Aihearkisto: Raapale

Shinigami (raapale 392)

Julkaistu 3 helmikuun, 2013| Jätä kommentti

Shinigami

Poistumme ravintolasta. Akiko värähtää vihman osuessa niskaansa. Avaan sateenvarjon ja kaiken rohkeuteni keräten tartun häntä kädestä. Vedän hänet varjon alle. ”Mitä tämä on?” hän kysyy hymyillen.

”Pitää kädestä”, vastaan. Opetan Akikolle suomea.

Tiemme vie opiskelijakylän eksyttävään sokkeloon. Akiko paljastaa, että aamulla ollut tentti ei mennyt hyvin. Pysähdyn ja halaan häntä. Tentti oli hänelle tärkeä. ”Mitä tämä on?” Akiko kysyy huokaisten.

Haluan kujeilla. ”Jaxuhali.”

Akiko tempautuu sylistäni kasvot kauhusta kireänä. ”Ei!” hän huutaa japaniksi. ”Älä sano nimeä! Se on shinigami, joka repii silmät päästä. Asetat meidät molemmat vaaraan!” Akiko ryntää nyyhkyttäen talojen varjoihin.

Askeleet katoavat. Seison lamaantuneena.

Kuulenko kaukaa kaikuvan kirkaisun?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , , ,

Pentukamera (raapale 391)

Julkaistu 31 tammikuun, 2013| Jätä kommentti

Pentukamera

Emo oli huonossa kunnossa, kun löysin sen talon nurkalta puoliksi pensaan alta. Vein sen sisään ja puhdistin sen haavat. Se oli ottanut yhteen jonkin elikon kanssa oikein kunnolla.

Rakensin aitauksen vierashuoneeseen, joten laitoin sen toipumaan. Parissa päivässä emo tokeentui saatuaan ravitsevaa ruokaa, vaikken sitä luontoon arvannutkaan vielä laskea. Saisi synnyttää sisätiloissa, jos aika koittaisi pian.

Viritin huoneeseen myös webbikameran. Ensin ajattelin, että kaupunkiin muuttanut veli haluaisi nähdä pennut, mutta sitten päätin tehdä kamerasta julkisen. Ei se ylimääräistä maksanut.

Neliviikkoisina hiidenpentujen silmät alkavat avautua. Ei kestä kauaa, kun ne jo leikkivät keskenään ja opettelevat metsästystä.

Keväällä sitten päästän ne takaisin luontoon.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: ,

Kiista (raapale 390)

Julkaistu 30 tammikuun, 2013| Jätä kommentti

Kiista

Alus tärisi repiessään tietä ilmakehän halki. Maasto vain vilisi ympärillä pilotin tempoessa ohjaimia. Viereisessä istuimessa retkikunnan johtaja murahteli yrmeästi aina aluksen paukatessa turbulenssiin.

Lopulta ryske lakkasi. Alus lepäsi tussauttamassaan pölypilvessä vieraan planeetan kamaralla.

Johtaja asteli ilmalukolle. ”Menen heti julistamaan tämän planeetan ihmiskunnalle.”

”Hetkinen!” huudahti pilotti. ”Miksi juuri sinä? Miksen minä?”

”Älä puhu hulluja. Retkikunnan johtajana kunnia on minun.”

”Minä ohjasin alusta.”

Pian nokkapokka riistäytyi käsirysyksi. Johtaja upotti oikean koukun pilotin vatsaan ja kiirehti ilmalukkoon.

”Mokoma paskiainen”, pilotti ähki lattialla, kun navigaattori saapasteli paikalle.

”Tuli tehtyvä pieni virhe. Laskeuvuttiin väärälle planeetalle. Pittäiskö jehulle kertoa? Vuan huomaahan tuo itekki pian, myrkyllisen ilmakehhän.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Voimalaonnettomuus (raapale 389)

Julkaistu 27 tammikuun, 2013| Jätä kommentti

Voimalaonnettomuus

Sireeni reuhtaisee minut mietteistäni. Valvontapaneelin merkkivalot putoavat punaiselle. Ryntään kopista ulos hallin puolelle.

Siellä on kaaos. Jäähdytysputket puskevat paksua höyryä, vilkkuvat varoitusvalot heittävät sekaan verenkarvaita välähdyksiä ja reaktorialtaasta kohoaa kaksi lonkeroa.

”Kultistihälytys!” huudan radiopuhelimeeni. ”Etsikää ja tuhotkaa tai reaktori havahtuu. Se heräilee jo!”

Kultistien on pakko olla voimalan lähellä, jotta kutsu vaikuttaisi näin voimakkaasti. Lonkeroita kohoilee koko ajan lisää.

Radio räsähtää. ”Metsä, sektori kolme. Kutsurituaali, kuusi kultistia. Neutraloidaan.”

Huoahdan. Näin likeltä muinaisen herääminen ei ole ollut koskaan. Silloin huomaan, lonkerot eivät vetäydy. ”Jossain on toinenkin ryhmä”, huudan radioon.

Myöhäistä. Reaktorin lonkerot murskaavat katon.

Kiroan ihmiskunnan, joka keksi valjastaa Ammoiset voimanlähteeksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , ,

Hoikka mies (raapale 388)

Julkaistu 24 tammikuun, 2013| 1 kommentti

Hoikka mies

Opiskelijaboksini oli pieni ja sänkyni ahdas. Marja piteli valokuva-albumia sylissään. Istuin hänen vieressään ja kerroin lapsuudenaikaisista tovereistani, joista osaa en ollut nähnyt vuosiin.

”Keitä he ovat?”

Kuvassa oli leikkikenttä. Minä ja kaksi muuta poikaa. ”Nuo ovat Mika ja Toni.”

Yhtäkkiä tunsin Marlan jännittyvän. Kasvot valkenivat, käsi tärisi. ”Kuka tuo on?” hän kuiskasi. Marla osoitti puiden varjoissa seisovaa kasvotonta, pitkää, luonnottoman laihaa hahmoa, puku päällä, kravatti kaulassa.

”En tiedä”, sanoin kammon vallatessa mieleni.

”Ehkä ystäväsi tietävät.”

”Miksi se on tärkeää?” En halunnut ajatella asiaa. Toni katosi pihasta kesällä ennen ensimmäistä luokkaa.

”Näin saman miehen aamulla tarhan aidan takana hakiessani siskoni tyttöä.”

1 kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat:

Kuvitteelinen maailma (raapale 387)

Julkaistu 23 tammikuun, 2013| 2 kommenttia

Kuvitteellinen maailma

Nökötän aseman pöydässä sumppia särpien. Odotan junaa ja selailen vanhaa Kosmoskynää. Aihe kiinnostaa, raapustelenhan itsekin outoja tarinoita.

”Anteeksi, saanko istuutua?” miesääni kysyy.

”Kaikin mokomin.” Viittaan tyhjään tuoliin.

”Kuvitteellinen maailma?”

”Lehden lukijat rakentavat yhteistä maailmaa, josta sitten kertoa tarinoita. Tästä on tullut kuution muotoinen.”

”Kirjoitatteko tekin?” Ääni jatkaa uteluaan.

Hymyilen vaatimattomasti. ”Ajoittain. Entä itse?” Nostan katseeni.

Mies on kaitakasvoinen. Hiusraja korkealla, pitkä leuka. Ilme on iloton ja silmien katse saa minut ahdistuneeksi.

”En enää vuosikymmeniin.”

Olen varma, että tunnen hänet. ”Miksi lopetitte?”

”Ihmiset eivät ottaneet varoituksiani vakavasti.”

Kylmä tunne valtaa vatsani. Ojennan käteni, kerron nimeni.

”Voit kutsua minua Howardiksi. Hauska tutustua.”

2 kommenttia

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: , ,

Iltakajo (raapale 386)

Julkaistu 20 tammikuun, 2013| Jätä kommentti

Iltakajo

Nektari hivelee aistejani kaupungin levittäytyessä eteeni. Kymmenet tornit nousevat muiden rakennusten seasta korkeammalle kuin lintu pystyy lentämään. Kaiken kultaa vaipuvan auringon kilo. Shara painautuu tiiviimmin kylkeeni.

Sirosiipisten louhikärmesten kisailun suoma ekstaasi häiriintyy pirisevän äänen ravistellessa kuuloluitani. Viereemme on ilmaantunut pöytä, jonka päällä seisoo ankeasta muovista valettu esine. Sen päällä on pyöritettävä numerolevy ja kyljestä lähtevä kihara johto päättyy jonkinlaiseen kahvaan. Kauhu täyttää mieleni.

Nousen hikisenä sängystä pimeässä huoneessa. En saisi enää unta. Avaan parvekkeen oven.

”Näitkö painajaista?” Shara kysyy seurattuaan minua ulkoilmaan. Katselen soihduin valaistuja torneja. Kuiden valo kimmeltää niiden välissä lentelevien yökärmesten panssareista.

”Taas sama esine. Sama infernaalinen ääni.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat:

Kaveripyyntö (raapale 385)

Julkaistu 17 tammikuun, 2013| 2 kommenttia

Kaveripyyntö

Oven takana seisoo vaaleatukkainen kaveri.

”Terve! Sähän tunnet Panun. Mä olen sen pikkuserkun vanha tarhakaveri Niko ja huomasin, että säkin tykkäät Heavenlysta, vapaapainista, suklaasta ja Isaac Asimovista. Että ajattelin tulla käymään. Tässä.” Niko ojentaa skannausta Teräsluolien kannesta ja nappikuuloketta. Sieltä kuuluu Dust to Dust.

Pohdin hetken. ”Panu? Jaa Veera, aikido-open systeri!” Niko nyökkää. Pohdin lisää. Vapaapainia en ole katsonut vuosiin. Olisi kiva, jos joku referoisi viimeisimmät Wrestlemaniat. Vieläkö Undertakerin voittoputki jatkuu?

”Joo, tuu sisään. Mulla on levy Fazerin sinistä.” Olohuoneessa soi Edguy. ”Diggaatsä Tobias Sammettia?” kysyn. ”Ostin eilen Säätiön ruotsiversion. Mut enteks, katos tää video, kissa näyttää ihan Hulk Hoganilta.”

2 kommenttia

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Avainsanat: ,

Ystäväharvennus (raapale 384)

Julkaistu 16 tammikuun, 2013| 2 kommenttia

Ystäväharvennus

”Ihmettelette varmaan, miksi olen kutsunut teidät.” Katselen ihmisjoukkoa edessäni, kuohuviinilasi kunkin kädessä. ”Odotatte epäilemättä jonkinlaista ilmoitusta. Olenko mennyt kihloihin? Olenko saanut uuden työpaikan? Onko minulla kenties kuolemaan johtava, parantumaton tauti?”

Heidän katseissaan on hämmennystä. Nyökyttelen hyväksyvästi. ”Olette täällä, koska ajattelen teitä ystävinäni. Elämäni varrella teitä on kertynyt melkoinen joukko. Itseasiassa liikaa.” Pidän dramaattisen tauon. ”Liikaa joulukortteja lähetettäväksi, syntymäpäiviä muistettavaksi. En kestä enää. Ainoa keino on harvennus.”

Astahdan kohti sivuovea ja viittaan kohti peiliovia huoneen perällä. ”Teräaseita on kaapeissa ja teipattuna pöytien alle. Tuliaseet on kätketty paremmin. Voitte lopettaa, kun teitä on jäljellä kolmekymmentä tai vähemmän.”

Avaan oven. Kohotan lasiani. ”Terveydeksenne.”

2 kommenttia

Kategoria(t): Fiktio, Raapale

Puolustuslinja (raapale 383)

Julkaistu 6 tammikuun, 2013| Jätä kommentti

Puolustuslinja

Siellä ne liikuskelevat yön pimeyden turvin. Kuulen vaatteiden kahahtelua, satunnaista kopinaa kengän osuessa asvalttiin. Luulevat minun nukkuvan, yllättävänsä minut. Vaan ei onnistu!

Pakkanen on kiristymään päin. Se se ajaa ne epätoivon partaalle, siksi ne täällä luuhaavat. Yrittävät, ennen kuin kylmä tekee niistä selvää.

Onhan se kurjaa, kyllä minä niitä säälin, mutta auttaa en voi ja kun minua tai rakkaimpiani uhataan, minähän taistelen. Hivelen konekiväärin tukkia, käsi valonheittimen katkaisemalla. Vähän lähemmäs.

Kirjojani. Niitä ne halajavat, barbaarit ja varkaat. Vain koska kaupungista on muu palava loppunut.

Valot päälle. Resuinen ihmisjoukko seisahtuu säikähdyksestä paikoilleen. Annan konekiväärin laulaa.

Ruumiit putoavat katuun.

Kirjojani ette saa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale