Sukupolvikuilu
”Kiipeä, vanhus, kiipeä!”
”Haista vittu, runkkari. Minä olen vasta kolmekymmentä.” Kiskon itseni katolle tärisevin käsin. Miksi kukaan ei keksinyt laittaa köyteen solmuja? Mulkoilen itseäni. Olinko tosiaan noin ärsyttävä kloppi?
”Milloin minä ryhdyn kiroilemaan noin paljon?”
”Siperia kuule opettaa.”
”Entä milloin minusta tulee noin läski?”
”Kun jatkat pullan mussuttamista, vaikka aineenvaihdunta näyttää sinulle keskaria.”
Hiukseton minä kurkkaan nurkan takaa. ”Hiljempaa pennut, tai yllätys menee.”
Teiniminä katson minua ja vanhaminua. ”Entä milloin minulta lähtee tukka?”
Vanhaminä virnistän. ”Kalju on valinta. Kaljuus ei ole.” Viittaan nuoremmat minut luokseni. ”Kerronko odotellessamme, miten minusta tuli homo?”
Järkytyn itsekin, mutta on ihanaa nähdä pelkoa nuorilla kasvoillani.
Routakoto 