Avainsana-arkisto: Atorox

Atorox-haaste #8: Usva 2/2013 ja 3/2013

Stepanin koodeksi tuli luettua ja nyt on aika seuraavan Atorox-haasteen. Maaliskuun loppuun saakka ehtii novelleja ehdotella, joten eiköhän tässä muutamakin julkaisu ehditä vielä käydä läpi.

Usva 1/2013 oli työlistalla kahden kuukauden ajan, joten tätä taustaa vasten tarkastellen ei vaikuta fiksulta peliliikkeeltä haukata kahta Usvaa kerrallaan, mutta juuri niin aion tehdä. Nyt meinaan on suunnaton etu viimekertaiseen operaatioon verrattuna: pdf:t on tulostettu paperille jo etukäteen. Haasteen kohteena ovat siis Usva 2/2013 (pdf) ja Usva 3/2013 (pdf), sivumennen sanoen viimeiset Usvat näillä näkymin. Jännä nähdä, miten spefinovellistiikan kenttä muuttuu vuonna 2014, kun sekä Usva ja Kultakuoriainen ovat vähintäänkin määräämättömällä tauolla ellei sitten kokonaan kuopattuja. Lehdet kun aika pitkälti julkaisevat kilpailujensa satoa (merkittävimpänä poikkeuksena Alienisti) ja antologiatuotantonnosta merkittävä siivu on lähinnä omia jäseniään palvelevan Osuuskumman niskoilla. Ehkä vuoden 2014 Atoroxia jaettaessa luettavien novellien määrä on hillitympi. Hyvä niin. Vuonna 2013 niitä julkaistiin ilmeisesti 356.

Usvassa 2/2013 julkaitiin Risingshadow-sivuston Pimeä nousee -kilpailun voittajatekstit sekä pari muuta aiheeseen istuvaa novellia. Numerossa 3/2013 teemana oli fantasia.

Kuten jo tunnettua, jos luette jotain aidosti hyvää, ehdottakaa sitä välittömästi Atorox-listalle. Helpoiten se hoituu nettilomakkeella.

Usva 2/2013

Heidi Elo: Hiljainen mies
Mikko Arjanmaa: Cocaira
Minna Heimola: Kaikin keinoin
Jaakko Seppälä: Minuun kirjoitetaan
Toni Koskelainen: Uudisraivaajat
Maarit Leijon: Tekeekö tämä varjo minut lihavan näköiseksi
Aleksi Peura: Everlyn Strix
Jussi Katajala: Meidän varjomme
Sofia Hartokari: Mahdollisuus

Usva 3/2013

Mixu Lauronen: Kaivoonkatsojat
Juha Jyrkäs: Iski tulta Ismaroinen
Heikki Hietala: Keinutuoli
Saara Henriksson: Merikuningas
Mari Saario: Verisiskot

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013
7. Stepanin koodeksi

Atorox-haaste #7: Stepanin koodeksi

Kansikuva: Arren Zherbin

Kansikuva: Arren Zherbin

Edellisestä haasteesta on aikaa jo kaksi kuukautta, vaikka välien piti olla kaksi viikkoa. Syyttäisin muutoin ajanpuutetta, mutta olenhan minä tässä väliajalla lukenut vaikka kuinka. Todellinen syy lieneekin se, että haasteen kohde ei ollut painettu paperille. Minä kun tuppaan lukemaan sohvalla lojuen tai juuri ennen nukahtamista sängyssä, ja siihen bittivirta soveltuu huonosti. E-kirjoja olen pari saanut luetuksi kännykän kanssa, mutta pdf-tiedostot ovat kovempi pala, koska ne eivät asetu luurin ruudulle luettavassa muodossa mitenkään helposti.

Tänään sitten tulostin Usvan 1/2013 paperille eikä sen lukaisuun mennyt kuin tunti pari. Olisi heti pitänyt tehdä niin. Monasti suunnittelin avaavani lehden tietokoneen ruudulle, mutta aina se jäi tekemättä ajatuksen tuntuessa niin rasittavalta. En taivu lukemaan kovin pitkiä tekstejä ruudulta.

Monellakohan muulla tämä sama ongelma tulee eteen Usvan ja Kultakuoriaisen kaltaisten lehtien kanssa? Eipä sillä, että Atorox-mielessä tällä olisi kovin pitkään suurta merkitystä, kumpikin lehti kun tuuppasi toistaiseksi viimeisen numeronsa ulos tänä vuonna.

Nyt kuitenkin uuden haasteen pariin!

Kukin lukemisesta kiinnostunut taho kaivakoon hyllynsä kätköistä Turun kirjamessuilla ilmestyneen URS-henkisen antologian Stepanin koodeksi (Kuoriaiskirjat, 2013). Aiheena on mystinen kirja, jonka salaisuuksia on pyritty avaamaan ja vuosisatojen ajan, aina yhtä tuhoisin seurauksin. Kirja on yritetty polttaakin, mutta silti se putkahtelee esiin pitkin Euroopan historiaa. Tarinan ensimmäiset osaset nähtiin jo vuoden alussa Boris Hurtan juhlakirjassa Hurtan koodeksi, ja ne osaset ovat mukana nytkin, mutta mukaan on saatu paljon uutta materiaalia, mm. Hurtalta itseltään. Atoroxia ajatellen nuo nyt kahdesti julkaistut novellis lasketaan Hurtan koodeksin piikkiin, mutta minä käsittelen ne kaikki yhdessä köntässä tämän haasteen tiimoilla.

STEPANIN KOODEKSI

Samuli Antila: Stepanin koodeksi
Markus Harju: Veli Frantisekin viimeinen toive
Tuomas Saloranta: Kirjan mahti
Jussi Katajala: Ääni kellarissa
Shimo Suntila: Rakkaudesta kirjaan
Mixu Lauronen: Veli Adolphuksen tunnustus
Heikki Nevala: Suruntuoja
Anne Leinonen: Kirje Helenille
Boris Hurtta: Rosy Luxemburgové 3
Tarja Sipiläinen: Murretut

Jos jokin yllämainituista on teidän mielestänne sopivaa settiä Atorox-listalle, ehdottakaa sitä näppärällä nettilomakkeella.

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013

Atorox-haaste #6: Usva 1/2013

Usva_1_2013Kaksi viikkoa on kulunut, joten on aika uuden Atorox-haasteen. Tällä kertaa onkin varsin paikallaan lähteä usvien emännän maille. Anne Leinonen on julkaissut Usva-verkkolehteä ansiokkaasti vuodesta 2005. Ilmestymistahdissa oli yksi välivuosi ja nyt lehti on taas menossa tauolle. Palaako se sieltä koskaan, on oma kysymyksensä. Itse tietenkin toivon että palaa, koska Anne on löytänyt hyviä kirjoittajia ja saanut heidät tekemään parhaansa.

Tämänkertainen Atorox-haaste on siis Usva 1/2013. Verkkolehtenä se on jokaisen saatavana, joten tähän haasteeseen odotan runsasta osaanottoa!

Usva 1/2013

Katri Alatalo: Kulkija
Hanne Martelius: Kansassa kasuavassa
Petri Laine: Maan jälki
Marketta Niemelä: Laulava avaruuslaiva
Camilla Kantola: Kenkälaatikon kirous
Shimo Suntila: Tomua
Shimo Suntila: Perintöesine

Ja muistakaa, heti kun luette jotain hyvää ja Atorox-kelpoista, ehdottakaa sitä Atorox-listalle näppärällä nettilomakkeella.

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta

Atorox-haaste #4: Portti 2/13 ja Spin 2/13

Portti 2013-02On kulunut kaksi viikkoa edellisestä haasteesta, joten on aika seuraavan. Viimeksi oli työn alla nivaska novellikokoelmia, tällä kertaa taas pari lehteä.

Koska julkaisuihin on ehkä helpointa tarttua silloin kun ne ovat aivan uusia, ja lehtien tapauksessa kelluvat vielä lehtikasan pintakerroksissa, otan työn alle kaksi aivan vastikään ilmestynyttä sf-zineä. Ensimmäinen on Turun Science Fiction Seuran lehti Spin 2/2013 ja toinen juuri tänään luukusta kolahtanut Portti 2/2013.

Hassua, olen tottunut ajattelemaan Porttia nimenomaan novellilehtenä, mutta nyt novskuja olikin vain kaksi. Katri Alatalon kirjoittama Narvaranin linnut sai Portin viime vuoden kirjoituskisassa kunniamaininnan ja minun oma novellini Milla ja Meri tuli kolmannelle sijalle.

Spin 2013-02Spinissä on tarjolla Nova 2012 -kisassa toiseksi tullut Ulla Susimetsän Surunkantaja. Erikseen mainittakoon, että kirjoittaja on Susimetsä, ei Sysimetsä, kuten lehdessä seisoo. Tämän lisäksi mukana on myös kuusi raapaletta allekirjoittaneelta sekä sekalaisen kollektiivin Cosmic Comic Cafessa pyyhepäivänä kirjoittama yhteisnovelli.

Tällä kertaa haaste on aika pieni ja sille varatut kaksi viikkoa epäilemättä enemmän kuin riittävä aika, mutta sen verran moni projekti painaa päälle juuri nyt, että otan hieman lunkimmin. Te kaikki muut, jos lähdette haasteeseen mukaan, voitte ehtiessänne suorittaa myös jonkin aiemman haasteen, jos siltä tuntuu.

Ja kuten aiemminkin, kun luette jonkin novellin, josta pidätte riittävästi, muistakaa ehdottaa sitä heti välittömästi Atorox-listalle näppärällä nettilomakkeella.

Portti 2/2013

Katri Alatalo: Narvaranin linnut
Shimo Suntila: Milla ja Meri

Spin 2/2013

Ulla Susimetsä: Surunkantaja
Shimo Suntila: Bacchuksen kasino
Shimo Suntila: Puolustuslinja
Shimo Suntila: Kohtalotoverit
Shimo Suntila: Poseidonin pylväs
Shimo Suntila: Kaksintaistelu
Shimo Suntila: Humala
Trufans Too: Suuri traktorinmunajahti

Jakakaa niin tätä haastetta kuin edellisiäkin, ja kertokaa, jos otatte jonkin haasteen vastaan. Sellainen saattaa innoittaa muitakin.

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee

Atorox-haaste #3: Leonardon rasia, Aukkoja ajassa ja Ken vainajia muistelee

Leonardon rasiaKun yrittää tehdä kaikkea, aika saattaa loppua kesken. Tämän opin kahden viime viikon aikana. Antologioiden toimittaminen, novellin kirjoittaminen, tapahtumaideoiden pyörittely ja oikoluku eivät välttämättä jätä hirvittävästi rahkeita päämäärätietoiselle novellistiikan lukemiselle. Onneksi tässä on vielä liki kaksi tuntia aikaa kahlata Kultakuoriainen läpi ja saattaa haaste loppuun. Lukemisen lisäksi toki pitää ehdottaa niitä parhaita tekstejä Atorox-listalle!

Vaan jotta huomiseksikin olisi luettavaa, esitän uuden haasteen. Se koostuu kolmesta antologiasta, joten osallistuminen vaatii muutakin kuin pdf-tiedoston latauksen. Joillakin nämä ovat hyllyssä, muilla on käytössä kavereiden hyllyt, kirjastot ja niinkin pöyristyttävä vaihtoehto kuin kirjojen hankkiminen tässä vaiheessa. Nämä kolme kirjaa ovat Leonardon rasia (Osuuskumma), Aukkoja ajassa (Turbator) ja Ken vainajia muistelee (Espoon scifiseura / URS).

Aivan kaikkia novelleja ei ole välttämätöntä lukea tämän haasteen puitteissa. Leonardon rasia on Jussi Katajalan novellikokoelma ja siinä on vain kaksi aiemmin julkaisematonta novellia. Myös Aukkoja ajassa tarjoaa osin jo aiemmin julkaistua materiaalia. Sen sijaan Ken vainajia muistelee sisältää vain uusia juttuja. Edes minun raapaleeni Sauna ei ole ollut Routakodossa nähtävillä. Jos raapaleet lasketaan, ja miksikäs ei laskettaisi, haasteessa on nyt mukana 26 novellia. Ei mikään triviaali määrä, vaikka raapaleita kymmenen onkin.

Aukkoja ajassaSiinä siis setti seuraavan kahden viikon iloksi. Moniko lähtee mukaan, edes yhdellä kirjalla? Ja muistakaa, kun luette tarinan, joka räjäyttää aivot, kihelmöi selkäpiitä tai lämmittää sisuskaluja, ehdottakaa sitä Atorox-listalle.

Leonardon rasia

Jussi Katajala: Nereidien laulu
Jussi Katajala: Äänetön saari

Aukkoja ajassa

Petri Laine: Pekingin elokuut
Juha-Pekka Koskinen: Salomonin tuomio
Harri Erkki: Pyramidi
Shimo Suntila: Kokoontuminen
Shimo Suntila: Sukupolvikuilu
Shimo Suntila: Itsemurha
Shimo Suntila: Koski
Shimo Suntila: Putous
Shimo Suntila: Paradoksi
Shimo Suntila: Rikos kirjallisuutta kohtaan
Shimo Suntila: Temporaalikenturio
Shimo Suntila: Aikajekku

Ken vainajia muistelee

Ken vainajia muistelee

Shimo Suntila: Sauna
Anne Leinonen: Ken vainajia muistelee
Jussi Katajala: Rautakihlat
Mari Saario: Holvikirkon kanttorin poika
Tarja Sipiläinen: Kaikuja
Juha Jyrkäs: Seitsemän hengen kertomus
Markus Harju: Myrkynlykkääjä
Anna Malinen: Maria Antintytär
Eero Korpinen: Vainajan palmikko
Heikki Nevala: Syämmen syrjä
Mixu Lauronen: Aallot
Samuli Antila: Rajat

Atorox-haaste #2: Kultakuoriainen ja Tähtivaeltaja

Tähtivaeltaja 3 2013Kuiskaus pimeässä meni itselläni reilusti alta viikossa, joten heitän kehiin seuraavan lukuhaasteen. Tällä kertaa se on kaksiosainen ja toiseen voi tarttua jokainen, koska kyseinen julkaisu on luettavissa verkossa maksutta.

Tähtivaeltajan uusin numero ilmestyi juuri ja on siis ajankohtainen. Koska mukana oli vain yksi kotimainen novelli, sen hoitelee pois lukujärjestyksessä nopeaan tahtiin. Kultakuoriaisessa onkin sitten kymmenen novellia, mutta vuoden tähän mennessä ainoana numerona sen luettuani olen klaarannut koko lehden (yksi numero on kyllä ilmestymässä ennen vuodenvaihdetta).

Täten otan lukuvuoroon lehdet Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/13.

Kultakuoriainen 6Kultakuoriainen

Maarit Leijon: Ihon alla
Leila Paananen: Ausa ja erakko
Petri Laine: Valgaard Valkoisen saaga
Markku Kangasniemi: Viimeinen halliväijy
Shimo Suntila: Prestonin keikka
Anne Leinonen: Ykkösen ja nollan välissä
Aki Hammarén: Äänet hulluuden linnakkeessa
Aki Hammarén: Viiden tähden velho
Santeri Viljakainen: Kolme käskyä
Meiju Forsbacka: C-rappu

Tähtivaeltaja

Katri Alatalo: Unettomat

Katrin novelli pärjäsi Tähtivaeltajan sukupolvialuskisassa ja tuli neljänneksi. Myös Kultakuoriaisen novellit ovat kaikki palkittuja, joko voitolla tai kunniamaininnalla. Luvassa on siis muutamankin esiraadin ja raadin esiin nostamia huippuja. Odotan näiltä tarinoilta paljon.

Haastanpa siis kaikki novelleista pitävät mukaan! Aikaa on jälleen kaksi viikkoa, minkä päätteeksi muistakaa ehdottaa Atorox-listalle kaikki riittävän hyvät jutut.

(Lataa Kultakuoriainen #6)

Atorox-haaste #1: Kuiskaus pimeässä 2013

Kuiskaus pimeässä 2013Sanoista tekoihin. Aloitan oman novellisavottani.

Aion käyttää seuraavanlaista systeemiä systeemiä. Varaan jokaista lukurupeamaa varten kahden viikon siivun, perjantaista perjantaihin. Jos kuitenkin suoriudun urakasta alle viikossa, aloitan uuden urakan heti seuraavana perjantaina enkä lusmuile viikkoa. Tällä tavoin lyhyet pyrähdykset eivät venytä aikataulua tarpeettomasti ja silti pienet tauot pitävät stressitason alhaalla.

Ensimmäiseksi tartun H. P. Lovecraftin historiallisen seuran julkaisuun Kuiskaus pimeässä 2013. Sen sivuilta löytyy kuusi novellia.

Harri Linnera: Kuminaama
Jani Kangas: Maaliskuun tuuli
Ville Koskivaara: Muodonmuutos
Antti Pohjamies: Teatteri
Ville Koskivaara: Portti
Ville Koskivaara: Suo

Haastan luku-urakkaan mukaan kaikki kyseisen lehden jostain näppeihinsä saavat, etenkin HPLHS:n jäsenet. Kaksi viikkoa aikaa. Ruoditaanpa esiin, mitkä novellit ansaitsisivat nousta Atoroxin ehdokaslistalle. Ehdottakaa suosikkejanne.

Finncon 2013

Se on ohi! Nyyh! Finncon 2013, minne menit?

Tänä vuonna Finncon oli tukeva kolmen päivän rieha, plus tutkijat kokoontuivat tiemmä jo torstaina. Me pörähdimme paikalle perjantaina hiukan ennen yhtä ja raahasimme con-alueelle painavaa tavaraa. Tuhoa turha tuote -huutokauppaan meni vanha tietokoneeni Commodore 64 peleineen, kasettiasemineen, joystickeineen ja ohjekirjoineen. Kirpparipöytään päätyi iso kassillinen kirjoja (tuplakappaleita), dvdeitä ja vanhoja pelejä. Näiden lisäksi otsasuonta pullistutti kaksi laatikkoa Kuoriaiskirjojen painotuotteita. Tuomas Saloranta saisi kirjoittaa hieman ohuempia pokkareita, kautta Tshathogguan.

Sitten mopo karkasi käsistä. Heti kun kaksi boksia Kuoriaisia oli dumpattu kustantajan kouriin, tein Löydön. Ensimmäisen monista. Aavetaajuuden sälleillä oli myynnissä S. Albert Kivisen Merkilliset kirjoitukset, 2. painos, joka minulta uupui. Ykköspainos sentään löytyi vanhastaan, mutta jälkimmäinen editio on pehmeistä kansistaan huolimatta laajennettu laitos. Fyrkat handuun ja peli auki. Sitten kuume ottikin vallan. Säntäsin kirpparipöydälle ja aloin kuumeisesti selata kirjojen selkämyksiä. Tein kaappauksia vasemmalta ja oikealta. Kirjapino kainalossa kasvoi, siirtyi sitten pöydälle. Kun pino muuttui labiiliksi, jaoin sen kahtia ja kasvatin kumpaakin. Ollessani vielä jumiutuneena scifipuolelle Arren bongasi kaksi Jalavan julkaisemaa Howardin Conan-suomennosta, jotka olivat siihen asti vuosia onnistuneet piilottelemaan muiden kirjojen takana antikoiden hyllyissä.

Jotkut ystävät ja toverit yrittivät tässä vaiheessa käydä tervehtimässä tai jopa esittelemässä itsensä pitkällisen nettituttavuuden jäljiltä. Houkat! Vaan mistä he olisivat voineet tietää, millainen on bibliomanian pauloihin joutunut Shimo, joka samalla vahtii ja ryöstää puhtaaksi uutta kirjallista territoriota. Niin että anteeksi vain, enkä voi luvata parannusta jatkossakaan. En niin kauan, kun kiinnostavia kirjoja uupuu kokoelmastani.

Lopulta ensi-isku oli suoritettu ja pahin kirjanälkä suoritettu. Oli aika viuhtoa ympäriinsä, rehata ja moikkailla kaikkia mahdollisia tuttuja ja samalla hieman vilkuilla, mitä muita kirjoja oli välittömässä lähiympäristössä. Mihinkäs Cthulhu lonkeroistaan pääsee?

Pihalla vaani hurja dino!

Pihalla vaani hurja dino!

Tänä vuonna panostimme ohjelmiin. Ensin kävin Arrenin ja Hannen kanssa vilkaisemassa Tähtivaeltajan kirjoituskilpailun palkintojen jakoa, mutta tulosten jälkeen päätimme sittenkin hilpaista eteenpäin; Arren ja minä seuraamaan fysiikkaa, joka sanoi pöö. Siellä lingottiin palloja, dipattiin kamaa nestetyppeen ja ammuttiin tyhjiömörssärillä projektiileja pahaa-aavistamattomiin tölkkipinoihin. Sen jälkeen suhaistiin seuraamaan höyrypunk-paneelia, jossa Magdalena Hai, Boris Hurtta, J. S. Meresmaa ja Siri Kolu keskustelivat aiheesta, jota kovasti diggailen. Ensimmäisen kerran törmäsin laajemmin kyseiseen aiheeseen City of Heroes -aikoina ja yritinpä 2007 kirjoittaa Nanowrimossa steampunk-romaaninkin. Se hyytyi pariin kappaleeseen, mutta nousi kellokoneistohaudastaan URSin kirjoituskisan myötä viime vuonna ja nyt olen kirjoittanut jo kolme omaan Teslakoodeksi-maailmaani sijoittuvaa novellia. Ja eiköhän lisääkin synny. Paneelista jäi sellainen fiilis, että ainakin hetken aikaa juuri tällaisella kamalla on tulevaisuutta, joten jos en romaania rykäise, ehkä saisin kuitenkin novellikokoelman väkerrettyä.

Sitten alkoi oma työsarka. Astraaliminäni lähti vetämään raapalepajaa Jussi Katajalan, Tarja Sipiläisen, Mixu Laurosen ja Boris Hurtan kanssa. Fyysinen kehoni taas lähti keskustelemaan suvaitsevaisuudesta fandomissa Tuomas Salorannan vetämään paneeliin, jossa olivat myös Irma Hirsjärvi, Kielo Blomqvist ja Aino Harvola. Heti kättelyssä todettiin, että Suomen fandomissa naisiin ja seksuaalivähemmistöihin ei kohdistu syrjintää. Siitä ei siis juurikaan keskusteltu paitsi pienessä historiaosuudessa. Paneelin jälkeen tunneloidun välittömästi raapalepajaan ja pääsin sentään esittämään muutamia niistä havainnoista, jotka tein viime vuoden projektin tiimoilta. Ei voi kirjoittaa 366 raapaletta oppimatta edes jotain.

Pajan päätyttyä kävimme hukkaamassa kirjahankinnat ja yökamat majoituskämpille ja palasimme parahiksi kuulemaan parit säkeet sähkökanteleesta. Juha Jyrkäs, jonka ääni saattaa olla tuttu Aavetaajuudelta, hän kun luki ääneen novellini Sateenkaaren maku, tykitti menemään instrumentillaan howardinlovecraftiaanista metallia ja hyvin vetikin. Minun vereni taas veti takaisin kirjahyllyjen ääreen, joten kuulin vain pari biisiä.

Virallisen ohjelman päätyttyä lyöttäydyimme osaksi ryömivää kaaosta, joka matkasi Kaapelitehtaalta keskustan hotelliin juhlistamaan kahden Osuuskumman teoksen julkaisua. Samuli Antilan romaani Kirveenkantajat ja Jussi Katajalan novellikokoelma Leonardon rasia. Helvetillisen hienoa! Tällaiset julkaisut valavat vahvaa uskoa siihen, että kunhan painan riittävästi duunia, jonakin päivänä myös minulta on ulkona oma kirja. Ehkä kaksikin. Aina kun meinaa usko loppua, että saako sitä koskaan mitään aikaan pitää vain katsella kirjahyllystä löytyviä tuttujen ja kavereiden kirjoja nähdäkseen, että mahdollista se on. Kunhan ei luovuta. Con-perjantai taisi olla myös ensimmäinen kerta kun tapasin Samulin livenä ja sain heti vaikutelman varsin miellyttävästä herrasmiehestä. Seuraavaksi pitää järkätä aikaa Kirveenkantajien verran.

Julkkarit olivat melkoinen suksee. Paikalla oli versin merkittävä määrä osuuskummajaisia sekä urssilaisia, ja tunsinpa pienoista ylpeyttä näihin ryhmiin kuulumisesta. Kun con-paikalla katsoin Osuuskumman pöytää sulostuttavia kirjapinoja tiesin olevani mukana jossain, joka jo nyt on hieno juttu, mutta tulevina vuosina osoittaa todellisen, valtavan merkityksensä laadukkaan genrekirjallisuuden julkaisijana. Jossain vaiheessa iltaa menin kainosti kysäisemään uuden steampunk-antologian toimittajalta Meresmaalta mahtoiko lähettämäni novelli kelvata mukaan. Kun en ollut vielä saanut aiheesta kommenttia. No kommentit ja palautteet oli postattu Osuuskumman jäsenfoorumille jo jokin aika sitten, en vain ollut käynyt norkoilemassa siellä con-paineiden alla yli viikkoon. Myös toinen toimittaja Markus Harju antoi palautteensa suusanallisesti ja kumpikin oli tykännyt ilmeisen paljon tekstistäni. Maailma oli toimiva ja juoni sopivalla tavalla yllättävä. Näillä eväillä on rohkaisevaa lähteä editointikierrokselle. Taidettiinpa siinä istuskellessa löytää jopa ratkaisut muutamiin ongelmiin, joten ei kun kirjoittamaan.

Sekin selvisi, että Samuli on myös vanha Yöjuttu-fani. Meitä ei monta ole, tai en ole ainakaan tietoinen muista. John Sinclair über alles! Vaikka onhan se Jason Darkin jälki vähän sellaista kukkua, kioskiviihdettä. Silti keskimmäisiä teinivuosiani määritti ehkä vahvimmin kolmostelevision lähettämä Star Trek ja Yöjuttujen kauhut. Taitaa olla niin, että minulle Yöjuttu on samassa asemassa kuin vanhemmalle polvelle Shokki-lehti aikoinaan.

Peter Watts puhuu tietoisuuden tarpeettomuudesta.

Peter Watts puhuu tietoisuuden tarpeettomuudesta.

Lauantai alkoi nakilla Osuuskumman pöydän takana. Kirjoja meni kaupaksi, tapasin Karin ja tutustuin vähän paremmin Morreen, jonka kirjablogi Morren maailma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Siinä rytäkässä sain Aliette de Bodardilta signeerauksen kokoelmaansa Perhonen ja jaguaari, Peter Wattsin yhytin Sokeanäön merkeissä myöhemmin. ”Sorry about your brain”, hän kirjoitti. Aikataulussa oli tunnin mittainen hetki partioida taas kirjavalikoimia, minkä jälkeen mentiin kuuntelemaan Wattsin kunniavieraspuhetta. Sen perusteella voin sanoa, että en minä niitä kirjoja hankkinut, aivoni tekivät sen itse, minulta lupaa kysymättä. Tietoinen tajuntani ei voinut kuin seurata kauhulla vieressä sitä posketonta bibloiofiilistä mässäilyä, joka kesti koko viikonlopun.

Huutokaupassa sai tarjota rahaa joko ostaakseen tavaran, tai nähdäkseen sen tuhoutuvan lavalla spektakuläärisissä olosuhteissa. Signeerattu äänikirja sai moukarista, Spiderman-kakunpäällinen kuumailmapuhaltimesta ja Picachu sirkkelöitiin kolmen gramman palasiksi. Sen sijaan Asterix-nukke pelastui ja kuuden laserpyssyn kokoelma karkasi ulottuviltani, mutta päätyi kuitenkin Turkuun eikä pölkylle. Oma lahjoitukseni Commodore 64 säästyi sekin. Joku fani tarjosi heti neljäkymppiä ja maksoi lopulta 44 euromääräistä oravannahkaa. Shokkialoitus oli toki tehokas, mutta show-mielessä huono veto. Harva haluaa kylmiltään lähteä tarjoamaan vaikka viiskymppistä nähdäkseen moukarin kurmoottavan liki 30 vuotta vanhaa tietotekniikkaa.

Atoroxista käytiin taas katsomassa tulokset, mutta keskustelu jäi välistä. Tuomas Saloranta kiskoi kolme sijoitusta, sijat 10-8, ja robottipään pokkasi etänä Anni Nupponen novellillaan Joka ratasta pyörittää. Loistavaa, Anni! Ensimmäisen steampunk-kokoelman paras novelli minun mielestäni ja täysin ansaittu tunnustus! Keskustelussa ilmeisesti jotkut spektreläiset olivat napisseet Portin huonosta menestyksestä, sieltä kun ei koko ehdokaslistalle ollut selvinnyt kuin yksi teksti, sekä siitä, miten ”joillakin” oli monta novellia ehdolla. Mitä nyt taas, jäbät? Onko tarkoitus sanoa, että ehdokasasettelu tehtiin väärin ja lopuksi vielä äänestettiin väärin? Virsi nyt on jokavuotinen eikä sille jaksaisi korvaakaan lotkauttaa, mutta funtsitaas hetki. Tänä vuonna ehdokaslistalle pääsi viidellä äänellä. Viidellä. Moniko valittajien joukosta osallistui ehdokasasetteluun? Ei se nyt vain kerta kaikkiaan ole Atoroxin vika, että Portin kokoisen lehden lukijakunnasta ei löydy kiinnostusta sen vertaa, että ottaisi osaa ehdokasasetteluun. Kai nyt edes paikallinen esiraati hoiti oman rastinsa? Jos ei, ei asialle muutkaan mitään voi. Ja jos se kyrsii, että Tuomaksella oli neljä novellia ehdolla, kakka nakki. Minkäs sille voi, jos mies kirjoittaa kuin pieni eläin ja laatu pysyy korkealla. Sillä nyt kun sattuu pääsemään ehdolle ja top kymppiin kolmella novellillaan. Vaan ei tästä sen enempää, kuulopuheisiin muutenkin nojaan sen kanssa, mitä sanottiin.

Atorox-ansioituneet, vain voittaja Anni Nupponen on poissa. Markus Harju, Tuomas Saloranta, Anne Leinonen, Magdalena Hai, Jenni Kauppinen, J. S. Meresmaa, Anne Salminen, Tero Niemi, Jussi Katajala

Atorox-ansioituneet, vain voittaja on poissa. Markus Harju, Tuomas Saloranta, Anne Leinonen, Magdalena Hai, Jenni Kauppinen, J. S. Meresmaa, Anne Salminen, Tero Niemi, Jussi Katajala

Ruokailun jälkeen alkoi paniikki nostaa päätään. Edessä oli J. Pekka Mäkelän kunniavierashaastattelu ja vaikka se Turcosessa sujuikin hyvin ja tiesin Pekan hyväksi ja avoimeksi esiintyjäksi, keksittyjen kysymysten vähäinen määrä stressasi ja laatu epäilytti. Kysynkö kiinnostavia asioita? Onko koko hommassa mitään punaista lankaa? Osaanko vetää hihasta kamaa, jos paperille kirjatut aiheet loppuvat kesken? Onneksi pääsin juttelemaan Pekan kanssa green roomissa jonkin aikaa ennen ohjelmaa ja sain raapusteltua pari lisäaihetta. Parahuultaisesti, sillä kaikki aiheet käytiin lopulta läpi ja aikaa jäi parille yleisökysymyksellekin. Koko haastis meni varsin nappiin ja yleisö diggasi kunniavierasta kympillä. Puhuimme romaaneista, kääntämisestä, musiikin tekemisestä, soitinten rakentamisesta, romaanisarjoista, novelleista ja kirjailijatapahtumista ja vähän muustakin. Tämän jälkeen oli taas sellainen olo, että osaanhan minä näitä juttuja vetää, kun istun alas ja avaan suuni. Vaikka Pekkahan ne fiksut jutut kertoi.

Ohjelmavirran päätti ihmissusiantologian julkkarit. Juri Nummelin on saanut keitettyä kasaan todella komean kokoelman, jossa 24 kotimaista kirjoittajaa tutkii ihmissuden luontoa. Paneelissa oli kustantajan ja toimittajan lisäksi Tiina Raevaara ja Juha-Pekka Koskinen, ja muutkin paikalle päässeet novellistit päästettiin lopussa ääneen kertomaan omista tarinoistaan. Hieman kismitti, että tähän en sitten tullut yrittäneeksi lähteä mukaan novellilla, mutta kai se on niin, että ihan kaikkeen sitä ei repeä. Kävin kyllä heti tilaisuuden tullen ilmoittautumassa Jurille, että Cthulhu Suomessa -kokoelmaan, jos sellainen milloinkaan tehdään, lähden mieluusti mukaan.

Naamiaiset missasin, kun en kaikkialle pystynyt repeämään, mutta onneksi kääpiöjoukko vaelsi ympäri conia jo päiväsaikaan. Mahtava ryhmäveto! He jopa lauloivat, minkä senkin missasin. Ärh. Saavuin paikalle liian myöhään ja törmäsin Tony Starkiin. Raukalla oli vieläkin hohkaava implantti rinnassaan, ja toisessa kädessä juoma lepäsi varsin vakuuttavan haarniskahanskan varassa.

Kuva siepattu luvalla Suvi Kauppilan kokoelmista. Kuvaaja tuntematon.

Kuva siepattu luvalla Suvi Kauppilan kokoelmista. Kuvaaja tuntematon.

Bileissä juttelin pidemmän aikaa Zatannan kanssa, jonka siviiliminän meinasin frendata Facebookissa, mutta joko muistin nimen muutenkin väärin (ei olisi mikään ihme) tai sitten edessä on savotta, jossa oikea ihminen pitäisi arpoa suunnilleen 20 ihmisen joukosta. Joten ”paging Zatanna, ottakaa yhteyttä infopisteeseen ja lähettäkää kaverikutsu sille kaljulle hiipparille”. Kiitos.

Sunnuntaiaamun iloinen yllätys oli reilusti isompi yleisö kuuntelemassa matkaopaspaneeliamme kuin olin uskaltanut odottakaan. Ainakin 30 henkeä. Ennen paneelia kokoonnuimme viherhuoneessa Siri Kolun, J. S. Meresmaan ja J. Pekka Mäkelän kanssa. Miitingin satona kirjoitin hahmojen nimet ylös! Huolellisesti valmistautuneena esitin Transaurinkomatkojen agenttia Kalervo Kerberosta, jolla oli haastateltavana kolme muista maailmoista saapunutta hahmoa, joista jokainen esitteli omaa kotipaikkaansa mahdollisille turisteille. Millaista viihdykettä on tarjolla, ovatko paikalliset viinit hyviä ja millä tavoin matkalla voi päästä hengestään, jos ei osaa varoa. Tai vaikka osaisikin varoa.

Leon Konté oli saapunut Alshainista kertomaan planeetasta, jonka maapinta-alalla ei elä kasveja eikä eläimiä. Meressä kyllä asuu juttuja, joiden vuoksi rantauiminen ei ole suositeltavaa. Paikka on rauhallinen, demokratia toimii, äänivalta määräytyy tulojen mukaan ja poliisi pitää huolen, ettei rettelöitä synny. 40000 kilometrin korkuinen avaruushissikään ei ole romahtanut kuin kerran, joten sieltä extremeharrastajat voivat tehdä huimia laskuvarjohyppyjä, kunhan välttävät viranomaiset ja osaavat mutautua muutamista turvajärjestelmistä läpi.

Pilvi Annika Haapanen oli kotoisin Euroopasta, jonka halki oli jyrännyt p-virus, minkä seurauksena infektoituneet oli suljettu pois normikansan keskuudesta. Suomessa heidät oli lukittu armeijan peruja olevaan maanalaiseen luolastoon, jossa meno kuulosti olevan varsin rankkaa. Pilvi myi ajatusta eristäytyneestä retriitistä, mutta maininnat tutkimattomista luolaston osista, taistelukoulutuksesta ja eläimellisestä seksistä lupasivat hieman muutakin kuin hiljentymistä ja hermolepoa. Sopivalla koodilla matkaa varaavat voivat myös päästä osalliseksi yhteiskunnallista murrosta eli vallankumousta!

Sureitma Kalinor Assafi kertoi pantterikansan maagisesta laaksosta, joka sopi mitä parhaiten etenkin lapsiperheille. Idyllinen viidakkoympäristö tarjosi kaikenlaisia virikkeitä, kuten vuohen lailla määkiviä kasveja, eripuraa kylväviä lintuja ja mieskuntoa nostavaa juomaa. Laaksossa vaeltavat pantterit ovat täysin vaarattomia turistien lemmikeille, kunhan jokainen taho on samalla sivulla arvojärjestyksen kanssa.

Kalervo Kerberos suosittelee lämpimästi jokaista kohdetta, ja etenkin hän suosittelee kaikenkattavan matkavakuutuksen ottamista jokaiseen näistä kolmesta kohteesta. Kauniista sanoista huolimatta jokainen esitelty paikka tuntui kätkevän myös sellaisia vaaroja, joista osallistujat eivät olleet täysin valmiita avoimesti kertomaan. Itse asiassa, vakuutus hengenlähdön ja tapaturmaisen suolistamisen varalta on myös hyvä idea. Lisätietoja kaipaaville suositellaan seuraavia teoksia: J. Pekka Mäkelä: Alshain, Alas; J. S. Meresmaa: Mifongin Perintö, Mifongin aika; Siri Kolu, Pelko ihmisessä (ilmestyy syksyllä).

Yleisö osallistui kysymysten esittämiseen ihailtavasti, siitä kaikille iso kiitos. Minulla oli aivan hemmetin hauskaa, toivottavasti teilläkin! Kalervo Kerberos voisi haastatella uusien matkakohteiden edustajia ensi vuoden conissa, jos kutsu käy. Vink vink, töks töks.

Pienen kirja-frenzyn jälkeen seuraavaan ohjelmaan! Minulle tuntematon suuruus Antti Eronen kertoi, miten suunnitellaan järkevästi toimiva raketti. Paljonko kannattaa laittaa ajomassaa suhteessa kokonaismassaan, mitkä ominaisuudet vaikuttavat avaruusaluksen toimintasäteeseen tai matka-aikaan ja miksi lämpöä poistava alus havaitaan ja aurinkokunnan laidoilta. Esitellyksi tuli saitti Atomic Rocket, josta esitelty tiede oli ammennettu, ja nyt osaan sen verran perusperiaatteita, että voin tutkailla asiaa itsekseni lisää. Eroselta on itseltään ulkona nyt kaksi kirjaa (Dreamland – Aavekomppania ja Talvi: jännitysromaani) ja kolmas ilmestyy kuukauden tai parin sisällä, joten ennemmin tai myöhemmin saatte lukea Routakodosta arvioita hänenkin romaaneistaan. Maltan tuskin odottaa!

Taisteluväsymys alkoi jo pukata päälle, mutta seurasin vielä Anne Leinosen vetämän paneelin kirjailijan urasta, ja sen perään paneelin vieraalla kielellä kirjoittamisesta, jonka Tom Crosshill veti aivan kympillä. Kumpikin esitys energisoi omia pyrkimyksiäni suuresti, kun jälleen näin ja kuulin, mikä on mahdollista, jos jaksaa painaa duunia. Lakki päästä näiden panelistien edessä: Anu Holopainen, Hanna Van Der Steen, Katri Alatalo, Magdalena Hai, sekä Aliette de Bodard, Emmi Itäranta, Karin Tidbeck. Seuraan perässä, ellen kävellen niin kontaten, jos en kontaten niin ns. matotekniikkaa käyttäen. Eteenpäin pääsee otsanahkaa rypistelemällä, mikä on tuttua huttua riehakkaampien iltojen jälkeen.

Lopuksi vielä muutama täsmäisku kirjavarantoihin, minkä jälkeen piti hilpaista kohti kotia. Kiitos Tomille ja Hannelle kyydistä, sekä Maaritille matkaseurasta. Toipuminen conin rasituksista alkoi välittömästi parin tunnin torkuilla, suihkulla ja kahvilla. Vasta sen jälkeen rohkenin purkaa kirjakassit.

Ai. Ai jai. Auts. Oliko niitä noin paljon? Ei hyvää päivää.

Saalis!

Kolme päivää armottomia kaappauksia ja liuta lupauksia arvosteluista. Tämä on tulos.

Kiitos, Finncon 2013! Ensi vuonna Jyväskylään!

Turpakeikkaviikko

Aina ei mene putkeen. Voittajan on helppo hymymyillä, ei-voittajan hieman vaikeampaa. Silti se kannattaa, koska masistelulla ei saavuteta mitään.

Atorox-listalle päässeille kerrottiin taannoin, onko oma novelli top-kympissä vai ei. Kumpikaan minun teksteistäni ei ollut. Tästä en onnistunut kehittämään minkäänlaista pettymyksen tunnetta, koska voitosta en realismiin vedoten edes unelmoinut. Sen myötä lopullinen sijoutus ei tuntunut niin kovin tärkeältä, etenkin kun vertaa siihen saavutukseen, että ylipäätään oli koko listalla.

Kovempi kirpaisu oli raapalekokoelman hylsy Atenalta. Ajatus raapalekokoelmasta kiehtoi kustantamoa, mutta ilmeisesti kokonaislaatu ei riittänyt siihen, että päättävä taho olisi katsonut hyödylliseksi nakittaa toimittajaa piiskaamaan yksittäisiä tarinoita paremmiksi. Koska en kuitenkaan ole ensimmäinen ihminen, joka saa kirjaideastaan hylkäävän päätöksen, en vello tappiossa sen pidempään. Seuraavat suunnitelmat kokoelmaa koskien ovat jo kehkeytymässä.

Myöskään Novan kanssa ei natsannut tänä vuonna. Novellini ei päässyt tällä kertaa edes esiraadilta eteenpäin. Hassua sikäli, että viimevuotisen novellini kanssa en olisi ihmetellyt jatkoon pääsemättömyyttä lainkaan, ja sijoituin silti kahdeksanneksi. Nyt omasta mielestäni paremmalla novellilla en päässyt edes ensimmäisestä seulasta läpi. Jos tämä jotain osoittaa niin sen, että kirjoittaja ei ehkä ole se paras henkilö arvioimaan omaa tuotantoaan. Joka tapauksessa tämäkin pompannut teksti on jo uudessa rattaistossa jauhautumassa eteenpäin. Novellit ovat siitä mukavia, että kyllä niille aina jokin koti jostain löytyy.

Jonkin verran vielä pyörittelen näitä taistelutappioita mielessäni, oppimistarkoituksessa. Menestyneen strategian toistamisella saavutetaan kenties lisää menestystä, mutta harvemmin kuitenkaan suurempaa menestystä kuin samalla strategialla aiemmin. Vaihtelemalla lähtökohtia voidaan päätyä kompastelemaan oikein kunnolla, mutta myös ennennäkemättömän loistaviin suorituksiin. Näiden vaihtoehtojen todennäköisyyksiä voi parhaiten säätää huomaamalla strategian heikot kohdat ja viilaamalla niitä. Etsi virheet, älä toista.

Tiivistetty lopputulema: pitää kirjoittaa paremmin.

Atorox-ehdokaslista 2013 valmis!

Atoroxin ehdokaslista on julkistettu. 235 novellin joukosta listalle selviytyi 22 novellia.

Tuomas Saloranta: Torniin saapui muukalainen (Kosmoskynä 2/12)
Jenni Kauppinen: Taikarasia (Kosmoskynä 3/12)
Shimo Suntila: Amirin torni (Kultakuoriainen #4)
Anne Leinonen: Elä vie neittä pahoille (Kultakuoriainen #4b)
Jaakko Markus Seppälä: Leipä (Portti 1/12)
Liisa Nurro: Varietee Elegansin erityinen ilta (Spin 1/12)
Tuomas Saloranta: Kaksipäisen lehmän varjossa (Spin 2/12)
Jenni Kauppinen: Kiven värit (Spin 4/12)
Katri Alatalo: Ei poikasi ole kuollut (Usva 1/12)
Shimo Suntila: Sateenkaaren maku (Usva 3/12)
J. S. Meresmaa: Laulaisin surusi mereen (Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia)
Tuomas Saloranta: Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia)
Jussi Katajala: Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema (Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia)
Aleksi Kuutio: Raskas isä (Kumman rakas)
Heikki Nevala: Katastrooffi eli mistä se apokalypsi sitte alakoo (Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita)
Niko Peltonen: Ei mitään muuta kuin sanat (Me emme valehtele ja muita Puolueen hyväksymiä novelleja)
Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat (Me emme valehtele ja muita Puolueen hyväksymiä novelleja)
Tero Niemi & Anne Salminen: Kirjallinen liite kannekorvausanomukseen (Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita)
Markus Harju: Tiamatin värit (Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita)
Magdalena Hai: Vaskimorsian (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
Heikki Nevala: Hevostuhatjalkainen (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää (Steampunk! Koneita ja korsetteja)

Äänestykseen voi osallistua kuka tahansa, joka pyhästi lupaa lukea kaikki ehdolla olevat novellit. Novellit tulevat saataville sähköisesti, joten siitä ei ole murhetta. Mukaan voi ilmoittautua 25.3. asti, mailitse osoitteeseen atorox2013@tsfs.fi. Lisätietoa TSFS:n Atorox-sivulla (Vaihe 2).