Raapale 510: Vieras tähtiportin takaa

Vieras tähtiportin takaa

Kerran jumala puhui minulle.

Ovelle koputettiin. Mustakulmainen, parrakas mies työnsi minut syrjään ja astui sisään. Hänen rintansa kohoili ja otsa kiilsi hiestä kuin kiivaan paon jälkeen.

Olohuoneessa hän ojensi minulle koristeellisen saviruukun. Mies sanoi, että minun tuli vartioida sitä henkeni uhalla, kunnes hän palaisi hakemaan sitä. Avata ruukkua ei saanut, tai saisin päälleni Ran kirouksen. Myöhemmin sain tietää, että niitä kutsutaan kanooppiastioiksi, joihin säilöttiin muinaisuudessa vainajien sisäelimiä. Miehen puhuessa hänen silmänsä välkähtivät, ja lankesin polvilleni. Kun rohkenin kohottaa katseeni, hän oli jo tiessään.

Siitä on vuosikymmeniä.

Joskus painan ruukun korvaani vasten. Värähdän aina.

”Päästä minut ulos, kuolevainen”, toinen jumala kuiskaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.