Puolustuslinja
Siellä ne liikuskelevat yön pimeyden turvin. Kuulen vaatteiden kahahtelua, satunnaista kopinaa kengän osuessa asvalttiin. Luulevat minun nukkuvan, yllättävänsä minut. Vaan ei onnistu!
Pakkanen on kiristymään päin. Se se ajaa ne epätoivon partaalle, siksi ne täällä luuhaavat. Yrittävät, ennen kuin kylmä tekee niistä selvää.
Onhan se kurjaa, kyllä minä niitä säälin, mutta auttaa en voi ja kun minua tai rakkaimpiani uhataan, minähän taistelen. Hivelen konekiväärin tukkia, käsi valonheittimen katkaisemalla. Vähän lähemmäs.
Kirjojani. Niitä ne halajavat, barbaarit ja varkaat. Vain koska kaupungista on muu palava loppunut.
Valot päälle. Resuinen ihmisjoukko seisahtuu säikähdyksestä paikoilleen. Annan konekiväärin laulaa.
Ruumiit putoavat katuun.
Kirjojani ette saa!
Routakoto 