Turpakeikkaviikko

Aina ei mene putkeen. Voittajan on helppo hymymyillä, ei-voittajan hieman vaikeampaa. Silti se kannattaa, koska masistelulla ei saavuteta mitään.

Atorox-listalle päässeille kerrottiin taannoin, onko oma novelli top-kympissä vai ei. Kumpikaan minun teksteistäni ei ollut. Tästä en onnistunut kehittämään minkäänlaista pettymyksen tunnetta, koska voitosta en realismiin vedoten edes unelmoinut. Sen myötä lopullinen sijoutus ei tuntunut niin kovin tärkeältä, etenkin kun vertaa siihen saavutukseen, että ylipäätään oli koko listalla.

Kovempi kirpaisu oli raapalekokoelman hylsy Atenalta. Ajatus raapalekokoelmasta kiehtoi kustantamoa, mutta ilmeisesti kokonaislaatu ei riittänyt siihen, että päättävä taho olisi katsonut hyödylliseksi nakittaa toimittajaa piiskaamaan yksittäisiä tarinoita paremmiksi. Koska en kuitenkaan ole ensimmäinen ihminen, joka saa kirjaideastaan hylkäävän päätöksen, en vello tappiossa sen pidempään. Seuraavat suunnitelmat kokoelmaa koskien ovat jo kehkeytymässä.

Myöskään Novan kanssa ei natsannut tänä vuonna. Novellini ei päässyt tällä kertaa edes esiraadilta eteenpäin. Hassua sikäli, että viimevuotisen novellini kanssa en olisi ihmetellyt jatkoon pääsemättömyyttä lainkaan, ja sijoituin silti kahdeksanneksi. Nyt omasta mielestäni paremmalla novellilla en päässyt edes ensimmäisestä seulasta läpi. Jos tämä jotain osoittaa niin sen, että kirjoittaja ei ehkä ole se paras henkilö arvioimaan omaa tuotantoaan. Joka tapauksessa tämäkin pompannut teksti on jo uudessa rattaistossa jauhautumassa eteenpäin. Novellit ovat siitä mukavia, että kyllä niille aina jokin koti jostain löytyy.

Jonkin verran vielä pyörittelen näitä taistelutappioita mielessäni, oppimistarkoituksessa. Menestyneen strategian toistamisella saavutetaan kenties lisää menestystä, mutta harvemmin kuitenkaan suurempaa menestystä kuin samalla strategialla aiemmin. Vaihtelemalla lähtökohtia voidaan päätyä kompastelemaan oikein kunnolla, mutta myös ennennäkemättömän loistaviin suorituksiin. Näiden vaihtoehtojen todennäköisyyksiä voi parhaiten säätää huomaamalla strategian heikot kohdat ja viilaamalla niitä. Etsi virheet, älä toista.

Tiivistetty lopputulema: pitää kirjoittaa paremmin.

Advertisements

2 responses to “Turpakeikkaviikko

  1. Älä välitä, noin se aina välillä menee. Kun pari vuotta sitten osallistuin Novaan yhdellä parhaimmista novelleistani (ainakin henk. koht) en päässyt edes esiraadista läpi. Tänä vuonna olin yllättäen Atoroxin top 20:ssä novellilla, jonka en olisi ikinä uskonut sinne asti yltävän (tosin top 10 jäi minultakin haaveeksi, mutta mitäs tuosta). Uutta matoa koukkuun vaan. Tai vanhalla madolla uusille apajille. 🙂

  2. Joo, parrankiinnityspiste koholle. Tuuriakin aina tarvitaan, ehkä sitä ei nyt ollut tarpeeksi. Hylky ei valitettavasti ole aina merkki huonosta laadusta. Hollywood-tuottajat kuulemma naurahtavat hyvin kuivasti ja hermostuneesti, jos kysytään, että ”mitä jos joku nainen lähettäisi nuortenelokuvan spec scriptin jostain velhokoulusta, pääsisikö se seulasta läpi?”. Ja jokuhan sen Tähtien sodankin Universalilla torppasi.

    Ja kyllä ne sitten sun kuoleman jälkeen myydään ne heikommatkin novellit… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s