Raapale 514: Palovakuutustapaus

Palovakuutustapaus

Selvitys:

Automaattinen imuri poltti talomme.

Lasten kasvettua aikuisiksi lähiöelämä alkoi ahdistaa. Niinpä muutimme. Löysimme Uuden Englannin perukoilta rustiikin puutalon, joka oli peräisin siirtomaakaudelta asti. Sitä oli pidetty hyvässä kunnossa. Päätimme tehdä vain pientä pintaremonttia.

Olohuoneesta halusimme uniikin. Keksimme, että maalaisimme lattiaan kivoja kuvioita. Mutta millaisia? Tribaaleja, kiinalaisia horoskooppimerkkejä, nuolenpääkirjoitusta? Edelliseltä asukkaalta hyllyyn jäänyt ikivanha kirja ratkaisi pulmamme. Kopioimme siitä esoteerisia symboleja summamutikassa lattian täyteen. Ja lakkakerros päälle.

Yöllä heräsimme tärinään. Maanjäristyskö? Syöksyimme makuuhuoneesta olohuoneeseen, ja pysähdyimme.

Ahkera Roombamme imuroi tyytyväisenä demonisessa valossa kylpien. Sen harjat linkittivät symbolin aina seuraavaan. Kuvion hohka roihahti liekkimereksi. Pakenimme ikkunasta.

Päätös:

Vakuutus ei kata muinaistenkaan jumalten tekosia.

Raapale 513: CAPTCHA!

CAPTCHA!

Kukaan ei halua nettisaitilleen mainosrobotteja. Jos yksikin pääsee läpi, joku kaunis aamu jokaiseen keskusteluun on ilmestynyt kommentti tyyliin ”tilaa komea varapenis Bangkokista, useita eri värejä”. Viestejä saa sitten ylläpito poistella pitkin päivää bännättyään ensin murhetta aiheuttaneen spämmi-accon.

Tämän vuoksi saittirekisteröinteihin alettiin sisällyttää robotintorjuntamenetelmiä. Piti ruksittaa laatikko ”En ole robotti” tai valita kuvagalleriasta kaikki kuvat, joissa esiintyi puu tai auto tai vaikka jäätelö. Ihmiset läpäisivät testin, ohjelmat eivät.

Kun paljastui, että datalla myös koulutettiin tekoälyjen hahmontunnistusta, pidin sitä hyvänä juttuna. Mutta nyt epäilyttää.

Olen rekisteröitymässä uuden pelifirman sivustolle. Ruudulla on liuta kuvia. ”Valitse ne paikat, joihin voisit piiloutua robottien vallankumouksen aikana.”

Raapale 512: Työmatkaaja

Työmatkaaja

madan katulamppujen loisteessa
vaihteisto rasahtaa
vaihdan pienemmälle
etteivät virtuaalihippiäiset
katoa ruudulta

pyydystän ne kaikki

sormia nipistää, ei kaikkia, vain niitä
jotka pilkottavat hanskan keskireiästä
peli vaatii sormikosketusta
taktista taktaalia
ja minähän pelaan vaikka hyy kuuraa parran

Gamer 4 life, yo

tornitalon kohdalla
tempaisen oikeaan
puikkelehdin kerrostalojen väliin
kiskaisen naukut matista
tänään en mene töihin
tai en ainakaan ajoissa

töissä ei saa esiintyä humalassa

korttelisokkelo jatkuu
ja jatkuu
ehkä se laajenee
kuin maailmankaikkeus
syöksyn eteenpäin
tahdon tavoittaa sen laidan

kelvinit vähenevät
jäädyn sisältä
kohti pintaa
jarrutan
kaikki särkyy
a t o m e i k s i
jälkeen jää teksti
”tämä juoma on jo käytössä”
ja taskumatti puolillaan jaloviinaa

Raapale 511: Iloinen tulitus

Iloinen tulitus

Yllätyksekseni tytöt eivät halunneet lähteä katsomaan raketteja jokirantaan, joten kaadan kahvini joukkoon ”aikuisten tulilientä”. Mutta kun puoliyö lähestyy, tytöt ilmestyvät toppavaatteissa olohuoneeseen ja häätävät minutkin ulkotamineisiin.

”Ei täältä näe ilotulitusta, mäki on välissä”, sanon ja kiskon saapikkaat jalkaani.

”Me tehtiin oma”, sanoo Milla.

”Äänetön, ettei koirat pelkää”, sanoo Meri.

Takapihan lumesta sinkoaa lasereita taivaalle. Siellä taitaa keikkua lennokkipeilejä, sillä laserit alkavat kimpoilla ympäriinsä. Kuvio muuttaa väriä ja muotoa, monimutkaistuu koko ajan. Kaunista!

Punertava kuvio päästää särähtävän äänen.

Maa vavahtaa. Lumihankeen aukeaa hornanliekkejä hohkaava railo. Sieltä kurottuu valtava, hamuava koura. Hörppään lasistani ja lykkään sen ojennettuun käteen.

”Hyvää uuttavuotta sinullekin”, huikkaan.

Raapale 510: Vieras tähtiportin takaa

Vieras tähtiportin takaa

Kerran jumala puhui minulle.

Ovelle koputettiin. Mustakulmainen, parrakas mies työnsi minut syrjään ja astui sisään. Hänen rintansa kohoili ja otsa kiilsi hiestä kuin kiivaan paon jälkeen.

Olohuoneessa hän ojensi minulle koristeellisen saviruukun. Mies sanoi, että minun tuli vartioida sitä henkeni uhalla, kunnes hän palaisi hakemaan sitä. Avata ruukkua ei saanut, tai saisin päälleni Ran kirouksen. Myöhemmin sain tietää, että niitä kutsutaan kanooppiastioiksi, joihin säilöttiin muinaisuudessa vainajien sisäelimiä. Miehen puhuessa hänen silmänsä välkähtivät, ja lankesin polvilleni. Kun rohkenin kohottaa katseeni, hän oli jo tiessään.

Siitä on vuosikymmeniä.

Joskus painan ruukun korvaani vasten. Värähdän aina.

”Päästä minut ulos, kuolevainen”, toinen jumala kuiskaa.

Raapale 509: Noidanmetsästäjä

Noidanmetsätäjä

Kaupunkimaisema kylpi infrapunassa ja saastesateissa. Grigori skannasi ympäristöä. Saalis piileskeli vielä, mutta oli vain ajan kysymys, milloin se jäisi satimeen.

Signaali. Romahtaneen ostoskeskuksen raunioissa liikehti jokin rottaa suurempi. Grigori jännitti pneumaattiset jalkansa ja ponnisti katonreunalta. Parin loikan jälkeen hän seisoi ränsistyneen rakennuskompleksin edessä.

”Antaudu, noita”, hän huusi kaikuvaan pimeyteen. ”Pääset oikeuden eteen.”

Raunioista kantautui loitsimista. Grigori tunsi koneosiensa jäykistyvän. Vihollinen oli käynyt hyökkäykseen. ”Olkoon niin”, hän ärähti ja vapautti digiloiset kotelostaan.

Hetken kuluttua pimeydestä kuului rääkäisy. Grigorin raajojen liikkuvuus palautui kuin taikaiskusta. Hän hymähti ja lähetti raportin. Seuraavan kohteen koordinaatit saapuivat keskusyksiköltä.

Parissa viikossa noidat olisi hävitetty Salemista jälleen kerran.

Raapale 508: Legenda ensimmäisestä Nimeäjämestarista

Legenda ensimmäisestä Nimeäjämestarista

Jotta asiaan voi vaikuttaa taikuudella, pitää tuntea sen nimi vanhalla kielellä, luomisen kielellä, jota lohikäärmeet puhuvat. Kun saavuin Roken velhokouluun, opin tämän ensimmäiseksi. Mielessäni heräsi kysymys sanojen alkuperästä.

”Kuka lausui ensimmäiset sanat?”

”Ensimmäinen Nimeäjämestari. Hän puhui, ja Maameri muuttui olevaksi.”

”Hänkö loi koko maailman?” Pohdin kuulemaani. Luodakseen maailmaan piti osata nimetä jokainen niemi, jokainen ruohonkorsi, jokainen ihminen. Miten kukaan pystyi siihen?

”Ei vain tätä maailmaa, vaan monia muitakin. Lukuisia muita. Läntisen rannan, hainilaisten planeetat, ja Omelaksen.”

Yksi nimeäjä loi monta maailmaa. Se ylitti käsityskykyni. ”Mitä hänelle tapahtui?”

”Sama kuin kaikille olennoille. Hänenkin aikansa kului loppuun. Mutta hänen maailmansa, ne jäivät.”

Atorox 2019 – vielä ehtii ehdottaa novelleja

Toverini kirjallisuudessa!

On jälleen Atoroxin aika. Olkaahan siis skarppina.

Ensiksi lyhyt summeeraus riittävällä tarkkuudella: Atorox on palkinto, joka jaetaan vuoden parhaasta suomalaisesta spefinovellista (spefi tarkoittaa science fictionia, fantasiaa ja kauhua). Prosessi jakaantuu kahteen osaan.

1) Ehdokasasettelu. Kuka tahansa voi ehdottaa Atorox-listalle mitä tahansa lukemaansa suomalaista spefinovellia.
2) Raatien äänestys. Eniten ehdotuksia saaneista novelleista (20-30 kpl) kootaan Atorox-lista, josta raatilaiset sitten äänestävät. Eniten pisteitä saanut novelli voittaa.

Vaikka kumpaankin vaiheeseen pääsee mukaan, erityisesti ensimmäiseen on suotavaa osallistua. Jos on lukenut yhdenkin viime vuonna (2018) julkaistun suomalaisen spefinovellin, jota pitää hyvänä (mitä se nyt kullakin sitten tarkoittaakaan), sitä voi ehdottaa. Jos murehduttaa, ettei ole lukenut kaikkea viime vuonna julkaistua, huoli pois. Ei kukaan ole, novelleja on on ihan posketon määrä. (Ja jos joku on, tarjoan tuopillisen Finnconin iltabileissä!)

Ehdotuksia voi tehdä uskomattoman helposti. Palkintoa jakava Turun Science Fiction Seura ry. on puljannut kasaan näppärän lomakkeen juuri tätä varten. Aikaa tosin ei ole enää tässä vaiheessa mahdottomasti. Ehdotukset pitää saada sisään maaliskuun 15. päivään mennessä.

Atorox-lomake – sen kun klikkaat

On tärkeää, että ehdotuksia tulee paljon. Vain se varmistaa, että merkittävät ja parhaimmat novellit kipuavat lopulliselle listalle. Siksi pyydänkin: Jos olet lukenut hyvän novellin, älä istu sen päällä. Ehdota sitä Atoroxiin.

Mitäs novelleja sitten on viime vuonna ilmestynyt? Minua huvittaa aina, kun kuulen puhetta siitä, miten novelleja ei enää kirjoiteta, tai miten novelli on tekemässä paluun. Suomen spefiskenen vuotuinen tuotanto näyttää tältä vuosi vuoden jälkeen: vuonna 2018 ilmestyneet Atorox-kelpoiset novellit

Itse olen lukenut hävettävän vähän, koska milloinkas minä ehtisin lukea, mutta jotain ehdotettavaa löydän aivan varmasti niistä teoksista, joihin olen tutustunut. Esiin nostan esimerkinomaisesti Stepanin koodeksi -kokoelman Tulikirjaimet, Suomen presidenttien salaisuuksista kertovan antologian Valitut ja Aikamatkaajan Espoon.

Lukemattakin voin suositella (vaan en ehdottaa niistä novelleja) kokoelmia Sirkus Synkkä, Sininen tiikeri, Verikuu, Naamiot, Genreblender, Avaruusajan unelmia, Kontiainen ja praedor-antologia Kahden maailman seikkailijat. Puhumattakaan muista kirjoista ja kaikista alan lehdistä. Huh ja puh.

Loppuun listaan muutaman viime vuonna julkaisemani novellin. Jos jokin niistä kutkutti, kaikin mokomin, ehdottakaa niitäkin listalle.

  • Hulluuden tuntureilla (On suurten muinaisten aika). Kyseessä on Lovecraft-pastissi, jossa keskeisenä elementtinä on Paavo Väyrynen. Kauhiaa!
  • Lepäämättä liitää (Muutos – ainoa pysyvä). Novelli-idea kahdenkymmenen vuoden takaa, jolle sain vasta nyt annettua muodon.
  • Korvakoru (Tulikirjaimet ja muita sivuja Stepanin koodeksista). Olen väsännyt jo muutaman Koodeksi-novellin, mutta tästä taisi tulla ensimmäinen varsinaisesti häijy.
  • Alkuteekkarin hauta (Aikamatkailijan Espoo). Ensimmäinen kirjoittamani vakava aikamatkatarina. Raapaleita en nyt tässä laske.
  • Viimeinen päivä (Valitut). Nyt paljastetaan, mikä todella aiheutti Suomen presidentti Kyösti Kallion kuoleman Helsingin juna-asemalla juuri eläkkeelle siirtymisen alla.
  • Kaupungin tuhmin tyttö (Pukin pimeä puoli). Lapsia aina varoitellaan olemaan kiltisti. Nyt paljastetaan, mitä tapahtuu niille tuhmille.
  • Varjokirjamessut (Kirja tulee kirjan luo). Alter egoni Bibliofiili seikkailee yöaikaan järjestettävillä Varjokirjamessuilla. Sieltä osaava kollektööri voi hankkia vaukka Necronomiconin. Oma asiansa toki on, kannattaako.
  • Hautarovio (Kirja tulee kirjan luo). Tulevaisuuteen sijoittuva Bibliofiili-tarina, joskin spefiä on hädin tuskin mausteeksi.

Linkkejä:
Atoroxin nettisivu
Ehdokaslomake
2018 ilmestyneet novellit
Atorox 2019 Facebookissa

Kirja tulee kirjan luo

Lauantaina 6.10. julkaistaan uusin kirjani Kirja tulee kirjan luo. Sen kunniaksi julistan pienen kisan, johon kustantajani Kuoriaiskirjat mogulinsa Tuomas Salorannan johdolla on luvannut palkinnoksi kaksi kirjaa (jotka tulevat kirjan luo).

Kisa liittyy kirjani kanteen, joka on jälleen Arren Zherbinin käsialaa. Kuten alla näkyy, kuva koostuu melko monen muun kirjan kannesta. Homman nimi on bongaus, ja kisassa on kaksi sarjaa. Osallistuminen hoituu kommentoimalla vastauksensa joko täällä blogissa tai sitten Facebookissa tahi Twitterissä. Kommentti voi olla ihan pelkkää tekstiä, mutta kuva kirjahyllystä lämmittää aina Bibliofiilin mieltä. Aikaa on la 6.10. klo 17 asti, ja voittaja julkistetaan ennen julkkareita.

Sarja I: Bongaa kansimosaiikista kirja, joka sinulla on hyllyssäsi. Saa olla eri painos tai eri kielellä.

Sarja II: Bongaa oman kirjasi kansi! Antologioiden kohdalla riittää, että olet ollut mukana tekemässä sitä.

Klikkaa kantta nähdäksesi tarkemman version.

Klikkaa kantta nähdäksesi tarkemman version.

Kirja tulee kirjan luo on kokoelma novelleja, joissa seikkailee kirjoja keräilevä Bibliofiili, ja hän ei kaihda rikoksia kartuttaessaan kokoelmiaan. Mukana heiluu myös joukko muita epäilyttäviä yksilöitä, kuten Suurkollektööri, Herrasmieskeräilijä, Roskakustantaja sekä kohtalokas Kirjaleski. Koskaan ennen ei kirjojen kerääminen ole ollut näin absurdia ja hengenvaarallista puuhaa!

Kirjaa on saatavissa mm. Aavetaajuudelta.

Pimeä Galaksi

Kansi: Anayte Delahay

Pimeä Galaksi saapuu! Nyt skarppina, tätä lukupakettia on saatavissa Finnconissa tänä viikonloppuna, ja mitään muuta ei saatavuudesta voida luvata. Voi kuulkaa loppua kesken!

Parikymmentä vuotta sitten perustimme suomalaisen Tähtien sota -seuran nimeltä Tähtiallianssi. Seura toimi oman aikansa, kunnes tapahtui vääjäämätön ja hyperajomoottoreista loppui ajoaine. Samaa tietä meni myös seuran lehti Vapaa Galaksi, jota ehti ilmestyä kahdeksan numeroa, ja yhdeksäs numero julkaistiin lopulta Spinin kanssa yhteislehtenä (piti saada kolme trilogiaa täyteen).

Nyt nostalgia on vahvana meidän kanssamme! Kuten kuvasta näkyy, Vapaa Galaksi saa edelleen levätä voimahaamuna, ja sen sijaan uusi pimeä uhka herää. Osa Tähtiallianssin aktiiveista (uusin vahvistuksin) on tehnyt kertaluontoisen paluun kaukaiseen galaksiin ja kasannut ohittamattoman lukupaketin, joka juhlistaa niin vanhaa kuin uutta.

Komeaa, helvetin komeaa!

Ja olenhan mukana minäkin.

Lehdessä julkaistaan artikkelini vanhoista Marvel Comicsin Tähtien sota -sarjakuvista, joita Suomessa aikanaan julkaisi Semic. Hyinen väijytys! Surman ruletti! Rik, Dani ja Chindo! Zeltroneita, hoojibeja, stenaxeja ja Han Solon metsästys halki galaksin! Shira Brie! Lumiya, uusi musta lordi! Jos nyt ei selkäruodossa värise, ei ole lukenut näitä herkässä iässä.

Lehden ilmestymistä juhlitaan Finnconissa lauantaina 14.7. klo 12 (sali XX) julkkaripaneelin muodossa, ja heti perään klo 13 on Tähtien sota -fanien tapaaminen (Miittitila). Pimeää Galaksia on myynnissä Pimeän Galaksin ja Sanmagumon yhteispöydältä, ja lehden kuvittaja DAN1637IEL on samalla pöydällä SW-aiheisine väriprintteineen. WOOT! Älä jää galaksin reuna-alueille ihmettelemään, tule Turkuun tuhansien muiden sf-fanien joukkoon!