Kuvitteellinen maailma
Nökötän aseman pöydässä sumppia särpien. Odotan junaa ja selailen vanhaa Kosmoskynää. Aihe kiinnostaa, raapustelenhan itsekin outoja tarinoita.
”Anteeksi, saanko istuutua?” miesääni kysyy.
”Kaikin mokomin.” Viittaan tyhjään tuoliin.
”Kuvitteellinen maailma?”
”Lehden lukijat rakentavat yhteistä maailmaa, josta sitten kertoa tarinoita. Tästä on tullut kuution muotoinen.”
”Kirjoitatteko tekin?” Ääni jatkaa uteluaan.
Hymyilen vaatimattomasti. ”Ajoittain. Entä itse?” Nostan katseeni.
Mies on kaitakasvoinen. Hiusraja korkealla, pitkä leuka. Ilme on iloton ja silmien katse saa minut ahdistuneeksi.
”En enää vuosikymmeniin.”
Olen varma, että tunnen hänet. ”Miksi lopetitte?”
”Ihmiset eivät ottaneet varoituksiani vakavasti.”
Kylmä tunne valtaa vatsani. Ojennan käteni, kerron nimeni.
”Voit kutsua minua Howardiksi. Hauska tutustua.”
Routakoto 
Hyvä tavaton. Olin Kuutiomaailman kanssa tekemisissä viimeksi varmaankin vuonna 1999, jos satunnaisia vanhojen paperien ja sähköpostien selaamisia ei lasketa.
Howard ei kyllä sano mitään näin äkkiseltään. Sen sijaan tämä raapale palauttaa mieleeni höyryhämähäkit.
Howard tässä on H. P. Lovecraft. Kuvitteellinen maailma ei liity häneen mitenkään ja on tarinassa mukana vain tribuuttina tuolle muinaiselle projektille, joka on nyt jo hautautunut aikojen hämäriin.
Ehkäpä pitäisi koota mahdollisimman kattava opas Kuutiomaailmasta ja katsoa, millaisia tarinoita sinne saisi sijoitettua…