Hoikka mies
Opiskelijaboksini oli pieni ja sänkyni ahdas. Marja piteli valokuva-albumia sylissään. Istuin hänen vieressään ja kerroin lapsuudenaikaisista tovereistani, joista osaa en ollut nähnyt vuosiin.
”Keitä he ovat?”
Kuvassa oli leikkikenttä. Minä ja kaksi muuta poikaa. ”Nuo ovat Mika ja Toni.”
Yhtäkkiä tunsin Marlan jännittyvän. Kasvot valkenivat, käsi tärisi. ”Kuka tuo on?” hän kuiskasi. Marla osoitti puiden varjoissa seisovaa kasvotonta, pitkää, luonnottoman laihaa hahmoa, puku päällä, kravatti kaulassa.
”En tiedä”, sanoin kammon vallatessa mieleni.
”Ehkä ystäväsi tietävät.”
”Miksi se on tärkeää?” En halunnut ajatella asiaa. Toni katosi pihasta kesällä ennen ensimmäistä luokkaa.
”Näin saman miehen aamulla tarhan aidan takana hakiessani siskoni tyttöä.”
Yllättävän kevyin elementein saatu niskavillat pörhölleen.