Aihearkisto: Raapale

Raapale 243 – Ilmalukossa (30.8.)

Julkaistu 30 elokuun, 2012| Jätä kommentti

Ilmalukossa

Päätäni kivistää aivan helvetisti. Törmäsinkö minä johonkin? Ei, tunnen suussani lamauttimen sähköisen jälkimaun. Avaan silmäni varovasti ja katson ympärilleni.

Huone on hyvin pieni eikä kalusteita ole ainuttakaan. Seinässä lukee jotain. Siristän silmiäni. Ilmalukon varoitusteksti. Miksi kukaan laittaisi huoneeseensa- Ei!

Samalla kun kömmin ähkien jaloilleni muistelen epätoivoisesti, missä olen. Mitä on tapahtunut? Ennen kaikkea miten pääsen tästä jamasta pois? Joku minut on tänne sulkenut, enkä voi ajatella kuin yhtä ainoaa syytä.

Ilmalukon sisäovessa on pieni ikkuna. Sinä katsot minua vailla ilmeitä.

Armon anelu on turhaa. Anelen silti. Älä tee tätä, pyydän.

Katoat ikkunasta. Mitä teet?

Aiotko avata ulomman oven?

Vaiko et?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat:

Raapale 242 – Tähtitiellä (29.8.)

Julkaistu 29 elokuun, 2012| Jätä kommentti

Tähtitiellä

Kukaan ei tiedä, miten tähtitie todella toimii, mitä se oikeastaan on. Jos joku joskus tiesikin, se tieto katosi romahdusta seuranneena hajaannuksen aikana. Silti aluksemme matkaavat niitä pitkin toisiin järjestelmiin. Sokeina, tiedon puuttuessa uskon varassa.

Kun totuuksia ei ole, ne keksitään. Siinä ihminen on hyvä. Tieteen pettäessä käännymme uskontojen puoleen. Kaikki jäljelle jääneet ja uudet uskonnot ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta. Jos ihminen poistuu aluksesta tähtitiellä, hänen sielunsa tuhoutuu.

Siksi minä olen asetellut sinut ilmalukkoon. Odotan, että heräät. Haluan sinun tietävän täsmälleen, mikä sinua odottaa.

Kohtalosi ei tuo takaisin minulle sitä mitä otit. Mutta se antaa palasen rauhaa.

Se riittäköön.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 241 – Itsemurha (28.8.)

Julkaistu 28 elokuun, 2012| 2 kommenttia

(Aiemmin tapahtunut: Kokoontuminen, Sukupolvikuilu)

Itsemurha

En tiedä, montako minua on enää hengissä. En tarkoita klooneja vaan itseni otteita aikavirrasta. Kaksi minua on vierelläni. Se riittää.

Teiniminä korjaan farkkutakkini asentoa. Parin vuoden kuluttua siihen tulee Wolverine-pinssi. Olinko minä joskus tuollainen luikku?

Räjähdys.

”Saan minä sentään jotain aikaan nuorenakin”, sanon vanhaminä ja osoitan savupatsasta. ”Nelkymppinen panee haisemaan.”

Vartijoiden hämääntyessä hyökkään kohteeseeni, temporaalivorteksigeneraattorille. ”Mitä nyt?” teiniminä kysyn. En ole kertonut itselleni suunnitelmaani. Seison tasanteella pyörteen yläpuolella. Teiniminäni saan tylysti puukosta mahaan.

”En voi kuolla”, huudan. ”Paradoksi, minähän kuolen kaikki!”

Hymyilen surullisesti minulle. ”Pyörteen sulkemiseen tarvitaan paradoksi. Siksi kutsuin minut kaikki.” Tuuppaan teiniminut kurimukseen.

”Parempi minä kuin koko maailmankaikkeus.”

2 kommenttia

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 240 – Kirjailijan opas (27.8.)

Julkaistu 27 elokuun, 2012| 1 kommentti

Kirjailijan opas

Tänään se on, suuri päiväni! Tänään on kirjani julkistamistilaisuus. Tänään minusta tulee ihan oikea kirjailija.

Kustantajani puhuu yleisölle minusta kirjoittajana, nuorena lupauksena ja omintakeisena äänenä. Hän viittilöi minut mikrofonin ääreen. Alan huolestua vähitellen.

Missä vaiheessa kirjailijuus tapahtuu? Milloin kuulen fanfaarit ja saan sen jumalaisen tiedon kaikesta kirjallisuudesta, joka jokaisella kirjailijalla havaintoni mukaan on? Eikö sitä tapahdukaan? Alan panikoida.

Kustantajani iskee minulle silmää ja livauttaa puhujanpöntön suojissa minulle pienen niteen. ”Siinä”, hän kuiskaa. Vilkaisen kantta. ”Sudenpentujen käsikirja kirjailijoille”

Katson yleisöä. Pääni on tyhjä. Salaa avaan käsikirjan.

Kirjallisuuden koko historia tulvii päähäni kaikkine detaljeineen. Tunnen koko laajan kulttuurikentän intiimisti.

Tänään olen kirjailija.

1 kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 239 – Numeroasema (26.8.)

Julkaistu 26 elokuun, 2012| 2 kommenttia

Numeroasema

Tyhjät kanavat kohisevat kuulokkeissa. Voisin jättää säätimen paikoilleen, mutta haluan etsiä oikean aseman joka kerta uudestaan.

Kiihdyn, kun surina jälleen täyttää äkillisesti pääni. Muille se on tuntemattoman summerin surahtelua, mutta minä tiedän sen todellisen merkityksen.

Asema on lähettänyt yhtä kauan kuin tässä maailmankolkassa on ollut vastaanottimia. Ensimmäinen tiedossa oleva havainto on vuodelta 1901. Lähetys on jatkunut siitä saakka tauotta, kolmea hyytävää poikkeusta lukuunottamatta.

Joskus surahtelun taustalla kuuluu venäläisääni, joka luettelee numeroita. Tiedän aina etukäteen, mikä on seuraava numero. Tiedän myös, mikä on viimeinen numero. Se, jota ei lausuta.

Itken ja nauran valottomassa huoneessani. Tänään. Tänään koko maailma kuulee viimeisen numeron.

2 kommenttia

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , , , , ,

Raapale 238 – Piha ilman sadettajaa (25.8.)

Julkaistu 25 elokuun, 2012| 1 kommentti

Piha ilman sadettajaa

Olen tehnyt halkoja jo pari tuntia. Kasa pölkyn vieressä kipuaa vaarallisiin mittoihin. Klapit voisi kantaa liiteriin, mutta yksin siinä menee ikä ja terveys. Päätän turvautua lapsityövoimaan.

”Milla! Meri! Tulkaahan auttamaan.”

Napiseva apu saapuu. Puut alkavat siirtyä sisätiloihin, mutta vauhti ei huimaa päätä.

”Isi, minuun osui pisara”, Milla sanoo.

”Täällä sataa”, vahvistaa Meri.

”Kaikki puut on vietävä, ei niitä kastumaan jätetä. Jos pidetään kiirettä, ehkei kastuta itsekään.”

Se tehoaa ja kolmistaan raijaamme klapit paikoilleen ennätysvauhtia. Koko ajan pisaroi hieman. Kun urakka on ohi, Meri käy etupihalla. Ja tulee pian takaisin.

”Milla, missä meidän sateentekijä on?”

Minun taitaakin olla aika hipsiä tieheni.

1 kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat:

Raapale 237 – Jaakko ja kaksitaso (24.8.)

Julkaistu 24 elokuun, 2012| Jätä kommentti

Jaakko ja kaksitaso

Vältän viholliskoneet sukeltamalla pilveen. Koneeni kietoutuu harmaaseen enkä enää ole varma, missä on alas. Lennän pitkään. Tunteja? Päiviä?. Kun vihdoin näen taas auringon, se valaisee pilven päällä seisovaa linnaa.

Linna lähenee hitaasti. Se on valtava, kertakaikkiaan käsittämättömän kokoinen. Lennän sisään aukosta, joka kaukaa näytti ikkunalta. Sisältä tila näyttää huoneelta, kalustetulta huoneelta. Lastenhuoneelta. Yhdessä nurkassa on vuoren kokoinen nalle.

”Isi, en saa unta. Täällä pörrää”, ääni huutaa. Hetken kuluttua tila kylpee valossa. Kaarran konetta nähdäkseni. Jotain viuhahtaa. Mieletön turbulenssi! Koneeni sakkaa ja syöksyn maahan.

Makaan raajarikkona verta vuotaen kaksitasoni raunioissa. ”Isi, se liikkuu vielä.”

”Muttei pörise. Nukkumaan. Kissa saa syödä sen.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Raapale 236 – Sienimetsällä (23.8.)

Julkaistu 23 elokuun, 2012| Jätä kommentti

Sienimetsällä

Itse en välitä sienistä, mutta ulkoilu tekee hyvää ja jos kerran kävelen metsässä, voin aivan hyvin kerätä niitä talteen. Kyllä niille kaveripiiristä ottaja löytyy.

Kyykin juuri puun juurella ja nyhdän kellertäviä kasvustoja vasuuni kun kuulen takaani äänen. ”Oletkos nähnyt keppostelevaa kania?” Katson olkani yli ja näen pyylevän miehen, punainen metsästäjäntakki yllään ja punainen hattu päässään. Käsissään hän kanniskelee kivääriä.

”Kania?” kysyn. En ole nähnyt edes oravia.

”Niin, tiedäthän. Pitkät korvat, pieni töpöhäntä. Kanniskelee koria, jossa on värjättyjä munia.”

Kiinnitän huomiota myös miehen valkoiseen partaan ja punaisiin housuihin. ”Miksi etsit sitä?”

”Kunhan keskustelisin sen viimeisimmästä kujeesta. Se meni antamaan poroille ulostuslääkettä.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Raapale 235 – Kanuunamaahiset (22.8.)

Julkaistu 22 elokuun, 2012| 1 kommentti

Kanuunamaahiset

Yö on jo pitkällä. Mies makaa sängyssä syvässä tiedottomuuden tilassa. Se on itseaiheutettu, joten sääli ei ole tarpeen.

Mies ei ole yksin, vaikkei sänkyseuraa olekaan vierellä. Pimeys kahahtelee ja pian lattialla tepsuttaa jalkapari poikineen. Ne suuntaavat miehen luo.

Yksi otus kikattaa, kun se kiskoo setelin toisensa jälkeen takataskusta löytyneestä lompakosta ja tunkee tilalle epämääräisiä kuitteja eri baareista ja kebuloista. Toinen kihertaa ja hakkaa miestä päähän valtavalla vasaralla, kolmas livauttaa housunkauluksesta sisään käytetyn kumin ja vyölle naisten pikkarit.

Yhteistuumin lauma kantaa miehen asunnosta ulos pihanurmikolle. Puun alta löytyy onnekkaasti oravan papanoita, jotka päätyvät miehen suuhun.

Auringon noustessa veikeät krapulatontut palaavat kotiinsa.

1 kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , , , , , , , ,

Raapale 234 – Lipunmyyntiautomaatti (21.8.)

Julkaistu 21 elokuun, 2012| Jätä kommentti

Lipunmyyntiautomaatti

Asiakas on juuri kertonut minulle mihin on matkalla, kun huomaan jonkun tönivän tuoliani. Käännyn katsomaan ja näen puolentoista metrin korkuisen laatikon.

”No niin, ala kalppia”, laatikko sanoo.

”Mitä? Siis, enkä ala. Sitä paitsi minulla on lipunmyynti kesken.”

”Et kai oikeasti aikonut myydä lippua?”

”Tietenkin aioin.”

”Väärään paikkaan kuitenkin?”

”Miksi niin olisin tehnyt?”

”Okei, häivy.” Laatikko alkaa runnoa tuoliani ja pelkään rusentuvani. Kiipeän laatikon yli samalla kun tuolini räsähtää rikki.

”Minne?” laatikko kysyy.

”Ouluun”, asiakas sanoo.

Laatikko tulostaa lipun Kouvolaan ja nielee asiakkaan kortin. Sitten se alkaa näyttää virheilmoitusta.

Niin vei lipunmyyntiautomaatti työni. Lähden paikallisjunalla kotiin Malmille.

Matkani päättyy Turun satamaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,