Viiltävä violetti
Ilma oli kylmää ja kävi aina vain ohuemmaksi. Hengitin rauhallisesti ja hieroin käsivarsiani. Päälläni oli vain ohut kevättakki.
Kalervo ei lämpötilasta piitannut vaan avasi lisää hanaa. Liekki paloi suurempana ja pallomme jatkoi nousuaan.
Olimme väitelleet siitä, voisimmeko tavoittaa sateenkaaren lentämällä riittävän korkealle ja oliko sen reuna terävä vai ei. Oli vain yksi tapa ratkaista asia.
Niin hullua kuin se olikin, näytti siltä kuin sateenkaari olisi tullut kohti eikä etääntynyt kuten luulin. Aloin hätääntyä, kun pääsimme sen alle. Halusin takaisin alas.
Kalervo ei koskaan jättänyt mitään puolitiehen. Asia ratkaistaisiin nyt.
Ilmapallomme hipaisi violettia ja repeytyi kahtia.
– Minä olin oikeassa, Kalervo sanoi.
(Haaste muille kirjoittajille. Etsi Facebookista tai muusta sosiaalisesta mediasta kaksi aihetta, yhdistä ne ja kirjoita niistä raapale. Viiltävä violetti syntyi siten.)
Routakoto 