Voimalaonnettomuus
Sireeni reuhtaisee minut mietteistäni. Valvontapaneelin merkkivalot putoavat punaiselle. Ryntään kopista ulos hallin puolelle.
Siellä on kaaos. Jäähdytysputket puskevat paksua höyryä, vilkkuvat varoitusvalot heittävät sekaan verenkarvaita välähdyksiä ja reaktorialtaasta kohoaa kaksi lonkeroa.
”Kultistihälytys!” huudan radiopuhelimeeni. ”Etsikää ja tuhotkaa tai reaktori havahtuu. Se heräilee jo!”
Kultistien on pakko olla voimalan lähellä, jotta kutsu vaikuttaisi näin voimakkaasti. Lonkeroita kohoilee koko ajan lisää.
Radio räsähtää. ”Metsä, sektori kolme. Kutsurituaali, kuusi kultistia. Neutraloidaan.”
Huoahdan. Näin likeltä muinaisen herääminen ei ole ollut koskaan. Silloin huomaan, lonkerot eivät vetäydy. ”Jossain on toinenkin ryhmä”, huudan radioon.
Myöhäistä. Reaktorin lonkerot murskaavat katon.
Kiroan ihmiskunnan, joka keksi valjastaa Ammoiset voimanlähteeksi.
Routakoto 