Avainsana-arkisto: sota

Raapale 274 – Päättymätön sotilas (30.9.)

Päättymätön sotilas

Kauanko tätä sotaa on jo jatkunut? En tiedä. Astun ulos kloonikennosta ja pyyhin kasvuliuoksen iholtani. Siirryn holopöydän luo ja selaan univormuvaihtoehtoja. Sininen. Tulostan itselleni vaatteet ja pukeudun.

Seuraavaksi valitsen aseen. Tarkkuuskivääri. Tulostan senkin. Muita varusteita? Taisteluhuumeita, yönäköpiilolinssit, kenttäpakki. Tulostan. Olen valmis.

Asettaudun poistokammioon, tulostettuun inertiakoteloon. Putoan kiertoradalta planeetan pinnalle keskelle taistelua. Syöksyn kiven taa ja alan napsia vihollisen sotilaita yksi kerrallaan. Kun pääsen kolmeentoista, kranaatti räjähtää takanani. Kuolen.

Kiertoradalla kloonauskenno tulostaa ruumiin, täysin valmiin aikuisen ruumiin. Tietoisuuteni ladataan kehoon ja käynnistetään. Missä olen? Aivan. Tukikohdassa.

Kauanko tätä sotaa on jo jatkunut? En tiedä.

Astun ulos kloonikennosta ja pyyhin kasvuliuoksen iholtani.

Advertisement

Raapale 119 – Avaruussotaa (28.4.)

Avaruussotaa

Kiskaisen ohjaimia ja vältän laserplasman täpärästi. Jos selviän täältä hengissä, aion vaihtaa pari valittua sanaa strategikkojen kanssa.

Ennen vanhaan simulaatiot perustuivat kiertoratapuolustusmentaliteettiin. Oman planeetan ja aurinkokunnan muiden tukikohtien suojelu vieraan älyn hyökkäyksiltä oli strategian kulmakivi. Taisteluharjoituksissa aluksia oli kummallakin puolella kymmeniä, korkeintaan satoja.

Väistän uudelleen samalla, kun madonreikiä avautuu psi-sektorissa. Krakeneiden laivasto syöksyy taisteluun. Tietokone seuraa tilannetta reaaliajassa. Sataneljäkymmentäneljä tukialusta, jokaisessa tuhatseitsemänsataakaksikymmentäkahdeksan hävittäjää.

Pyöräytän aluksen rajusti keskiakselin ympäri ja laukaisen. Höyrystän minua jahdanneen dodon moottoriyksikön. Yksi vähemmän.

Liittolaisiamme purkautuu hyperporteista jatkuvalla syötöllä. En tunne riemua, vaan kasvavaa epätoivoa. Mitä voi tehdä yksi mies taistelussa, jossa on satojatuhansia ja miljoonia hävittäjiä?

Raapale 48 – Sotaleikki (17.2.)

Sotaleikki

Hyökkäyslaivasto kiersi planeettaa suojat päällä, täysin näkymättömissä planeetan asukkaiden käytössä olevalta teknologialta.

”Minusta meidän pitäisi hyökätä. Tuhota kaupungit ja sitä rataa.”

”Te nuoret olette hosuheikkejä. Kyllä se siitä suttaantuu.”

”Mutta meillä on siihen kykenevä laivasto!”

”Kai te luitte raportin? Liikakansoitus, ympäristötuhot, atomiaseet. Pian koko laji tuhoutuu itsestään.”

”Mutta planeettahan hukkuu saasteisiin siihen mennessä, viimeistään sitten laskeumaan.”

”Mehän muokkaamme biosfäärin joka tapauksessa. Sama se, missä kunnossa se on.”

”Hoitaisimme homman ennen muokkauslaivaston saapumista.”

”Niillä kestää. Nuo otukset ovat sukupuutossa paljon ennen muokkaajien saapumista. Kerrohan nyt, mistä on oikeasti kyse.”

”No kun… minusta pommitus olisi kivaa.”

”No, olkoon sitten. Pommittakaa sydämienne kyllyydestä.”

Raapale 31 – Robottisodan viimeinen päivä (31.1.)

Robottisodan viimeinen päivä

Prime-00 seisoi polvillaan armeijan edessä. Kädet metallisen pään takana, kasvojen keinoihon sulaneet riekaleet leuasta roikkuen. Vain toinen silmä hehkui punaisena.

Kenraali Dowell tähtäsi robottien johtajaa keskusyksikköön protonipistoolilla.

”Sota on ohi, kone. Viimeinen tukikohtanne on tuhottu. Robotit hävisivät.”

”Kertokaahan kenraali, onko jokaisella miehellänne refleksinopeutin.”

”Tietenkin. Me tarvitsimme niitä, koska te olitte muutoin ylivertaisia.”

”Heillä on myös muokatut silmät ja aistivahvistimet?”

”Kyllä.”

”Kestävämmät hydrauliikkalihakset? Lujemmat keinokuituluut?”

”On.”

”Positronisiirrännäisiä aivoissa. Geenimuokattua verta. Hermostossa signaalivahventimia.

”No…”

Prime-00:n kasvohydrauliikka nyki. Sen puoliksi kärähtäneestä äänirasiasta kantautui ontto hohotus.

”Teloittakaa minut jos tahdotte. Sillä ei ole väliä.”

”Kuinka niin?”, kysyi kenraali kylmien väreiden vallassa.

”Koska robotit voittivat.”