Aihearkisto: Raapale

Raapale 4 – Orientaatiokurssi (4.1.)

Julkaistu 4 tammikuun, 2012| Jätä kommentti

Orientaatiokurssi

Tervetuloa uuteen opiskelupaikkaan.

Monet teistä ovat Maasta ja ensimmäistä kertaa avaruudessa, joten käyn tässä läpi välttämättömät perusteet.

Opetelkaa missä kulloinkin on lähin paineistettu turvatila. Avaruusroska voi puhkaista ulkoseinän milloin tahansa.

Jos joudutte tyhjiöön, tyhjentäkää keuhkonne heti tai ne repeävät. Teillä on parhaimmillaankin kymmenen sekunttia aikaa päästä paineistettuun tilaan.

Ennen avaruuskävelyä tarkistakaa aina säteilyennusteet. Aina. Tai voitte käristyä kuin lihanpala mikroaaltouunissa.

Kiinnittäkää omaisuutenne, korjatkaa roskanne. Kaikki mikä on irti, leijuu ties minne ja osuu ties minne. Roskaksi luetaan myös ruumiineritteet.

Opetelkaa liikkumaan. Jo tänään. Liiallinen ponnistusvoima johtaa aivotärähdykseen tai vähintäänkin ruhjeisiin.

Seuraavaksi näytän, miten nollapainovoimassa harrastetaan seksiä. Onko yleisön joukossa vapaaehtoisia?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 3 – Etiäinen (3.1.)

Julkaistu 3 tammikuun, 2012| Jätä kommentti

Etiäinen

Näen asioita ennakolta. Ne eivät ole koskaan kivoja asioita. Onnettomuuksia. Kuolemaa.

Aluksi yritin estää niitä, mutta huomasin, että mikään ei auttanut. Kun olin jotain nähnyt, se tapahtui. Ja ihmisiä kuoli.

Kävin silti aina paikalla. Aloin ottaa kuvia. Lehdet maksoivat niistä hyvin. Poliisi kiinnostui toimistani, muttei koskaan kyennyt todistamaan osallisuuttani. Minua sanottiin Tuhontuojaksi.

Sain faneja, jotka alkoivat seurailla minua minne meninkin. Monesti näin samoja kasvoja yleisön joukossa, kun romua ja ruumiita raivattiin. Se kuvotti minua.

Nyt olen lähtenyt kaupungista. Ajan kohti vuoria ja harkitsen, pitäisikö minun pysähtyä kuvaamaan, kun aika koittaa. Ehkä ei.

Ei ole kuitenkaan ketään enää ostamassa kuvaa sienipilvestä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , , ,

Raapale 2 – Antarktiksen Kheops (2.1.)

Julkaistu 2 tammikuun, 2012| Jätä kommentti

Antarktiksen Kheops

Professori Kropotkin asettui monitorin ääreen. Pora oli vain metrien päässä maalista. Sen varteen kiinnitetty kamera välittäisi ensimmäiset kuvat järvestä, joka oli ollut jään vankina puoli miljoonaa vuotta.

Kaksi metriä. Metri. Läpi! Hiljaisuus laskeutui tarkkaamoon. Kameran voimakas valo syttyi.

Alhaalla näkyi järven rikkumaton vedenpinta. Kameran kääntyessä vasemmalle näkyviin liukui musta ranta.

”Mikä tuo on? Kohdentakaa!” professori huudahti ja osoitti tärisevällä kädellä monitoria, jossa näkyi aivan selvä jäinen pyramidi. Hänen tutkimusapulaisensa teki työtä käskettyä. Ruutuun ilmestyi satojen hyvin yksityiskohtaisten patsaiden joukko.

”Kohdentakaa!”

Kuvaan jäi kymmenen etäisesti ihmismäistä patsasta. Hitaasti jokainen niistä käänsi luomettomat silmänsä kohti kameraa. Jokaisen leveä suu vääntyi kauhistuttavaan hymyyn.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 1 – Taikapata (1.1.)

Julkaistu 1 tammikuun, 2012| Jätä kommentti

Taikapata

Pata pölläytti mustan pilven, joka nopeasti täytti huoneen. Tohtori Bee kirosi ja kiirehti sammuttamaan tulta padan alla.

Ei tästä ole mihinkään, hän harmitteli. Pata oli maksanut pienen omaisuuden, mutta siinä ei onnistunut ainutkaan keitos. Viimeinen kerta, kun ostan espanjalaista rautaa!

Raivoissaan hän riipi hyllyiltä purnukoita täynnä eksoottisia aineita Kiinasta ja Afrikasta ja heitti ne pataan. Sitten hän kiskoi koko roskan pihalle.

Oli uudenvuodenaatto. Kaksi vartiomiestä vaappui ohi humalapäissään ja toinen viskasi loppuunpalaneen tupakan pataan, jota luuli roskapöntöksi.

Valtavan paukkeen saattelemana värien kirjo räjähti taivaalle!

Seuraavana päivänä koko kaupunki kohisi tapahtuneesta. Pitää hankkia lisää patoja, Tohtori Bee tuumasi. Varmat markkinat vuodenvaihteessa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Varjojen kaupungit

Julkaistu 17 syyskuun, 2011| Jätä kommentti

Varjojen kaupungit

Astun nurkan ympäri, mutta katu on tyhjä lukuunottamatta tuulen kuljettamaa Tylkkäriä ja yön riennoista hoippuvaa punahaalarista opiskelijanuorukaista. Katson uudelleen karttaa puhelimeni näytöllä.
Henki on vaeltanut eteenpäin.
Juoksen seuraavalle nurkalle, opiskelijan perään. Siellä se leijuu, puolittain talon sisällä. Se on sairaalloisen vihreä ja utuinen, korkeampi kuin kerrostalo. Nuorukainen ei sitä huomaa, kävelee vain läpi.
Otan sen kohteekseni ruudulla ja hyökkään. Yksi isku riittää, grafiikka katoaa. Edessäni henkiolento kiemurtelee hirvittävissä kuolonkouristuksissa ja lopulta haipuu olemattomiin.
Metsästän henkiä. Muille tämä on pelkkää peliä puhelimen ruudulle, minulle totta. Joskus vielä opin taistelemaan ilman puhelinta.
Hemmetti, akku loppuu.
Uusi henki ilmestyy. Ja se näkee minut.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , ,

Viiltävä violetti

Julkaistu 13 elokuun, 2011| Jätä kommentti

Viiltävä violetti

Ilma oli kylmää ja kävi aina vain ohuemmaksi. Hengitin rauhallisesti ja hieroin käsivarsiani. Päälläni oli vain ohut kevättakki.
Kalervo ei lämpötilasta piitannut vaan avasi lisää hanaa. Liekki paloi suurempana ja pallomme jatkoi nousuaan.
Olimme väitelleet siitä, voisimmeko tavoittaa sateenkaaren lentämällä riittävän korkealle ja oliko sen reuna terävä vai ei. Oli vain yksi tapa ratkaista asia.
Niin hullua kuin se olikin, näytti siltä kuin sateenkaari olisi tullut kohti eikä etääntynyt kuten luulin. Aloin hätääntyä, kun pääsimme sen alle. Halusin takaisin alas.
Kalervo ei koskaan jättänyt mitään puolitiehen. Asia ratkaistaisiin nyt.
Ilmapallomme hipaisi violettia ja repeytyi kahtia.
– Minä olin oikeassa, Kalervo sanoi.

(Haaste muille kirjoittajille. Etsi Facebookista tai muusta sosiaalisesta mediasta kaksi aihetta, yhdistä ne ja kirjoita niistä raapale. Viiltävä violetti syntyi siten.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , ,

Tie tähtiin

Julkaistu 25 heinäkuun, 2011| Jätä kommentti

Tie tähtiin

Henri räväytti hologrammin päälle. Yllättynyt ja vaivaantunut hiljaisuus laskeutui huoneeseen.

”Tässä ehdotelmani suunnitelman toteuttamiseen. Noudatin tarkkaan kaikkia spesifikaatioita. Työntövoimana toimii plasmamoottorin ja aurinkopurjeen yhdistelmä, joka vie aluksen Gliese 581:een neljässä vuosituhannessa. Biokuputeknologia on testattu tuhansissa simulaatioissa ja pystyy ylläpitämään yli kymmenkertaista populaatiota verrattuna suurimpiin väestöennusteisiin. Huoltorobotit ja nanoteknologia pitävät aluksen kunnossa ja korjaavat mahdolliset mikrometeoriittien aiheuttamat vauriot. Mukaan mahtuu kymmentuhatpäinen miehistö.”

Henri vaikeni ja katsoi meihin odottaen. Hologrammissa kieppui hiljakseen tarkka malli kilometrin mittaisesta peniksestä.

”On toinenkin malli.” Henri sanoi ja kuva vaihtui. En halua puhua siitä enempää.

”Miksi nuo… muodot?” sain kakistettua vaivoin.

”Senhän piti olla sukupuolialus.” Henri vaikutti aidosti hämmentyneeltä reaktioistamme.

Hautasin kasvoni käsiini.

”Eikö?”

(Tämä raapale kävi Tähtivaeltajan kirjoituskilpailussa, jonka aiheena oli sukupolvialukset. Se ei edennyt esiraatia pitemmälle, yhtenä syynä mm. se, ettei raapale ollut aiheen mukainen. Tarinan olisi pitänyt tapahtua aluksen kyydissä. Naurut se oli kuitenkin esiraadissa irroittanut, joten plussalle jäädään.

Tämä teksti julkaistiin myös Finncon-Animecon 2011:n Conzinessa #1 lauantaina 26.7.2011. Mahdollisista nauruista ei ole tietoa.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , , , , , , ,

Vihreä poliisi-Suomi 2020

Julkaistu 9 heinäkuun, 2011| Jätä kommentti

Vihreä poliisi-Suomi 2020

Mittari lähenee vääjäämättömästi punaista ja hikoilen kuolemanpelon vallassa, kun painan hellästi jarrua alamäessä. En saata ylittää nopeusrajoitusta prosentillakaan, sillä minulla ei ole enää varaa maksaa sakkoja tässä kuussa.
Äkisti metsästä säntää tielle kettu. Kiroan ja poljen jarrua. Ketun telominen tietää ehdotonta.
Viistän senttien päästä reuna-aidasta, mutta saan ajoneuvon taas hallintaani.
Ketun takia joudun kuluttamaan bensaa enemmän kuin laskelmoin päästäkseni taas vastamäen päälle. Polttoainekiintiöni ylittyy ja mittari väläyttää punaista. Samalla kun loikkaan hidastuvasta autosta pientareelle taivaalla vaaniva kuolemansädesatelliitti lukittuu Nissanin gps-signaaliin ja auto höyrystyy atomeiksi.
Elinkautinen! Harkitsen pakoa, mutta paikannussiru niskassani ei tunne armoa. Murrun ja valahdan tienlaitaan vartomaan poliisin noutopartiota.

(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , , , , , ,

Todistustaakka

Julkaistu 22 kesäkuun, 2011| Jätä kommentti

Todistustaakka

Julistin pystyväni räjäyttämään maailmankaikkeuden.
Aluksi kukaan ei piitannut ajatuksistani. Sitten sain pari tutkimustani julkaistua ja minut oli pakko noteerata. Silloin ideoitani pilkattiin.
Yksi kerrallaan teoriani kuitenkin todistettiin oikeiksi ja saavutin tiedeyhteisössä huomattavan aseman. Aloin saada kriitikoita, joiden mielestä tutkimukseni olivat vaarallisia.
Kun ensimmäiset hiukkaskokeeni olivat menestyksellisiä, vastustus kasvoi ja keskustelupalstoilla toimiani vaadittiin kiellettäviksi.
Kokeet seurasivat toisiaan ja lopulta turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman. Nauroin, vaikka neljä valtiota uhkasi tutkimuslaitostani sotatoimilla.
Olen nimittäin päättänyt osoittaa epäilijäni vääriksi ja pilkkaajani houkiksi! Jos lopetan kesken, epäilyksen siemen jää itämään ja kuolemani jälkeen minua voidaan taas epäillä.
Sitä en salli!
Siksi aionkin vetää tästä vivusta. Nyt.

(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , , ,

Liftarit

Julkaistu 12 kesäkuun, 2011| Jätä kommentti

Liftarit

Arthur tuijotti kädessään olevaa esinettä tuskastuneena ja nakkasi sen nurkkaan.
– Äh, typerä kirja.
– No mikä nyt on? Ford kysyi.
– No tuo Linnunradan käsikirja, mitä sekin tietää. Minä kysyin, että mitä se tietää Luojasta ja se vain tunki ruudun täyteen roskaa.
– Annahan kun katson. L-u-o-j-a.

Luoja
Ensimmäinen merkitys: tämän maailmankaikkeuden tekijä, joka syntyi kaukana Betelgeuse 6:sta. Eli enimmäkseen vaaratonta elämää kanniskellen kädessään digitaalikelloa ja pieniä vihreitä paperinpalasia taskussaan. Kuoli sydänkohtaukseen lomaillessaan.
Toinen merkitys: maailmankaikkeuden hallitsijan kissan nimi. Se syö fisusia ja juo maitoa. Tai niin me ainakin luulemme.

– Miten Luoja voi muka kuolla sydänkohtaukseen?
– Niin. Ja hän oli kuollessaan vain 49-vuotias.

(Julkaistu aiemmin Kosmoskynässä 2/2001. Omistettu miehelle, joka tiesi, missä sen pyyhe lepäsi. Douglas Adams 11.3.1952-11.5.2001 – viettää loppuelämänsä kuolleena verotusteknillisistä syistä.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , , ,