Vuosi sitten
”Anteeksi, tämähän on paluulento 52 Tripoliin?”
”Tottahan toki.”
”Miksei Maa sitten näy tältä puolen?”
Se herätti muutkin matkustajat.
”Vaadin saada tietää…”
”…ongelma aikataulussa?”
”…pilotille, juuri nyt!”
”Jos tämä on panttivankitilanne, yritykselläni on ohjeena…”
”…ehdittävä Delhin jatkoyhteyteen, sentään nuorimman tyttäreni hääpäivä ja…”
”Ei voi olla totta, syntymäpäivänäni.”
Kaikki hiljenivät. Toimitusjohtaja nousi penkistään. ”Anteeksi, kenellä oli syntymäpäivä?”
Hiljaisuus. Yksi käsi nousi. Toinen. Kolmas. Pian kaikki viittasivat.
”…voi pitää paikkansa!”
”…todennäkyisyys yksistään…”
”Tämän on pakko olla piilokamera.”
Kaiutin räsähti. ”Istukaa, olkaa hyvä.”
”Ette voi tehdä näin. Ohjatkaa meidät heti takaisin Maahan”, toimitusjohtaja älähti.
Räsähdys. ”Maahan? Emmehän ole olleet teidän galaksissanne enää moneen minuuttiin.”
Routakoto 