Aihearkisto: Kirjoittamisesta

Osallistu galaktisen scifin antologiaan

Kirjoituskutsu: Galaktisen scifin antologia

Osuuskumma on tekemässä antologiaa teemalla galaktinen scifi.

Antologiaan halutaan novelleja, joissa skaalana on kokonainen galaksi. Tapahtumat voivat sijoittua pienempään osaan galaksia tai vaikka vain yhdelle planeetalle, mutta novellissa esiintyvien tapahtumien täytyy vaikuttaa galaktisesti. Ajatelkaa suureellisesti!

Tapahtuman keskiössä voi olla sotatoimi, rauhanneuvottelut, kahden galaktisen valtakunnan allianssi avioliiton kautta tai vaikka ihmiskunnan törmääminen galaktiseen sivilisaatioon, mikä avartaa näkymät äkillisesti valtaisiksi. Olennaista on avata lukijan eteen miljoonien maailmojen valtaisa meri, jonka silkka koko pakenee käsityskyvyn ulottumattomiin.

Henkisinä esikuvina voi käyttää tieteiskirjallisuuden kultakauden visioita tähtienvälisistä rauhanturvaajista tai elokuvia, joissa yhdessä taistelussa ratkaistaan galaksin kohtalo. Lähtökohdaksi voi myös ottaa nykypäivän fysiikan ja pohtia, miten galaktinen sivilisaatio toimisi sen lakien puitteissa.

Kiinnostuneita kirjoittajia pyydetään laatimaan novelli-ideastaan yhteenveto, josta käy mahdollisimman tarkasti ilmi, miten galaktisuus tarinassa ilmenee. Yhteenvedot lähetetään antologian toiselle toimittajalle, Shimo Suntilalle (khuure@gmail.com).

Toisena toimittajana toimii Mixu Lauronen (mixu.lauronen@osuuskumma.fi).

Novellien ensimmäisten versioiden deadline on toukokuun lopussa.

Atorox-prosentteja

Tämä blogaus sisältää numeerista dataa, fiilistelyä ja geneeristä selkääntaputtelua.

Atorox-ehdokaslista on valmis. Viime vuonna ilmestyi huimat 373 novellia, joista 30 pääsi varsinaiselle ehdokaslistalle. (30 on sivumennen sanoen maksimimäärä.) Tänä vuonna ehdotuksia satoi ilmeisen runsaalla kädellä, sillä läpipääsyyn vaadittiin joko seitsemän ääntä (esiraati + muut ehdotukset), tai sitten jokaisen esiraatilaisen puoltoääni. Joskus muinoin läpi on livahdettu neljällä äänellä tai vieläkin pienemmillä luvuilla. Hienoa nähdä, että taistelu on kovaa. Se tarkoittaa sitä, että novelleja luetaan.

Omia novellejani pääsi listalle huimat kolme kappaletta. Saman verran läpi sai Jussi katajala, mutta Anne Leinonen peittosi meidät molemmat neljällä novellilla. Booyah! Tunnen olevani hyvässä seurassa.

Luen itseni kuuluvaksi muutamaankin porukkaan sen perusteella, missä heilun aktiivisena kirjoittajana. Listaa selaillessani aloin pohdiskella, miten ehdokkuudet jakautuivat noiden eri ryhmien kesken ja tein muutamia laskelmia.

Raapaleet poislukien minulta itseltäni julkaistiin viime vuonna 9 novellia. Niistä siis ehdokkaiksi päätyi 3, eli 33,3% koko tuotannostani. Ehdokaslistalla 10% on näin ollen minun tekstiäni. Ei huonosti, ei lain.

Noin kerran kuussa kokoontuva Paikallinen kirjoittajapiiri sai läpi yhteensä 6 novellia. Määrä edustaa 20% kaikista ehdokkaista. Muita listalla keikkuvia ovat Mari Saario, Hanne Martelius ja Leila Paananen. Hienoa!

Sekä URS että Osuuskumma voidaan ajatella kahdella tapaa. Voidaan tarkastella, mitä julkaisuja kumpikin jengi on tuupannut ulos, mitä novelleja näissä on julkaistu ja mitkä niistä pääsivät läpi. Toisaalta voidaan tutkia, mitä novelleja näihin ryhmiin kuuluvat saivat ehdokaslistalle kaiken kaikkiaan.

URS-julkaisuiksi lasken seuraavat: Kultakuoriainen, Ken vainajia muistelee, Mustaa lihaa ja Stepanin koodeksi. Näissä ilmestyneistä novelleista listalle päätyi 7 kappaletta eli ne edustavat 23,3% kaikista.

Saman verran listalle pääsi novelleja Osuuskumman julkaisuista, joita olivat Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita sekä Huomenna tuulet voimistuvat. Steampunkista esiin nousi 5 novellia, mikä on puolet koko antologiasta. Eipä sillä, kovaa kamaa se onkin.

URS-jengiin luen tietyt ydinjoukkoon kuuluvat kirjoittajat. Tässä tapauksessa relevantteja ovat kirjailijatoverini Leinonen, Katajala ja Heikki Nevala. Yhteensä meiltä hyväksyttiin mukaan 11 tekstiä eli 36,7% kaikista ehdokkaista. Jos rohkenisin omia kotimaisen sankarimme Boris Hurtan hetkeksi tähän yhteisöön, novellien määrä nousisi yhdellä ja prosentti olisi 40.

Suurin ryhmittymä on kuitenkin osuuskummajaiset. Määritelmäkin on selvä, mukaan lasketaan osuuskunnan jäsenet. Tämän ryhmittymän riveissä seisoen totean novellien lukumääräksi 18 ja kokonaismäärässä edustamme 60 prosenttia. Se on aika perkeleen paljon. Joukosta löytyy sellaiset nykyspefin kärkinimet kuin Leinonen, Katajala, Nevala, Magdalena Hai, Christine Thorel, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen ja Tero Niemi.

Tämä kaikki herättää joitakin mietteitä.

Ensinnäkin totean, että kirjoittajapiiri pitää aktiivisena ja houkuttaa kirjoittamaan silloinkin, kun muutoin ei ehkä huvittaisi. Vertaistuki on valtava voimavara enkä voi sen merkitystä liiaksi korostaa.

Toisekseen on huomattava, että URS-kirjoittajiksi on kerääntynyt iso liuta tekstinikkareita, jotka jakavat ainakin jossain määrin tavoitteita tekstiensä kanssa. Tarkempaa selvitystä voi tavata URS-manifestista. URS on alusta asti kunnostautunut antologioiden saralla ja momentti kantaa vieläkin, vaikka toiminnassa onkin tapahtunut muutoksia. Nykysuuntaus lienee tuottaa antologiat pihalle Kuoriaisikirjojen tai Aavetaajuuden kautta kotimaiste sf-seurojen sijaan. Jos joku nyt kokee, että URS on sitä ominta aluetta ja tahtoo mukaan, systeemi on yksinkertainen. Ryhmään ei liitytä jäsenhakemuksella, vaan tekemällä. Kun riittävästi kirjoittaa ja tarjoutuu toimittamaan julkaisuja, sitä tulee liittyneeksi luonnostaan. Esimerkiksi Kultakuoriainen on vailla toimittajaa, joka puskisi aina uuden numeron ulos.

Kolmas havainto on, että vakavissaan kirjoittavia, mutta osin vielä harrastajataustasta ponnistavia, kiehtoo ajatus saada oma julkaisukanava, jossa yhdessä tuotetaan tekstiä ja kehitetään keinoja parantaa sen tasoa. Osuuskumma on selvästi mitä oivallisin väline juuri tähän. Yksi tapa nähdä asia on, että Osuuskumma tuottaa hyvää laatua. Toinen on, että Osuuskumma houkuttaa mukaan tekijöitä, jotka tekevät riittävästi työtä korkean laadun takaamiseksi.

Näitä kaikkia yhdistää joukkovoima. Yhdessä olemme vahvempia ja saavutamme suurempia asioita. Ilman näitä yhteenliittymiä en ainakaan itse olisi näin tuottelias ja saisi julkaistuksi tekstejäni tällä tahdilla.

En toisaalta ole vähättelemässä kunkin omia saavutuksia tai alistamassa niitä jonkinlaisen ryhmämielen ansioksi. Ja tässä kohtaa tapahtuu se geneerinen selkääntaputus: Jokainen meistä on ansainnut paikkansa kunnian kentillä omalla kovalla työllään. Niin näihin ryhmiin kuuluvat kuin niihin kuulumattomatkin.

Toivotan mitä parhainta menestystä Atorox-kisassa itse kullekin! Jyväskylässä tavataan, ja aplodeerataan, kun jälleen uusi robottipää ojennetaan koko hulabaloon ylpeälle voittajalle.

Muita Atorox-blogauksia:
* Katri Alatalo
* Magdalena Hai
* Jussi Katajala
* J.S. Meresmaa
* Osuuskumma

Atorox-haaste #10: Antologioita enemmän kuin ihminen käsittää

Kansikuva: Anssi Rauhala

Kansikuva: Anssi Rauhala

Atorox-ehdotusten deadline on hiukan reilun kahden viikon kuluttua. Nyt ei enää ehdi fiilistellä ja suunnitella. Toimintamoodina on kokovartalopaniikki ja nukkua ehtii maaliskuun iduksen jälkeenkin.

Siksipä tämän Atorox-rumban & samban viimeisenä haasteena on megalomaaninen pyrintö hoitaa viisi kirjaa kahdessa viikossa. Tällä lukunopeudella kyseessä on selvä Tehtävä: Mahdoton, mutta niistähän sitä parhaimmat kiksit saa.

Ens kärkeen lukaisen uusiksi Hurtan koodeksin. Vaikka itse olin toimittamassa sitä, on tekstien kahlaamisesta jo reilu vuosi. Täytyy kerrata. Huomautettakoon muuten erikseen, että tässä on neljä samaa novellia kuin Stepanin koodeksissa. En tiedä, toimitettiinko niitä väliajalla lisää, mutta kumpikin versio kelpaa.

Usvan äänikirjan Kun kansilaudoille liukui lohikäärme olen kuunnellut ainakin puoliksi, mutta sekin viime kesänä. Siispä kuunteluun kaksi levyllistä merinovelleja, plus kolme bonusraitaa nettisivuilta.

Loppuvuodesta ilmestyi cyberpunk-antologia Mustaa lihaa, joka pitää jo aiheensakin puolesta lukea. Paluu huolettomaan aikaan, kun megakorporaatioiden hallitsema maailma oli vasta tulevaisuuden painajaiskuva.

Toinen vuoden viime kuukausina ulos tuuppaantunut antologia sisältää steampunkia. Anarchy in London Above! Pari novellia luin oikolukuvaiheessa ja ne iskivät täydellä höyryllä. Vähempää en odota muiltakaan. Lukupinoon Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita.

Ja kaiken huipuksi lukematta on vielä Juri Nummelinin toimittama ihmissusiantologia Kuun pimeä puoli, joka kokonsa ja ulkoasunsa puolesta lie viime vuoden komein. Rahalla saa, sano, ja hyvä niin.

Siinä sitä riittää kepeää iltapuhdetta! Haastan näin ollen koko internetsin mukaan lukemaan tuon massiivisen novelliröykkiön 16.3. mennessä. Tai edes yhden kirjan. Tai edes yhden novellin. Sekin riittää.

Jos jokin novelli kutkuttaa vatsanpohjaa, ehdottakaa sitä oitis Atorox-listalle. Netti-lomakkeella. Kyllähän te jo tiedätte.

Hurtan koodeksi

Miina Supinen: Hyvää iltalukemista
Mari Saario: Pimeän kauhun vainu
Heikki Nevala: Kirjojen vangit
Tapio Ranta-aho: Kiero keräilijä
Pietari Virtanen: Kaivo
Irma Hirsjärvi: Bibliofiilisiä harjoituksia, osa 42
Sari Peltoniemi: Boris-sedän kirjakamari
Tero Ykspetäjä: Tosi tarina
Jani Kangas: Uusintapainos
Juha Salminen: Kakskerran hamsteri
Tero Niemi ja Anne Salminen: Rovaniemen kuilu
Juri Nummelin: Meikkipää
Juha Jyrkäs: Kehu kekri, jouvu joulu
Helena Numminen: Täyttymys
Petri Laine: Silta
Venla Lintunen: Normipäivä
Mixu Lauronen: Kirja
M. G. Soikkeli: Godivan 9 miljoonaa rakastajaa
Antti Pohjamies: Vielä nimeämätön, raakaversio
Natalia Kisnanen: Sydännielu
Anne Leinonen: Hurtan jäljillä
Shimo Suntila: Kaunis päivä
Harri Haarikko: Harrastustoimintaa
Marisha Rasi-Koskinen: Lasien välissä
Samuli Antila: Stepanin koodeksi
Markus Harju: Veli Frantisekin viimeinen toive
Tuomas Saloranta: Kirjan mahti
Jussi Katajala: Ääni kellarissa
Tarja Sipiläinen: Metsän varjoissa

Kun kansilaudoille liukui lohikäärme

Shimo Suntila: Calypson perillinen
Heikki Nevala: Kirous
Saara Henriksson: Siivet
Kristiina Huttunen: Väärä kuu
Jenni Kauppinen: Merennousu
Anna Malinen: Veden emo
Henry Aho: Johdatus
Magdalena Hai: Albion ja lohikäärme
Jussi Katajala: S/S Minnewaskan tapaus
Boris Hurtta: Kapteeni Lasaruksen menetykset
Tarja Sipiläinen: Älä katso silmiin
Tuomas Saloranta: Vain perämies voi tietää
Jenni Kauppinen: Kaukaisella rannalla torni
Liisa Nurro: Mies joka rakastui merellä
Juhani Havukainen: Maan kirja
Mirka Ulanto: Meren anti

Mustaa lihaa

Petri Laine: Häivähdys Michelangelosta
Lucilla Lin: Koko maailman vihollinen
Juha Jyrkäs: Taikapulveria
Tommi Puolakka: Melkkeri
Seppo Kallio: Ursus Rand
Arto Koistinen: Ilves
Nadja Sokura: Sarastuksen jälkeen
Jussi Katajala: Betatesti
Heikki Nevala: Uskon jälkeen
Leila Paananen: Päänsärky Budapestissa
Jyrki Pitkä: Mustaa lihaa
Shimo Suntila: Takahuone

Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita

Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus
Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?
J.S. Meresmaa: Alexandre
Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac
Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija
Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä
Markus Harju: Rautainen aika
Hanna Morre: Rafael
Anne Leinonen: Falachustin talossa
Tero Niemi: Lorelein laulu

Kuun pimeä puoli

Tiina Raevaara: Pikku Punahilkka
Heikki Nevala: Yöjuna
Sari Peltoniemi: Kotiseutuni
Tuomas Saloranta: Kaatolupa
Vesa Sisättö: Linja-autonkuljettajan kevät
Saara Henriksson: Tehtaanpuiston hirviö
Jussi K. Niemelä: Suojamuurit
Miina Supinen: Kuka pelkää susimiestä?
Kirsti Ellilä: Herra Helanderin tehtävä
Anne Leinonen: Tuonenkalma, surmansuitset
Juha-Pekka Koskinen: Kaitakasvoinen maisteri
Tapani Bagge: Kaulapanta
Harri Erkki: Salakaatoja
Jan Salminen: Juhannussaatto
Merja Leppälahti: Täysikuun lapsi
Markus Harju: Susi ihmiselle
Christine Thorel: Aitan lukko
Jussi Katajala: Jos lähtee sutta karkuun
Jari Tammi: Ratsastajat
Rene Kita: Ulf Lupunen, mainosmies
Harri István Mäki: Kuin susiveljet
Johanna Sinisalo: Kuun pimeä puoli

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013
7. Stepanin koodeksi
8. Usva 2/2013 ja 3/2013
9. Ajan poluilla

Atorox-haaste #9: Ajan poluilla

Viime vuoden Usvat on luettuna ja paketissa. Aika uhkaa koko ajan valua jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja joka sortin puuhaa riittää enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja käytettäväksi, mutta nyt ei auta. Atoroxin deadline on vajaan kuukauden päästä, 16.3.

Sitä ennen on painettava ylikerroksilla ja luettava niin paljon kuin mahdollista. Hyvä! Muutoin en saisi luettua näinkään paljon. Rästejä löytyy niin, että jos suljen silmät ja nakkaan olan yli pallon, kaataa se vähintään yhden lukemattomien kirjojen pinon. Edelleen silmät ummessa kouraisen käpäliini yhden ja katson, mitä luen seuraavaksi. Kas kas!

Näyttää olevan vaihtoehtohistoriallinen antologia Ajan poluilla, toimittajana Pasi Karppanen. Teos on koostettu, muistaakseni ja esipuhetta vilkaisematta, teemanmukaisen kirjoituskilpailun sadosta. Opus oli työn alla hyvän aikaa, mielikuvitukseni äärirajoille ajaen voisin jopa sanoa, että se oli yksynyt muutamaksi vuodeksi ajan poluille. *ba-dum-dish*

Sen laveammitta puheitta muistutan jälleen, että jos luette samaa tahtia kuin minä, tai olette jo lukeneet Ajan poluilla aiemmin, muistakaa ehdotella kelpoisia kertomuksia Atoroxiin.

Ajan poluillaAJAN POLUILLA

Laura Ahlstedt: Kuolleen miehen kengät
Jussa Lehtinen: Soihtu
Jussi Katajala: Jotta taidat suomen kielen
Martti Punkeri: Kyllä kansa tietää
Hanna Myllys: Seitsemän kaipaavaa kirjettä
Juha Karvanen: Tahko
Sirpa Kalliokoski: Toven menestysreseptit
Karla Malm: Railoja
Jaakko Poikonen: Sankariäidin häpeä
Jussi Katajala: Presidentin elokuut
Samuli Antila: Varamies
Petteri Hannila: Maanmies
Markku Rajala: Kun aamuun astuimme myrskyistä yön
Juha Kontturi: Anarkiaa Karjalassa
Sirpa Kalliokoski: Puhtaat valkeat hiihtolegendat
Anne-Mari Halonen: Uusi maailma

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013
7. Stepanin koodeksi
8. Usva 2/2013 ja 3/2013

Lukekaa novelleja – Atorox tulee taas

Arvoisat blogini lukijat! Atorox 2014 häälyy päidemme yllä kuin robottipääkahvainen valomiekka konsanaan. On jälleen tullut aika laittaa viime vuoden novellisato paremmuusjärjestykseen, ja siinä jokainen teistä voi halutessaan olla osallisena.

”Wut?” joku sieltä takarivistä huhuili. Loistavaa, käytän mielelläni tämän tilaisuuden valottaakseni tilannetta lainaamalla suoraan Atorox-sivuilta:

”[Atorox-palkinto] myönnetään vuosittain edellisen vuoden parhaalle ensimmäistä kertaa julkaistulle kotimaiselle science fiction- tai fantasianovellille.”

Näin ollen jos olette lukeneet edes yhden hyväksi tai kiinnostavaksi luokiteltavan, nuo kriteerit täyttävän novellin, osallistukaa ja ehdottakaa. Jaa että miksikö? No, ehdottaneiden kesken ei arvota yhtikäs mitään, joten vetoan vanhaan viisauteen ”lörpöt huulet upottavat aluksia ja lähettämättömät Atorox-ehdotukset upottavat hyviä novelleja”. Ehdottelu on siis sf-patrioottista, minkä lisäksi, kuinka usein te pääsette päättämään kirjailijoiden kohtaloista näin kouriintuntuvalla tavalla, olettaen ettette ole koskaan päässeet päättämään Finlandiasta? Leiki jumalolentoa jo tänään, tee Atorox-ehdotus!

Atoroxia pyörittävä Turun Science Fiction Seura on kaiken kukkuraksi tehnyt ehdotusten heittelyn mahdollisimman helpoksi. Kaikki hoituu nettilomakkeella. Telepatialinkkiä odotellessa tästä ei prosessi enää yksinkertaistu.

Mitäpä ehdottaa? Hassua, että kysyitte. Mitä tahansa hyvää. Luntatkaa vaikka postauksen lopusta tähän mennessä kertyneet Atorox-haasteet. Niiden ohella aion promota nyt omia tekstejäni.

Minulta julkaistiin viime vuonna sellaiset 135 novellia. Se on paljon, kenties ennätys, mutta määrä jörnisi aivoja toki enemmän, jos joukkoa ei muodostaisi lähes yksinomaan raapaleet. Novellejahan nekin ovat, mutta toimivat niin eri tavoin kuin pidemmät serkkunsa, ettei niillä ole Atorox-karkeloissa juuri sijaa.

Niinpä listaankin tässä ne novellini, jotka eivät olleet raapaleita, sillä taka-ajatuksella, että blogini lukijat voisivat näin mitä helpoimmin etsiä nuo tekstit käsiinsä ja lukaista ennen maaliskuun idusta (Atoroxin ehdokasasettelun deadline on 16.3.)

Novellit

1. Prestonin keikka (Kultakuoriainen #6) (pdf)
2. Calypson perillinen (Kun kansilaudoille liukui lohikäärme)
3. Milla ja Meri (Portti 2/2013)
4. Rakkaudesta kirjaan (Stepanin koodeksi)
5. Valkean naisen palvelija (Steampunk! – höyryä ja helvetinkoneita)
6. Milla ja Meri matkalla usvaleirille (Sillanrakentaja)
7. Avaruustrippi (Alienisti 31, The Brain from Planet #42)
8. Tähtivaeltajat (Kultakuoriainen #7) (pdf)
9. salanimellä kirjoitettu novelli (Ursula 2/2013) (pdf)

Muutamia huomioita. Kultakuoriaiset ja Ursula löytyvät netistä täysin maksutta ja ovat kenen tahansa luettavissa. Ursulassa tavataan julkaista novellit nimimerkillä, joten minäkin tein niin. Ei sillä, ettenkö kehtaisi seistä tekstini takana, mutta kun tulin lähteneeksi nimimerkkirakettireen kyytii, pysytään nyt matkassa loppuun saakka. Novellit Milla ja Meri sekä Milla ja Meri matkalla usvaleirille ilmestyivät vuoden lopussa myös pienen painoksen vihkosessa Millan ja Merin joulutervehdys.

Milla ja Meri saavutti 3. sijan Portin novellikilpailussa 2012. Prestonin keikka voitti URSin kirjoituskisan 2012 ja sijoittuu samaan maailmaan kuin Osuuskumman antologioissa julkaistut novellit Kruunun vihollinen ja Valkean naisen palvelija.

Jos ja kun luette noita lehtiä & antologioita, törmäätte epäilemättä myös muiden kirjoittajien hyviin novelleihin. Ehdottakaa niitäkin. Atoroxin arvo kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän ehdotuksia tulee.

Mitä muuta on ilmestynyt? Täydellinen lista löytyy Atorox-sivuilta. Jos jokin novelli puuttuu, ilmoittakaa siitä heti Atorox-vastaavalle.

Jos joku aikoo tehdä omista viime vuoden novelleistaan oman listansa, julkaiskaa se toki myös tämän postauksen perässä kommenttina.

Atorox-haasteet

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013
7. Stepanin koodeksi
8. Usva 2/2013 ja 3/2013

Nyt aletaan tekeen

Kieli muuttuu. Ohjeistus tulee perässä.

Uuden ohjeistuksen mukaan nyt on virallisesti hyväksytty ilmaus sanoa alkaa tekemään. Aiemmin sai sanoa vain alkaa tehdä. Tai sanoa nyt sai mitä vain, kirjoitetussa kielessä oli tarkempaa. Joka tapauksessa koulussa päähän hakattu sääntö on nyt murtunut.

Luettuani uutisen olin pöllämystynyt ja makustelin suussani nyt hyväksyttyä ilmaisutapaa. Se tuntui jotenkin vieraalta. Jäin miettimään, että miksi ihmeessä, niinhän minä puhun. Sääntöihin koitan nojata vain kirjoittaessani. Sitten jäin miettimään, kauanko olen ylipäätään piitannut kielioppisäännöistä.

Nuorempana jantterina, koulun penkkiä kulutellessani, olin vahvasti sitä mieltä, että kielitoimisto on lauma nipottavia niuhoja ja äidinkielenopettajat kyseisen fasistisen lafkan käsikassaroita. Miksi en muka saisi käyttää kieltä juuri niin kuin haluan ja ilmaista itseäni täysin vapaasti, kunhan joku jossain ymmärtää, mitä tarkoitan? Jollain periaatetasolla olen vieläkin samaa mieltä ilmaisun vapaudesta, mutta se on päässyt vuosien varrella hautautumaan luutuneiden kielellisten kerrosten alle aika pahasti.

Ymmärrän kyllä, että sääntöjä on oltava, ja niissä olisi myös hyvä pysyä. Kirjoittajana siihen on pakko sopeutua ja toimittajana siihen tulee jopa turvautuneeksi. Miksi? Kyse lienee itseään ruokkivasta kehästä. Jos toimittaja antaa kirjoittajalle täyden vapauden suoltaa millaista kieltä nyt sattuu, voi olla varma, että lukijakunnasta nousee älämölö ja ainakin pari arvostelijaa toruu lepsusta otteesta, kun ei olla sääntöjä kunnioitettu riittävällä pieteetillä. Niinpä toimittaja päsmää päälle ja muutaman tekstin jälkeen kirjoittajakin alkaa sopeutumaan (hah!) vallitseviin vaatimuksiin. Kun kirjoittaja sitten astuu toimittajan saappaisiin, on säännöstö upotettu syvään ja hän vaatii omilta kirjoittajiltaan samaa. Kapinalliset ajetaan maahan ja lopetetaan niskalaukauksella.

Onko niskalaukausvertaus yliampuva? Jos on, niin vain hivenen. Mikä tahansa säännöstö houkuttelee ihmisissä esiin posketonta fanaattisuutta, eikä kielioppi ole tässä mikään poikkeus. Olen monasti nähnyt jonkun puhkuvan jumalallista vihaa, kun toinen rohkenee käyttää ilmaisua, jota virallinen ohjeistus ei siunaa. Tämä asenne on nähtävissä juuri nyt omassa Facebook-feedissäni. Jotkut pöyristelevät muutosta ja tuomitsevat muutoksen hapatuksena tai rikoksena ihmiskuntaa kohtaan. Ja tässä on ristiriita. Vaatimukset tietynlaiselle kielenkäytölle tavataan perustella nimenomaan säännöin. ”Niin ei saa tehdä.” Mutta jos ohjeistusta kunnioitettaisiin ylimpänä auktoriteettina, pitäisi virallisen ohjeistuksen muuttumisen olla olankohautuksen arvoinen ilmoitusasia, jonka jälkeen mennään uusilla ohjeilla. Näin ei kuitenkaan ole mitä ilmeisimmin ole.

Vielä tällä hetkellä nyt hyväksytty muoto tuntuu vieraalta, joten pitäytynen omassa proosassani vanhassa tavassa, mutta toimittajana en voi mitenkään vaatia enää muilta samaa. Ja tässä on se itseäni kummeksuttava ydinluu: Vielä viikko sitten alkaa tekemään oli saatanasta ja ehdottomasti kiellettyjen tapojen listalla. Tänään se on sallittu. Maailma ei kuitenkaan ole muuttunut viikossa, eikä kieli varsinkaan. Olisiko se nyt ollut niin paha asia kirjoittaa alkaa tekemään vaikkapa jo kuukausi sitten? Rajoitammeko omaa ilmaisuamme turhaan vain siksi, että jokin komitea jossain ei ole siunannut jotain täysin harmitonta tapaa sanoa asiaa niillä sanoin, jotka luonnostaan meille tulevat?

Pitäiskös ryhtyä kirjoittaan just niinku fiilis vie; Sanoo toimittajalle, että jännitteitä voidaan punnita, juonta viilata ja fokusta kapoistaa, mutta kieli ja sanat on ne, mitä mä ny oon valinnu, aivan itse, oman perstuntuman mukaan ja pilkunkin tiputan pois jos se luontaiselta vaikuttaa, tai korvata pisteellä. Vaikka sivulauseita ei yksikseen saisikaan wirallisen koodeksin mukaan jättää killumaan.

Millaista tekstiä mahtaisin kirjoittaa, jos kirjoittaisin sellaista tekstiä kuin oikeasti kirjoitan, enkä sellaista, jonka kanssa joudun mahdollisimman vähän vääntämään jonkin auktoriteetin kanssa punakynän paikasta? Ehkä roskaa, ehkä paskaa. Ehkä kultaa. Kokeilematta ei tiärä.

Arvonta suoritettu

Marraskuussa julistin kilpailun raapalekokoelmani Sata kummaa kertomusta tiimoilta. Voittajat piti arpoa jo joulukuussa, mutta juhlapyhäkiireet aiheuttivat sen, että arvonta luisui mielestäni täydellisesti, ja koska kukaan ei huhuillut perään, se myös pysyi poissa. Kunnes nyt muistin, että kirjapaketit on vielä jyvittämättä.

Mukaanhan saattoi hypätä kahdella tapaa. Toinen oli Facebook-eventtiin osallistuminen, toinen oli blogimerkinnästä tykkääminen. Eventtiin ilmoittautui kaikkiaan 48 henkilöä, blogimerkinnästä ei tykännyt kukaan. Blogimerkintä pahoittelee.

Arvonta suoritettiin lopulta 44 henkilön kesken. Pois raakkasin itseni, puolisoni, kirjan kustantajan sekä kirjaa myyvän nettiputiikin omistajan, joista kaksi jälkimmäistä lahjoitti kumpikin osan kirjapakettien sisällöstä. Kiitoksia siis Tuomas Salorannalle (kustantaja) sekä Jyrki Pitkälle (kauppalopo)!

Teknisessä suorituksessa hyödynnettiin tietotekniikan saavutuksia. Osallistuneet asemoitiin Excel-taulukkoon kauniiseen pötköön ja kullekin nakitettiin oma rivinumeronsa yksilölliseksi tunnisteeksi. Tämän jälkeen ilmakehän ääniä hyödyntävä satunnaislukupalvelu http://www.random.org/ suostuteltiin suoltamaan kolme lukua käyttötarkoitustamme varten. Tuulet nuo viestin jo toivat, ja viestinä oli: 16, 11 ja 28. Lukumaagikoilla on lupa mennä banaaneiksi.

Tuulivoima ja muinaisten jumalten tähtien takaa kantautuva kauhea karjunta suosivat tällä kertaa seuraavia:

Kuoriaiskirjojen kirjapaketti:
Jani Pihlaja

Kuoriaiskirjojen e-kirjapaketti + Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet -e-kirja:
Harri Miekka
Maija Lindberg

Onnittelut voittajille! Kalastamme yhteystiedot esiin palkintojen toimituksia varten.

Atorox-haaste #8: Usva 2/2013 ja 3/2013

Stepanin koodeksi tuli luettua ja nyt on aika seuraavan Atorox-haasteen. Maaliskuun loppuun saakka ehtii novelleja ehdotella, joten eiköhän tässä muutamakin julkaisu ehditä vielä käydä läpi.

Usva 1/2013 oli työlistalla kahden kuukauden ajan, joten tätä taustaa vasten tarkastellen ei vaikuta fiksulta peliliikkeeltä haukata kahta Usvaa kerrallaan, mutta juuri niin aion tehdä. Nyt meinaan on suunnaton etu viimekertaiseen operaatioon verrattuna: pdf:t on tulostettu paperille jo etukäteen. Haasteen kohteena ovat siis Usva 2/2013 (pdf) ja Usva 3/2013 (pdf), sivumennen sanoen viimeiset Usvat näillä näkymin. Jännä nähdä, miten spefinovellistiikan kenttä muuttuu vuonna 2014, kun sekä Usva ja Kultakuoriainen ovat vähintäänkin määräämättömällä tauolla ellei sitten kokonaan kuopattuja. Lehdet kun aika pitkälti julkaisevat kilpailujensa satoa (merkittävimpänä poikkeuksena Alienisti) ja antologiatuotantonnosta merkittävä siivu on lähinnä omia jäseniään palvelevan Osuuskumman niskoilla. Ehkä vuoden 2014 Atoroxia jaettaessa luettavien novellien määrä on hillitympi. Hyvä niin. Vuonna 2013 niitä julkaistiin ilmeisesti 356.

Usvassa 2/2013 julkaitiin Risingshadow-sivuston Pimeä nousee -kilpailun voittajatekstit sekä pari muuta aiheeseen istuvaa novellia. Numerossa 3/2013 teemana oli fantasia.

Kuten jo tunnettua, jos luette jotain aidosti hyvää, ehdottakaa sitä välittömästi Atorox-listalle. Helpoiten se hoituu nettilomakkeella.

Usva 2/2013

Heidi Elo: Hiljainen mies
Mikko Arjanmaa: Cocaira
Minna Heimola: Kaikin keinoin
Jaakko Seppälä: Minuun kirjoitetaan
Toni Koskelainen: Uudisraivaajat
Maarit Leijon: Tekeekö tämä varjo minut lihavan näköiseksi
Aleksi Peura: Everlyn Strix
Jussi Katajala: Meidän varjomme
Sofia Hartokari: Mahdollisuus

Usva 3/2013

Mixu Lauronen: Kaivoonkatsojat
Juha Jyrkäs: Iski tulta Ismaroinen
Heikki Hietala: Keinutuoli
Saara Henriksson: Merikuningas
Mari Saario: Verisiskot

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013
7. Stepanin koodeksi

Atorox-haaste #7: Stepanin koodeksi

Kansikuva: Arren Zherbin

Kansikuva: Arren Zherbin

Edellisestä haasteesta on aikaa jo kaksi kuukautta, vaikka välien piti olla kaksi viikkoa. Syyttäisin muutoin ajanpuutetta, mutta olenhan minä tässä väliajalla lukenut vaikka kuinka. Todellinen syy lieneekin se, että haasteen kohde ei ollut painettu paperille. Minä kun tuppaan lukemaan sohvalla lojuen tai juuri ennen nukahtamista sängyssä, ja siihen bittivirta soveltuu huonosti. E-kirjoja olen pari saanut luetuksi kännykän kanssa, mutta pdf-tiedostot ovat kovempi pala, koska ne eivät asetu luurin ruudulle luettavassa muodossa mitenkään helposti.

Tänään sitten tulostin Usvan 1/2013 paperille eikä sen lukaisuun mennyt kuin tunti pari. Olisi heti pitänyt tehdä niin. Monasti suunnittelin avaavani lehden tietokoneen ruudulle, mutta aina se jäi tekemättä ajatuksen tuntuessa niin rasittavalta. En taivu lukemaan kovin pitkiä tekstejä ruudulta.

Monellakohan muulla tämä sama ongelma tulee eteen Usvan ja Kultakuoriaisen kaltaisten lehtien kanssa? Eipä sillä, että Atorox-mielessä tällä olisi kovin pitkään suurta merkitystä, kumpikin lehti kun tuuppasi toistaiseksi viimeisen numeronsa ulos tänä vuonna.

Nyt kuitenkin uuden haasteen pariin!

Kukin lukemisesta kiinnostunut taho kaivakoon hyllynsä kätköistä Turun kirjamessuilla ilmestyneen URS-henkisen antologian Stepanin koodeksi (Kuoriaiskirjat, 2013). Aiheena on mystinen kirja, jonka salaisuuksia on pyritty avaamaan ja vuosisatojen ajan, aina yhtä tuhoisin seurauksin. Kirja on yritetty polttaakin, mutta silti se putkahtelee esiin pitkin Euroopan historiaa. Tarinan ensimmäiset osaset nähtiin jo vuoden alussa Boris Hurtan juhlakirjassa Hurtan koodeksi, ja ne osaset ovat mukana nytkin, mutta mukaan on saatu paljon uutta materiaalia, mm. Hurtalta itseltään. Atoroxia ajatellen nuo nyt kahdesti julkaistut novellis lasketaan Hurtan koodeksin piikkiin, mutta minä käsittelen ne kaikki yhdessä köntässä tämän haasteen tiimoilla.

STEPANIN KOODEKSI

Samuli Antila: Stepanin koodeksi
Markus Harju: Veli Frantisekin viimeinen toive
Tuomas Saloranta: Kirjan mahti
Jussi Katajala: Ääni kellarissa
Shimo Suntila: Rakkaudesta kirjaan
Mixu Lauronen: Veli Adolphuksen tunnustus
Heikki Nevala: Suruntuoja
Anne Leinonen: Kirje Helenille
Boris Hurtta: Rosy Luxemburgové 3
Tarja Sipiläinen: Murretut

Jos jokin yllämainituista on teidän mielestänne sopivaa settiä Atorox-listalle, ehdottakaa sitä näppärällä nettilomakkeella.

Aiemmat haasteet:

1. Kuiskaus pimeässä
2. Kultakuoriainen #6 ja Tähtivaeltaja 3/2013
3. Leonardon rasia, Aukkoja ajassa, Ken vainajia muistelee
4. Portti 2/2013 ja Spin 2/2013
5. Kuolema on ikuista unta
6. Usva 1/2013

Raapalekokoelman julkkarit

Lauantaina 7.12. julkaistaan Shimo Suntilan kirja Sata kummaa Kertomusta. Tämän johdosta järjestetään kahdet julkkarit. Ensimmäiset julkkarit pidetään kirjailijan itsensä kotona ja ne ovat luonteeltaan nyyttikestimäiset ja sopivat koko perheelle. Toiset julkkarit järjestetään heti perään ravintola Proffan kellarin kabinetissa.

Kannen kuva: Arren Zherbin

Kannen kuva: Arren Zherbin

KOTIJULKKARIT

Tervetuloa juhlistamaan uutta kirjaa! Suntilandian osoite on Yo-kylä 26 A 3, ja se sijaitsee Turun Yo-kylän syövereissä. Ovi löytyy katutasosta, on keltainen ja varustettu kyltillä ”Hissi 6 henkilöä”. Tarjolla on kakkua, kahvia ja mahdollisesti boolia. Vieraat saavat (mutta ei ole todellakaan mikään välttämättömyys) tuoda nyyttärimeiningillä pöytään lisää syötävää. Juhlat alkavat klo 17 ja päättyvät noin klo 19, jolloin juhlinta siirtyy läheiseen ravitsemusliikkeeseen.

BAARIJULKKARIT

Tervetuloa juhlistamaan uutta kirjaa! Paikkana on ravintola Proffan kellari osoitteessa Rehtorinpellonkatu 6, Turku, aivan yliopistonmäen kupeessa. Kabinetti sijaitsee ravintolan yläkerrassa, siis katutasossa. Kabinetti on käytössämme jo klo 19 alkaen, mutta julkkarit alkavat varsinaisesti 19.30. Tule kuuntelemaan, kun kirjailija lukee ääneen raapaleitaan, kirjasta ja kirjan ulkopuolelta. Iltaa jatketaan raapaleita kilistellen ja laseja lukien, kunnes puhti loppuu tai paikka menee kiinni.

KIRJA

Sata kummaa kertomusta on novellikokoelma, jossa on sata minuuttinovellia. Tarkemmin sanottuna jokainen niistä on raapale, täsmälleen satasanainen tarina. Aiheet liikkuvat scifin, fantasian, kauhun ja kumman reviirillä.

TARJOUS!

Julkkareiden kunniaksi kustantaja myy uutuuskirjaa lähes tappiolla! Sata kummaa kertomusta lähtee hintaan 5€ kappale, joten nyt on mitä pätevin tilaisuus hankkia koko suvun joululahjat kerralla.

TARJOUS 2!

Sata kummaa kertomusta on Kuoriaiskirjojen seitsemäs julkaisu. Julkkareiden kunniaksi kaikki seitsemän kirjaa lähtee nasevaan pakettihintaan 40€. Sarjaan kuuluu seuraavat teokset:

KK001 – Tuomas Saloranta: Juuri sellainen yö
KK002 – Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus
KK003 – Lucilla Lin: Kuolema on ikuista unta
KK004 – Stepanin koodeksi (useita tekijöitä)
KK005 – Juri Nummelin: Viimeinen bjarmialainen
KK006 – Sillanrakentaja (useita tekijöitä)
KK007 – Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta

Jottei arvon kustantaja kuitenkaan raijaa kilotolkulla painotuotteita turhan päiten kaupungista toiseen, ilmaiskaa kiinnostuksenne joko koko pakettia tai yksittäistä kirjaa kohtaan. Joko julkkareiden Facebook-seinällä tai mailitse: info@kuoriaiskirjat.fi

LISÄTIETOJA?

Kirjailija: Shimo Suntila
puh. 040 700 7410
khuure@gmail.com / https://routakoto.com/

Kustantaja: Kuoriaiskirjat
Kustannuspäällikkö Tuomas Saloranta
info@kuoriaiskirjat.fi / http://kuoriaiskirjat.wordpress.com/

Tapahtuma Facebookissa: http://www.facebook.com/events/1441493026077739/

HUOM!

Julkkareihin ovat tervetulleita kaikki uudesta kirjasta kiinnostuneet. Etukäteisilmoittautuminen ei ole pakollista, vaikkakin kiva ele. Ilmoittautumiset joko tapahtuman FB-seinälle tai kirjailijalle itselleen.