lukunopeus ja ilmiömäinen kyky muodostaa tiedoistaan kokonaisuuksia. Tämä on koko kabinettiluennon ydin. Voin antaa aiheen, josta haluaisin kuulla, ja Grade laatii aiheesta luennon. Jos sitä varten pitää lukea ja tutkia lisää, hän tutkii ja lukee. Siinä keskustellessamme puhe kääntyi steampunkiin ja sieltä, kuin apteekkarin hyllyltä, alkoi valua jänniä tiedonmurenia aiheeseen liittyen. Kuten että faksi oli käytössä Englannin pankeissa jo ennen puhelimen keksimistä.

Siinä kohtaa ymmärsin, että voisin pyytää vaikkapa luentoa aiheesta ”1800-luvun loppupuolen ja vuosisatojen vaihteen teknologia, mukaan lukien ne teknologiat, jotka me olemme jo unohtaneet, ja niiden paisuttelu spekulatiivisesti fiktion kirjoittamista ajatellen”. Ja Grade tekisi sellaisen. Sopivalla porukalla kolehti saataisiin kasaan ilman pienintäkään tuskaa ja juuri tuon kirjallisuuden lajin kirjoittajat saisivat vaikka yli tunnin mittaisen täsmäesitelmän juuri sellaisista aiheista, jotka rikastuttaisivat heidän myöhempiä töitään.

Kaikkien ei tarvitsisi itse tehdä aikaavievää tutkimusta. Tutkimus on mahdollista tilata. Aihe voi olla melkeinpä mikä tahansa. Mahdollisuuksien kirjo alkoi avautua eteeni. Mutta miten välittää tämä valaituminen eteenpäin omille tutuilleni?

Tänään huomasin, että Grade oli perustanut kabinettiluentojaan varten Facebook-sivun. Hyvät toverit, jos tämä herätti edes pientä kiinnostusta, käykää tykkäämässä tuota sivua. Ja tilatkaa ihmeessä kabinettiluento, jos siltä tuntuu!

Ovatko luennot hyviä? En voi sanoa: Kyllä! sillä en ole kuullut ainuttakaan, mutta sen perusteella, mitä minä herra esitelmöijästä tiedän, uskon tähän projektiin niin vahvasti, että laadin tämän blogauksen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoittamisesta

Avainsanat: ,