Aihearkisto: Uncategorized

Lue Sata kummaa kertomusta (maksutta)

Sata kummaa kertomusta
(Kansi: Arren Zherbin)

Nyt kun kovin monelle on siunaantunut pyytämättä ja tilaamatta paljon ylimääräisiä kotitunteja, ovat ne sitten ns. vapaa-aikaa tai ei, ajankululle on tarvetta. Omalta osaltani haluan kantaa korteni kekoon. Tarjoan ilmaista luettavaa.

Vuonna 2013 julkaisin Kuoriaiskirjojen kautta esikoisteokseni Sata kummaa kertomusta. Nimensä mukaisesti siinä on sata lyhyttä kertomusta, tarkalleen ottaen sata sadan sanan tarinaa. (Meillä raapalepiireissä niitä kutsutaan… raapaleiksi.) Kirja oli myyntimenestys ja on ollut kustantajalta loppu jo vuosia (painetut ynnä e-kirjat yhteenlaskien menekki ylsi tuhanteen) mutta niin kauan kuin sähköä piisaa, e-kirja on aina saatavilla. Ja kuten jo mainitsin, maksutta. Ilmaiseksi. Gratis.

Kirjan voi ladata Aavetaajuuden verkkokaupasta (innokkaimmat voivat samalla selailla, mitä muuta Aavetaajuus tarjoaakaan – nimittäin spefiä ihan pirusti). Käykää hakemassa. Samalla voi ladata (samaan hintaan vieläpä!) kotimaista kauhua, jo aikaa sitten loppuun myydyn Stepanin koodeksi -antologian.

Lisäksi annan näin pandemian kunniaksi luvan lukea raapaleitani ääneen parvekkeelta naapureiden iloksi, videolle YouTubeen, kirjastojen omiin kanaviin ja joulurauhan julistamisen yhteydessä. Teksteissä kun on se hyvä puoli, että ne eivät lukemalla kulu. Päin vastoin jopa! Jos tekstiä ei lueta, se unohtuu, ja novellille se on kuolemaksi.

Raapaleita voi nautiskella myös blogimuodossa: https://routakoto.com/raapaleet/kaikki-raapaleet/. Ja jos haluaa mansikat kakun päältä, Milla ja Meri -raapaleet voi seuloa erilleen.

Sanomattakin on selvää (mutta sanon silti), että tätä viestiä saa jakaa vapaasti eteenpäin kaikkiin tuutteihin.

Raapale 511: Iloinen tulitus

Iloinen tulitus

Yllätyksekseni tytöt eivät halunneet lähteä katsomaan raketteja jokirantaan, joten kaadan kahvini joukkoon ”aikuisten tulilientä”. Mutta kun puoliyö lähestyy, tytöt ilmestyvät toppavaatteissa olohuoneeseen ja häätävät minutkin ulkotamineisiin.

”Ei täältä näe ilotulitusta, mäki on välissä”, sanon ja kiskon saapikkaat jalkaani.

”Me tehtiin oma”, sanoo Milla.

”Äänetön, ettei koirat pelkää”, sanoo Meri.

Takapihan lumesta sinkoaa lasereita taivaalle. Siellä taitaa keikkua lennokkipeilejä, sillä laserit alkavat kimpoilla ympäriinsä. Kuvio muuttaa väriä ja muotoa, monimutkaistuu koko ajan. Kaunista!

Punertava kuvio päästää särähtävän äänen.

Maa vavahtaa. Lumihankeen aukeaa hornanliekkejä hohkaava railo. Sieltä kurottuu valtava, hamuava koura. Hörppään lasistani ja lykkään sen ojennettuun käteen.

”Hyvää uuttavuotta sinullekin”, huikkaan.

Raapale 500: Kirjallinen pelastusoperaatio (9.4.16)

Kirjallinen pelastusoperaatio

Avaan aamun lehden. Ensimmäiseksi luen kuolinilmoitukset. Voi paska. Tunnen yhden nimen. Ystävä, jolle olen lainannut kokoelmani harvinaisimman kirjan. Perilliset tuntien en näe sitä enää ikinä.

Käännän urheilusivut esiin. Mitä? Kasapäin tuloksia otteluista, joita aion seurata illalla. Menivätkö ne jo? Katson lehden päivämäärää, joka on huomisen. Kalenteri kertoo toista.

Soitan ystävälleni. Hän vastaa voipuneena ja valittelee flunssaista oloa. Alan ymmärtää. Tämä on huomisen lehti.
Voin välttää tragedian. Lähden hakemaan kirjaani takaisin.

Pitäisikö kehottaa häntä menemään sairaalaan? Onko oikein muuttaa tulevaisuutta? Parempi vaieta. Seuraukset voisivat olla arvaamattomat.

Nyt kirja istuu turvallisesti hyllyssäni. Kaikki on hyvin. Paitsi että minulla on hieman flunssainen olo.

Atorox-haaste 1/14: Praedor – Kirotun maan kulkijat

Vaikka kukaan ei pyytänytkään… Atorox-haasteen paluu!

Atorox jaetaan vuosittain fandomin äänestämälle parhaalle spefinovellille. Vuonna 2013 julkaistuista tämä suunnaton kunnia meni Jussi Katajalalle hänen novellistaan Mare Nostrum, joka julkaistiin Osuuskumman kustantamassa antologiassa Huomenna tuulet voimistuvat. Kirjaa saa Holvi-verkkokaupasta niin kauan kuin tavaraa vielä riittää.

Vuodessa julkaistaan niin paljon spefinovellistiikkaa, että vain aivan hardcoreimmat saavat ne kaikki luetuksi. Minä en ole yksi heistä, mutta aina sitä voi yrittää. Koska olisi silkkaa kauhufantasiaa yrittää lukea koko satsi, tai edes merkittävä osa, vasta vuoden vaihduttua, aloitan urakan jo nyt, kun kesäkuuma vielä koettelee lämmönsäätelyjärjestelmää. Tällekin voi sitten naureskella, kun hampaat lyövät loukkua pakkasen kourissa.

Koska haluan innostaa myös muita mukaan lukemaan kivoja tarinoita, esitän lukulistani haasteiden muodossa ja kutsun muut lukemaan novelleja samaan tahtiin. Jos työn alla olevaa julkaisua ei löydy omasta hyllystä, kirjastosta voi kysyä. Jos ei löydy sieltäkään, pyytäkää panemaan tilaukseen. Itse varaan kullekin haasteelle sellaiset kaksi viikkoa.

Kuten on jo käynyt tutuksi, novelleja voi ehdotella Atorox-listalle sitä mukaa, kun saa julkaisuja kahlattua. Tämä hoituu nettilomakkeella. Kun luette kivan stoorin, kliksutelkaa lomake auki ja ehdottakaa HETI. Ette te vuoden vaihduttua enää muista, mikä kutkutti tai miksi.

Praedor_kirotun_maan_kulkijatEnsimmäiseksi kohteeksi heitän Osuuskumman julkaiseman kokoelman Praedor-novelleja. Praedor on Petri Hiltusen kehittämä fantasiamaailma, josta ei vaaroja puutu. Aiheen tiimoilta on ilmestynyt tähän mennessä kolme Hiltusen tekemää sarjakuva-albumia sekä Ville Vuorelan romaani Vanha koira. Nyt Osuuskumma on päässyt liittymään tähän mahtavaan traditioon antologialla Kirotun maan kulkijat.

Praedor – Kirotun maan kulkijat

Sakari Peuranen: Vanha ystävä
Heikki Nevala: Ikuisuuden hinta
Jaakko Alamikkula: Sankarit
Jussi Katajala: Pimeyden meri
Mixu Lauronen: Lumiapinan klaani
Markus Harju: Vihan niityt, vanhat haavat
Juha Jyrkäs: Varjosielu
Arto Koistinen: Borvarian koirat
Anni Nupponen: Tulikyynel
Jani Kangas: Liemien talo
Shimo Suntila: Tuhat kuolemaa
Erkka Leppänen: Velhon tytär