Piilosilla
Alkukesäinen aamuaurinko lämmittää selkääni. Kurkkaan aitan nurkan takaa. Vanja etsii minua ihan väärästä suunnasta. Hihitän hiljaa.
Lähden kiertämään aittaa, kun huomaan taivaalla uuden valon. Se on liian kirkas katsottavaksi suoraan. Onpa se korkealla! Sinertävä valo vaeltaa pohjoiseen ja katoaa kotini katon taa. Juoksen perään, kun taivaalle syntyy uusi aurinko. Suojaan kädellä silmiäni, se on niin kirkas!
Aamun lämpö muuttuu kuumuudeksi, sietämättömäksi kuumuudeksi. Tuntuu kuin vaatteeni olisivat tulessa. Huudan, ja kuulen mahtavan äänen, kuin valtavan, kaukaisen tykin jylyn. Onko nyt sota?
Samassa jokin näkymätön voima lyö minua ja lennän ilman halki. Törmään aitan seinään ja päässäni pyörii. Pohjoisen taivas on tulessa.
Routakoto 