Avainsana-arkisto: Ursula K. Le Guin

Haikaran silmä

Haikaran silmäHaikaran silmä
Ursula K. Le Guin
Suom. Jyrki Iivonen
Vaskikirjat. 2015

Planeetta Victoria on vastakkainasettelun maailma. Ensimmäiset saapuneet siirtolaiset olivat väkivaltarikollisia, jotka Maapallo oli karkottanut ainiaaksi. Lukuisia vuosia heidän jäljessään saapuivat pasifistit, joiden suuri rikos oli uskoa rauhan periaatteisiin. Huolimatta filosofisista eroistaan näiden kahden yhteisön oli kannattavaa ryhtyä yhteistyöhän, joskaan ei tasavertaisina.

Toiset asuvat kaupungissa, toiset hökkelikylässä. Toisllla on itsevaltainen neuvosto, toisilla demokraattinen kyläkokous. Toiset janoavat valtaa muiden yli, toiset vapautta kaikille. Toiset antavat käskyjä, toiset tottelevat, sillä monasti jo tottelemattomuus on eräänlainen väkivallanteko. Silti kansalaistottelemattomuus asuu rauhan ihmisten sieluissa, sillä he muistavat Kingin ja Gandhin opit väkivallattomasta kapinasta, vaikka harva elossa olveva on edes nähnyt Maata.

Lev on Hökkelikylän nuorukainen, joka saapuu pitkältä tutkimusmatkalta planeetan erämaihin. Retkikunta on löytänyt uuden paikan, johon ihmiset voisivat asettua. Kaupungin valtiaat, etunenässä neuvosmies Falco, suhtautuvat moisiin suunnitelmiin epäilyksellä. Tämä eripura käynnistää yhteenoton, jossa periaatteet punnitaan. Voiko rauhanomainen vastarinta todella murskata totalitääriset valtarakenteet? Tätä päätyy pohtimaan Falcon tytär Luz, joka altistuu hökkelikyläläisten ajatuksille.

Tieteiskirjallisuuden suurnimi Ursula K. Le Guin on tunnettu paitsi korkeatasoisesta proosastaan ja loistavasta tarinankerronastaan myös yhteiskunnan peruskysymyksiin pureutuvista näkemyksistään. Vastaukset olisivat helppoja, jos ihanteet pääsisivät toimimaan ideaalisessa maailmassa, mutta ihmisten kanssa mikään ei koskaan ole täydellistä. Le Guin tietää tämän ja luovii ilmiselvyyksien karikoiden läpi kohti sellaista totuutta, jonka lukija voi uskoa, ja siinä totuudessa on katkeruutta ja tappioita, mutta myös rohkeutta, koska vain rohkea uskaltaa vaatia maailmaan muutosta.

Haikaran silmä ei kuulu hainilaistarinoihin eikä muutenkaan liity Le Guinin muuhun tuotantoon kuin teemojensa puolesta. Siksi se seisookin omilla jaloillaan vahvana, eikä sen sanoma ole menettänyt merkitystään sen lähes 40 vuoden aikana, joka on kulunut sen ensimmäisestä julkaisusta Virginia Kiddin toimittamassa Millennial Women -antologiassa. Päin vastoin, Haikaran silmä tuntuu nykyään aina vain ajankohtaisemmalta.

(Arvostelu ilmestynyt Tähtivaeltajassa 4/2015.)

Mainokset

Raapale 166 – Kirjahylly (14.6.)

Kirjahylly

Sijoitan kirjahyllyn olohuoneeseen sohvan viereen. Hyllyt näyttävät surkeilta tyhjinä. Pyyhkiessäni pölyjä puhun niille tietosanakirjoista ja fiktiosta, runoista ja sarjakuvista.

Hyllykkö värähtää, kun mainitsen tieteiskirjallisuuden. Se on hyvä enne. Haen makuuhuoneen hyllystä kaksi Lemiä ja yhden Atwoodin. Pienen pohdinnan jälkeen lisään ylähyllylle Bradburyn Kuvitetun miehen. Sammutan valot yöksi.

Aamulla hyllyssä on jo uusi Tepper. Siirrän sen keskemmälle hyllyä, että koko tuotanto mahtuu laajentumaan paikoilleen. Sen jälkeen keskitän huomioni kolmeen alahyllyyn. Leinonen ja Jääskeläinen houkuttelee varmaan Mäkelää. Alimmalle sijoitan Hurttaa.

Aamulla alahylly on tupaten täynnä urssia. Kokonainen metri yhdessä yössä!

Parempi siirtää ne omaan hyllykköönsä, muuten Wanhoille herroille ei jää tilaa lainkaan.