Toimistopäivä
Kun katson alas, huomaan lattian kadonneen. Näen kolmoskerroksen ihmisten kulkevan käytävillä ja juovan kahvia. Jäykistyn paikoilleni kuin lasilevyn päällä seisova kilipukki. En tiedä mistä on kysymys enkä uskalla liikua. Saattaisin pudota.
Näen tuolini jalat. Ne seisovat tyhjän päällä. Haluan ottaa työpöydästäni kiinni, mutten saa pakotettua käsiäni toimimaan. Koitan huutaa, mutta ääntä ei tule. Huomaan pidättäväni hengitystä. Sydämeni takoo hulluna.
Hitaasti nostan katseeni. Seinät alkavat haalistua, kadota näkyvistä. Näen viereiseen huoneeseen. Siellä työtoverini käyttäytyvät normaalisti. Eivätkö he huomaa, mitä tapahtuu?
Katson taas alas. Myös alemman kerroksen lattia on haipunut. Ja seuraavan. Pian koko talo on kadonnut.
Jos rohkenen nousta seisomaan, putoanko?
Routakoto 