Iltakajo (raapale 386)

Iltakajo

Nektari hivelee aistejani kaupungin levittäytyessä eteeni. Kymmenet tornit nousevat muiden rakennusten seasta korkeammalle kuin lintu pystyy lentämään. Kaiken kultaa vaipuvan auringon kilo. Shara painautuu tiiviimmin kylkeeni.

Sirosiipisten louhikärmesten kisailun suoma ekstaasi häiriintyy pirisevän äänen ravistellessa kuuloluitani. Viereemme on ilmaantunut pöytä, jonka päällä seisoo ankeasta muovista valettu esine. Sen päällä on pyöritettävä numerolevy ja kyljestä lähtevä kihara johto päättyy jonkinlaiseen kahvaan. Kauhu täyttää mieleni.

Nousen hikisenä sängystä pimeässä huoneessa. En saisi enää unta. Avaan parvekkeen oven.

”Näitkö painajaista?” Shara kysyy seurattuaan minua ulkoilmaan. Katselen soihduin valaistuja torneja. Kuiden valo kimmeltää niiden välissä lentelevien yökärmesten panssareista.

”Taas sama esine. Sama infernaalinen ääni.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s